Sivut


lauantai 6. tammikuuta 2018

Väärin elät, köyhä

otsikoi valtakunnan päämedia juttunsa siitä, miten mielipideilmasto on koventunut. Miksi toiset suhtautuvat pienituloisiin ymmärtäen, toiset raivolla? Kukaan aikaansa seuraava ei ole myöskään voinut välttyä törmäämästä työttömien aktiivimallista virinneeseen keskusteluun ja kansalaisasoitteeseen lain kumoamiseksi. Minun lomani on mennyt mukavasti tiedotusvälineitä seuratessa.


Peace and love...



Asia koskettaa omakohtaisesti - no ei tuo aktiivimalli, mutta mielipiteiden koventuminen. Olen työssäkäyvä köyhä, mutta nykyisin saan liki päivittäin lukea, että työllä ei ole tarkoituskaan elää. Sen lisäksi voi sitten hakea erilaisia etuuksia. Paitsi ettei niitä aina saa (vrt minun tilanteeni, ylisuuri vuokra, mutta pienempää ja halvempaa sisäilmaltaan puhdasta asuntoa ei löydy, joten en saa asumistukea, työtäni pystyn tekemään vain osa-aikaisesti sisäilmasyistä, mutta osatyökyvyttömyyseläkettä tms ei sisäilmasairas saa) ja sitten jos niitä saa, on rikkaiden, työssäkäyvien rahoilla loisiva arvoton otus.

Sitten kun tiput tukien varaan, muilla (lue veronmaksajilla) on oikeus arvostella ulkonäköäsi (kyllä tuolla rahaa ainakin ruokaan näyttää löytyvän kun on noin lihava), elintapojasi (osta juureksia, ne on halpoja, älä sitä 90 sentin hampurilaista, vaikka sekin tosin on halpa), harrastuksiasi (miten sä voit käydä kuntosalilla jos ei kerran oo rahaa) ja jopa sitä, jos sinulla on lemmikki.

Jotenkin tämä on minusta aivan kammottavaa, välillä lopetan lukemisen ja päätän, etten enää ikinä vilkaise yhtäkään keskustelua jutun alla. Sitä on niin hirveän helppoa arvostella ulkopuolelta. Pitäisi ensin kulkea toisen saappaissa joku hetki, ennen kuin katsoisi oikeudekseen arvostella tätä. 

Minun täytyy lopuksi vielä sanoa, että vaikka olen huomannut tuon asenteiden tiukkenemisen, täältä maalta - ja varmasti muualtakin - löytyy vielä niitä ihania ihmisiä jotka välittävät ja auttavat. Kun olen uskaltanut avoimesti puhua tilanteestamme, olen törmännyt vain ja ainoastaan empatiaan ja ymmärrykseen. Apua on tullut yllättäviltä tahoilta. Ehkä silloin tälle asialle tulee kasvot, se tulee lähemmäs, ja se on helpompi ymmärtää ja hyväksyä?

12 kommenttia:

  1. Huomaa, että niillä arvostelijoilla ei ole koskaan ollut mitään ongelmia missään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kun siltä mustakin välillä tuntuu, ei ole omakohtaista kokemusta siitä, että asiat ei aina mene niin kuin ite on ajatellut ja suunnitellut. Voi tulla sairautta, työttömyyttä, molempia... äh, sä tiedät <3

      Poista
    2. Tiedän juu, päässyt lähetltä seuraamaan useampaakin.

      Poista
    3. Eikä sunkaan tilanne kaukana ole, jos jo valmiiksi pienipalkkaisena joudut vielä jäämään lyhennetylle viikolle.

      Poista
    4. Niinpä. Onni on hyvätuloinen mies.

      Poista
    5. Mun pitäis löytää sellainen ;-)

      Poista
  2. "Paljonko paskaa täytyy ensin kestää - kestääkseen myöhemmin mitä tahansa"

    Tuossa on aika hyvin kiteytettynä se, mikä olisi pitänyt torstaina saada suustaan ulos työterveydessä... Ehkä sitten ensi kerralla.
    Mulla tulee nykyään jo ihan fyysisestikin paha olo, mutta melkein tulee itku, kun kuulen sanat aktiivimalli, työtön, mikätahansa -tuki, laiska, yhteiskunnan elätti, veronmaksajien rahoilla, menisit töihin, hakisit töitä, kyllä voi muuttaa työn perässä jne jne. PRKL!

    Anteeksi taas kun avaudun, mutta...
    Vanhusten pitäisi asua mahdollisimman pitkään kotona, mutta jos mekin täältä nyt muutettais työn perässä johon hevon kuuseen, tänne jäisi 75-v anoppi ok-taloon, 73-v alkkis isä josta liki 80 v avokki huolehtii.., sekä 80-v isäpuoli ja 79-v äiti ok-talossa. Kuka heistä täällä huolehtii, kun ei ole muita kuin minä ja isäpuolesta huolehtii hänen lapset??
    Entä sitten kun lapsiperheet muuttaa - jommankumman vanhemman saadessa töitä jostain suonsilmästä ja toinen irtisanoutuu vakkaripaikasta? - ja lapset ja nuoret revitään juuriltaan, ei löydy uusia kavereita, alkaa kiusaaminen jne: uusia syrjäytyneitä lapsia ja nuoria ja ennen pitkää jonoja kuntien olemattomiin muka-mielenterveyspalveluihin. Joihin pääsee sitten kun on myöhäistä ja sitten taivastellaan nääs-nääs-nääs, voi voi voi, kun pitäis saada lisää rahaa ja lässyn lässyn lässyn. PITÄIS SAADA AIVOT PÄÄTTÄJILLE!
    Itestäni oon puhunut jo niin paljon, että kyllästytte, mutta kun oikeasti olisin monen monen muun kanssa valmista kauraa antamaan työpaikkani jollekulle NUORELLE, joka sitä työtä pystyisi tekemään.

    Äh. Sori, koitetaan tästä huolimatta viettää kiva loppuviikonloppu, kyllä asiat vielä selviää, kyllä se kamelin selkä joskus katkeaa ja se kyllä tullaan sitten huomaamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä mitään, täällä saa todellakin avautua!

      Ja olen ajatellut montaa noista jutuista itekin, etenkin just tän työn perässä muuttamisajatuksen yhteydessä. Voiko/pitääkö sitä repiä itsensä ja lapset juuriltaan, turvaverkon luota jne. Aika kylmää kyytiä ja ajattelua on, jos ei millään muulla ole väliä kuin sillä, että olet tuottava yksilö yhteiskunnalle.

      Lapsiasiainvaltuutettu tuossa kritisoi kans sitä, ettei ole mietitty tätä lasten kannalta (toki hän tarkoitti vissiin kai lähinnä sitä, miten työtön hoitaa päivähoitoasiat kun subjektiivista päivähoito-oikeutta ei enää ole...) mutta silti.

      Jotenkin kauhean pirstaleiselta tuntuu: ensin puututaan subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen ja sitten tehdään tällainen päätös jonka mukaan elettäsessä sitä oikeutta todellakin tarvittaisi.

      Mutta koitetaan - kuten sanoit - viettää mukava viikonloppu. Mulla on ollut koko päivän ihan sunnuntaiolo, joten saan yhden bonusvapaan vielä, kun huomenna vasta onkin oikea sunnuntai!

      Poista
  3. Juttu aon niin, että meistä pienituloisista tai tulottomista tulee 2000 - luvun manneja. Ei olla tervetulleita mihinkään ja kohtelu sen mukaista.

    Siitä huolimatta rakkautta, pusuja ja oikein hyvää söndaagia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinne myös, sanatoriumiin mitä parasta pyhäpäivää <3

      Poista
  4. Aktiivimalli, juu. En tiedä olenko jotenkin yksinkertainen, kun en ihan tätä matikkaa ymmärrä. Oman nurkkani tilastoja katselin, työttömiä oli reilut 20 000 ja työpaikkoja näytti tänään olleen auki ruhtinaaliset 1762 kutaletta. Mikä ei tietenkään ole edes realistinen ja kaikille tavoiteltavissa oleva määrä. Mukana ovat oman alansa erikoisasiantuntijat, esim. johtajat ym.

    Jos kerran (?) työllistymistä edistäviä palveluja ei lähdetä runsain mitoin kasvattamaan (se pakollinen viikko per aktiivijakso "CV:n tekokurssilla"), jää jäljelle omaehtoinen opiskelu ja yrittäjyys. Opiskelupaikkoja ei lisättäne, eli kaikki sitten vaan yrittämään?

    Kyllä se realistisempi vaihtoehto monelle työttömälle on ajatella aktiivimallia vain yhtenä pakollisena leikkurina. Että vähän kuten kaikkia muitakin etuuksia on leikattu, tätäkin nyt sitten.

    Vaikka ei edes kannattaisi pelkkää passiivista maksattamista, pitäisi raakaa laskutaitoa olla sen verran että j o k u järki edes toteutuisi?

    Asia ei edes minua koske, mutta kyllä vallan taas ihmetellä sopii. :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin ihmettelen samoja asioita.

      Sitten on tuon yrittäjyyden kanssa se ansa, että jos yrität liikaa, menetät loputkin tuet, koska - no - sut katsotaan yrittäjäksi eikä enää työttömäksi.

      Puhumattakaan byrokratiasta, jota tää tuo mukanaan (ylenmääräiset hakemukset, tulkinta siitä kuka on ollut oikealla tavalla palkallisesti aktiivinen, ai niin, ja sitten tietysti sen laskeminen, vaikuttaako se työttyömyysturvaan alentavasti - se, että on saanut tuloja).

      Kuka tästä oikein ottaa selvää ja ymmärtää kokonaisuutta? En minä ainakaan!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana