Sivut

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Uusi alku

Kun eilen tulin töistä, oli esikoinen pakkaamassa. Koko iltapäivä jatkettiin ja nyt alkaa olla kamat aikalailla kasassa. Eka muuttoreissu tehdään vissiin sunnuntaina ja toinen sitten maanantaina. Saadaan ystävän isompaa autoa lainaan. Olen jo vähän mittaillut tiluksiani esikoisen huonetta sillä silmällä, että pääsen pian minäkin sisustushommiin.

Löysinpä esikoiselle aika ihanan tilanteeseen sopivan kortin:




Oi voi... 💗

Niin, ja mulla alkoi loma, ja kuopus tuli kotiin. Jee!

torstai 20. heinäkuuta 2017

Poika on lähdössä

Veimme eilen ihan ex tempore ensimmäisen satsin tavaraa esikoisen uuteen kotiin. Siivosimme hänen huoneensa ja pian voi jo kantaa huonekalutkin sisään. Hui!




Tiedättekö, tajusin vasta, että ihan kaikki tästä kuristavasta tunteesta, kurkussa olevasta palasta tai painosta rinnan päällä ei taidakaan johtua aivan pelkästään raha-ahdistuksesta.

Minun lapseni on muuttamassa kotoa pois!!!

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Poika on tullut kotiin

Tuliaisten kera. Hassu. Ei sen olisi tarvinut mitään sieltä raahata, mutta toi silti 💗. 




Olemme jutelleet, hoitaneet asioita. Hän on käynyt katsomassa uutta kämppää, allekirjoittanut vuokrasopimuksen, hoitanut opintotukihakemuksen, netti- ja puhelinliittymäasioita. Paljon on vielä jäljellä, alkaen asumistuesta, jonka voi nyt hakea, kun sopimus on kourassa. Vakuutukset. Muutto...

Se on kahden viikon päästä ja minä koitan sopeutua ajatukseen. 
Sisustaa mielessäni omaa huonetta.

Pitää raha-ahdistusta loitolla. Se  vie vietävästi voimia, pakastaminen.
Koitan ajatella, että menommekin sitten pienenevät, mutta eivät ne pienene niin paljoa kuin asumistuki.

Yksi ystävä hehkutti minulle tänään lapsensa uutta asuntoa. Omienkin asuntoasioiden järjestymistä. Vaikka se ei ole minulta pois, oli itkussa pidätteleminen. Milloin minun asuntoasiat oikein järjestyvät?

Vereslihalla.

No, tämän viikon kun jaksan yksin töissä alkaa loma.

Tekee jo mieli tuota slovenialaista valkoviiniä!

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Like mother like son

Olen saanut esikoisen kotiin
 ja kylläpä sillä on upeita juttuja ja elämyksiä jaettavana reissusta! 
Kuvia myös. 

Yksi, 
joka itse asiassa on jo edelliseltä matkalta, 
kolahti jostain syystä aivan erityisesti juuri nyt:




There is always light at the end of the tunnel.

Olisikohan?


tiistai 11. heinäkuuta 2017

Se savuava sammakko

Otsikossa viittaan taannoiseen kirjoitukseen jossa valotan tilannettamme.




No, nyt se sammakko on, jollei liekeissä, niin ainakin ihan paniikissa. Nyt kun esikoinen muuttaa pois, asumistukemme käytännössä lakkaa. Sain tänään päätöksen.

En yhtään tiedä miten selviämme tästä eteenpäin.

***

EDIT: Kiitos kaikille mukana eläneille 💗

Alan pikku hiljaa - tapani mukaisesti - nähdä valoa tunnelin päässä, mutta koville ottaa!!!

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Pikainen...

ilmoittautuminen...


Kuopus lähti tänään isälleen täksi ja ensi viikoksi.

Olen siis yksin kotona!

Minulla on töitä aika lailla: kolme iltavuoroa ja pari lyhyempää päivää siinä välissä. Ensi viikolla sama juttu.

Esikoinen tulee perjantaina - jeijeee!

Niin, ja sitten ruvetaan pakkaamaan.

Voikin siis olla, että päivityksiä tulee hetken todella harvakseltaan.





P.S. Minusta on mahtavaa, että olen saanut viime aikoina monta uutta lukijaa💓!!!

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Enkeleitä ja ahdistusta

Esikoinen on vast ikään tehnyt lumienkeleitä Alpeilla pelkissä shortseissa. Hii! Eilen hän saapui Veronaan ja söi iltapalaksi pizzan, mitä muutakaan, Iltaliassa kun ollaan. Tänään on kuulemma pastan vuoro. Lauantaina alkaa matkan viimeinen etappi kun siirrytään Sloveniaan vaihtokavereiden luokse. Ensi viikon perjantaina hän tulee kotiin. Saa tullakin, on jo vähän ikävä.

Esikoinen ehtii tosiaan olla kaksi viikkoa kotosalla kun onkin sitten jo muuton aika. Niin innoissani kuin minä olenkin asunnon löytymisestä, kämppäkavereista ja siitä, että hän pääsee näin ihanasti oman elämän alkuun, on taustalla yksi mörkö. Se, että minun ja kuopuksen asumistuki pienenee. Kirjoitin keväällä savuavasta sammakosta ja saa nähdä miten sen nyt käy. Toisaalta, enhän minä edes ole köydä, jos tätä lehtijuttua uskotaan. 

Minusta on kyllä hiukkasen kummallista, että tuossa puhutaan vaan nettotuloista, ei mitään esimerkiksi asumiskustannuksista, jotka saattavat vaihdella mahdottoman paljon. Ai niin, mutta köyhänhän pitää tosiaan jättää kotinsa ja muuttaa pois jos se käy liian kalliiksi. Jos siis voi. Minä en voi.

Olen taas oikein urakalla väijynyt myynti-ilmoituksia ja ahdistushan siinä tulee. Ei sellaista kämppää olekaan, jossa voisin asua JA joka olisi kukkarolleni ja pankinjohtajalle sopiva.


Kuva varastettu Etuovi.com:ista, sorry!


Koitan nyt silti iloita edes siitä, että pääsen kohta sisustamaan sitä omaa huonetta. Kuopuskin on jo kuulemma valmis luopumaan alasängyssä kuorsaavasta äitivalaasta.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Sorvin ääreen

Tänään palaan taas töihin. Ensin on kolmen päivän "harjoittelu", jolloin toinen kollegoistakin on vielä töissä, tosin kovasti kiinni kulttuurihommissa. Ensi viikonloppu on kesän kiireisin. Sitten hänkin aloittaa ansaitun lomansa ja jään kahdeksi viikoksi pitämään putiikkia auki ihan itsekseni. Se on sekä mukavaa että vähän rankkaa.

Mukavaa on, että voi hoidella kaikki hommat, omaan tahtiin ja omassa rauhassa. Siitä saa tietyn tyydytyksen: kyllähän tämä hoituu. (No, rehellisyyden nimissä on yksi jos toinenkin asia jotka ovat kokonaan tauolla, kuten uusien kirjojen vastaanotto, mutta ei nyt takerruta siihen...) Rankkaa se on paitsi sisäilmasyistä myös siksi, että viikossa on kolme iltavuoroa ja kahtena muunakin päivänä töissä vierähtää neljään saakka. Tunteja tulee pakostakin enemmän kuin minulla normaalisti on, ja ihan hirveästi ei muuta elämää sitten sekaan mahdukaan.

Ehkä vähän aamukahvittelua kirpparilla ennen töihinmenoa? Joskus lasillinen ystävän kanssa illalla? Pitkiä hitaita aamuja ja lueskelua iltaisin. Sellaista, joka saa tuntemaan, että kuitenkin on muutakin elämää kuin työ. Ainakaan minua ei haittaa, vaikka säät pysyisivät tällaisina. Helteellä ketuttaa olla sisällä kaiket päivät. 


Kävimme eilen kävelyllä kuopuksen ja kameran kanssa.
Teemme kesälomalla kasviota, ja pitää kuvata tietyt
lajit ennen kun poika lähtee isälleen.
Nämä yksinäiset työviikot hän viettää siellä,
koska minulla ei yksinkertaisesti aika riitä läsnäoloon.



Tuli mitä tuli, mukavia aikoja teille ja itselleni toivon ja toivottelen!


maanantai 3. heinäkuuta 2017

Ulkoruokinnassa vol 2

Jos minä olin ja olen ollut ulkoruokinnassa, niin on kyllä kuopuskin. Sananmukaisesti.




Se on innostunut pihamme reunamilla kasvavasta puusta ja liki asuu siellä. Eilen söivät välipalaa kaverin kanssa siellä (banaania, tietty), iltapalankin kiipesi sinne syömään. Samoin tänään aamupalan. Hauskaa, vaikkakin hiukan haastavaaa. Kaikki ruoat eivät suinkaan sovi puussa syötäviksi - munakas, fetasalaatti tai oikeastaan mikä tahansa lautasella tarjoiltava on poissa laskusta. Ruisnapit pakasterasiassa taas käyvät. 




Esikoisesta kuului taas eilen sen verran, että ovat päässeet Budapestiin ja hostelli on samoilla huudeilla kun meidänkin, aikanaan, kun teimme hänen kanssaan sinne viikonloppureissun. Samalla suunnalla on myös suomalaisittain hupaisan niminen baari, Vittula.

Ihan pikkasen hörähdin, kun tekstiviestissä luki: "Meidän motelli on ihan Vittulan vieressä täällä Budapestissa ;-)"

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Ihana päivä!

Ehkä kesän lämpimin? Joka tapauksessa nautimme suuresti ulkoilmaelämästä kuopuksen kanssa. Hänellä oli kaverisynttärit, minä kävin kylillä kahvilla ja kaupassa. Sitten lueskelin ensin yksin ja kohta yhdessä terassilla auringossa. Poika lähti pelaamaan futista ja minä jatkoin paistattelua. 

Eikä siinä vielä kaikki. Toissa päivänä hain syrjäkylältä pienen tietokonepöydän esikoiselle ja maksoin siitä kokonaista 5€


Vaikka esikoiselle piti rastojen takia ostaa
suurin lakki mikä markkinoilta löytyi,
on tuo pöytä silti aika pieni ja siro, kuten näkyy!



Jahka sankari tulee kotiin, hän saakin pian ruveta pakkaamaan! Löysimme nimittäin ystävän kanssa hänelle ja ystävän pojalle kimppakämpän lähikaupungista elokuun alusta alkaen. Oli hupaisaa käydä äiteinä katsamassa sitä, mutta kun toinen on Euroopassa ja toinen armeijassa, ei oikein ollut muuta vaihtoehtoa. Oli meillä kolmas poika kaveriporukasta sentään mukana ja pienen miettimisen jälkeen hänkin päätti muuttaa tähän kolmioon oman ylihintaisen yksiön sijaan.

Nyt on yksi huolenaihe taas vähemmän.

Niin, ja yksi oma huone sisustettavana ihan kohta!

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Lomanen

Kävin kääntymässä töissä neljä päivää. Nyt vedän henkeä viisi. Sien jälkeen teen töitä kolme päivää ja vietän viikonlopun. Sitten alkaakin kesän kovin putki: olen yksin kirjastolla kaksi viikkoa, mutta silloin kuopus onkin taas jo isällään. Nyt nautitaan kahdestaan.

Olemme molemmat koukussa, kuopus Nälkäpeli-kirjoihin (nyt menossa viimeinen, Matkijanärhi) ja minä lukemiseen muuten vaan. Siksi tämä osui ja upposi niiiiin hyvin




kiitos  rakas ihana ystävä!!!

Uneksitaan!

torstai 29. kesäkuuta 2017

Pojat

Katsokaa kuka tuli kotiin💗.



Olipa mielenkiintoista seurata jalkapallo-ottelua samalla, kun toinen harrastaa nerffailua. No, katsoi se kanssani suurimman osan tylsästä matsista ja kaikki pelaajat säilyivät ehjinä.

Posti Prahasta tuli perille nopeammin kuin Suomessa konsanaan, esikoinen laittoi kortin postiin juhannuksena. Se oli leimattu 26.6. ja tuli perille 28.6.






Matka jatkui Prahasta Puolaan. Varsova ja Krakova on nähty, samoin Auschwitz, joka oli kuulemma yllätävä rankka kokemus. Yöllä jatkoivat Wieniin jossa ovat nyt ja aikovat telttailla (no ei siellä, mutta maaseudulla).  

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Aja varovasti

Tänä aamuna, kun lähdin töihin, katsoin, että onpas joku lintu kakannut kivasti suoraan tuulilasiin. Tarkempi tarkastelu kuitenkin osoitti, että se oli ihan jotain muuta:





Tuholainen tai ei, en raaskinut laittaa pyyhkijöitä päälle ja pestä lasia. Mielenkiintoinen tunne, kun ajaessa sinua tarkkaillaan!




Kävin töissä ja kaupassa - en joutunut taajama-alueen ulkopuolelle eikä vauhti siksikään päätä huimannut, kummallakaan. Sen jälkeen ajoin kotipihaan takaisin ja siirsin kaverin nurmikolle.


Tässä se näyttää musta vähän vihaiselta,
tai sitten tuntosarvet on tuulessa tuivertuneet...


Olikohan sillä elämänsä jännin päivä?!?

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Työt alkavat

Vaihtelevaista säätä oli juhannuksena ja sellaista on luvattu myös ensi viikolle. Olen töissä, joten se ei niin haittaa. Eilen iltapäivällä sen sijaan sain loman lopettajaisiksi ihanan tuokion terassilla kirjan ja siiderilasin kanssa. Aurinko paistoi, oli suorastaan kuuma paistatella päivää. 




Ihanaa!

Ihanaa on myös se, että hoksasin juuri, että vaikka työt alkavat ja äityvät jossain vaiheessa heinäkuussa varsin intensiivisiksikin, kun olen yksin kirjastolla, niin nyt on pehmeä lasku. Olen neljä päivää töissä ja sitten viisi vapaalla. Sitten on kolmepäiväinen työviikko (ja tietty viikonloppuvapaa) ennen niitä kahta yksinäistä. 

Kelpaa mulle. Tänään aloitellaan iltavuorolla, joten sain nukkua myöhään ja keräillä luitani ja eväitä sekä lukuisia loman aikana kertyneitä palautuksia. Loma oli hyvä ja sitä on luvassa lisää sitten heinä-elokuun vaihteessa. Minulle kyllä sopii tämä pätkälomailu!

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Erakkona

Juhannusaattona vaihdoin kahden myyjän kanssa hyvän juhannuksen toivotukset. Työpaikan pihalla jutustelin pari sanaa yhden pariskunnan kanssa, joka mietti josko kuntosali olisi auki.

Tyynynaluskukkaset toivat vain entisiä heiloja uniin - uuh.

Juhannuspäivänä kävelin kylille, kioskille tarkistamaan pari kuponkia (ei voittoa) ja ostamaan kahvitkin. Silloin puhuin hiukan myyjän kanssa siitä miten juhannuksen olimme kumpainenkin viettäneet. Kaupasta ostin alkoholittoman oluen saunaan, tervehdykset ja heipat.


Kuvituskuva, kuopus ystävän mökillä


Tänään menemme onneksi jo ihmisten ilmoille ja syömään äitini ja hänen miehensä kanssa. Sata sanaa saattaa mennä rikki. 

Huomenna alkaa arki. On kiva mennä töihin!

lauantai 24. kesäkuuta 2017

One to go

No niin, selvisin hengissä juhannusaatosta.


Tekstasin esikoisen kanssa (arvasin, että se on sekaisin laskuissa eikä tiedä, että on aatto).

Muutama muukin mukava tekstari.

Keräilin kirpparivaatteita. Pöytä on varattuna heinäkuun alkuun.

Tyhjensin astianpesukoneen - olen elänyt kuin pellossa viikon itsekseni. Nyt tuli mitta täyteen.

Nukuin pitkät päiväunet.

Siivosin pupujen koppeja - onneks mulla oli puput seurana!



Tein ruoan ja oikein salaatinkin jaksoin pilkkoa




keitin kahvit, pitkän kaavan kautta




vaahdotin maidon ja koitin kattaa sen kauniisti




Olin varautunut juomalla ja herkuilla.




Minulla oli seurana hyvä kirja ja nettiradio. Illalla skumppalasi ja tv.




Tanssin hulahulaa aika monen muun suomalaisen kanssa (huppelissa). Hihna 24/7ää ennen onneksi nukahdin.

Silti, silti oli vähän surkeaa.


Nyt on jäljellä enää tämä juhannuspäivä, pitäisiköhän pitää oikein kunnon maraton?!?





Samalla kun tilasin kuopukselle nimipäivälahjaksi Nälkäpeli-boxin, tulin napauttaneeksi ostoskoriin alennustrilogian. Kirjat tekivät ainakin suuren vaikutuksen aikoinaan.


perjantai 23. kesäkuuta 2017

Hyvää juhannusta

kaikille teille ihanille

juhannuskukkana suloisten ystävien tuoma ruusu


mulla on vähän haikeus, ihmiset viettää perhe- ja ystäväaikaa, mökkeilee, on sosiaalisia. Minä en. Olen rauhassa kotona, lueskelen. Lepään.

Koitan kuitenkin nauttia, vaikka pieni alakulo meinaa iskeä.

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Pelolle ei saa antaa valtaa

Ei saa muuttaa suunnitelmiaan, mutta silti olen äärettömän onnellinen, että esikoisen interrail-reissu suuntaa tästä eteenpäin hieman pienempiin kaupunkeihin. Koskaanhan ei voi olla varma ja kotonakin voi sattua ja kaikkea sen kaltaista, mutta silti.

Kun heräsimme sunnuntaina ylioppilasjuhlien jälkeen, kuulin uutisen Lontoon terrori-iskusta. Pojalla oli lentoliput tiistaille: Helsinki-Lontoo. Myös hostelli oli varattuna.

No, Lontoossa olisi varmasti turvallisuustilanne huipussaan? Tai sitten ei.

Lontoosta esikoinen jatkoi Pariisiin. Klik. Onneksi tämä tapahtui sen jälkeen, kun oli jo suunnattu Saksan puolelle.

Sitten Berliinissäoloaikana yhytettiin lentokentältä laukku.

Brysselissä tapahtuu.



Pihallamme vihtyy kissa...
...on keskityttävä mukaviin asioihin



Pelolle ei saa antaa valtaa, mutta kuka äiti - käsi sydämellä - sanoo, etteivät nämä koskettaisi ja hätkähdyttäisi?

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Kippis!

Lomalle.

Aikatauluttomuudelle ja pitkille yöunille (tänään minulla oli kello varmuuden vuoksi soimassa yhdeltätoista että ehdin yhdeksi lähikaupunkiin katsastukseen - heräsin kellon soittoon).

Autolleni ja luottokorjaajalle, jonka ansiosta jälkitarkastus meni läpi. Sain muuten taas erityisen hyvää palvelua kun olin vienyt Pösöni vikalistan kanssa huoltoon. Nuorempi sukupolvi korjaajista soitti ja varmisti voisiko tilata yhden varaosan jotta epämääräinen vinkuna saataisiin pois (tämä ei ollut hylkäämisen syy mutta minua se vaivasi). Lupasin, totta kai, ja hän lupasi tilata osan samantien, jotta ehtisi sen seuraavaksi päiväksi saada ja sitten vielä saman päivän aikana auton minulle ajokuntoonkin. Itse asiassa pelkkä purkaminen ja kiristys sitten loppujen lopuksi riitti, joten säästyi rahaa ja tämäkin mulle puhelimitse ilmoitettiin - sain siis auton käyttööni suunniteltuakin aikaisemmin.

Ystäville. Toinen oli tuonut valkoviiniä ja toinen lahjoittanut ihanan oranssin ruusun.

Sille, että ei tarvitse huolehtia kenenkään muun ruokkimisesta kuin itsensä. Asia, jota arvostan ihan hurjasti. Kävin äitini luona päiväkahvilla ja sain sen verran kahvin kanssa herkkuja, että lounas tuli kuitattua näin. Päivälliseksi valmistin jämäpastasta ja -pestosta sekä tarjoussavulohesta hässäkän, jonka nautin proseccon kera:






Juoman toki kaadoin kuvaamisen jälkeen lasiin...

...kippis!

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Löysää oleilua

Tosi tosi myöhäinen herääminen. En muista, milloin olisin viimeksi nukkunut liki puolille päivin.

Aamukahvi paikallisella kirpparilla ystävän kanssa.

Kuopukselta jäänyttä jämäpastaa ruoaksi.

Lueskelua.

Päiväunet.

Jalkapalloa.

Palapeliä.



Leffa katsotaan ystävän kanssa joku ilta. 


Ai ja voi, näitä päiviä on luvassa vielä monta monta.

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Loma jatkuu

Tänään kello 16.35 kuopus lähtee isälleen kahdeksi viikoksi. Niistä ensimmäisen minä lomailen töistäkin ja esikoinen on edelleen reissussa, joten olen ensimmäistä kertaa ehkä ikinä kokonaisen viikon yksin ja vapaalla. Sain 15 vuoden työnteon kunniaksi lisää vuosilomaa ja päätin, että käytän sen poikkeuksellisesti näin. Yleensähän olen aina töissä kun kuopus on isällään ja lomalla silloin, kun hän on luonani.


Mulle tulee koko ajan mieleen ihana leffa
Berliinin taivaan alla,
joka itse asiassa on huonosti suomennettu,
ja olisi oikeasti Taivas Beliinin yllä.
Kuka tunnustaa nähneensä?


Minulla on hyvä kirja (tai monta hyvää kirjaa, tuo kuitenkin loppuu jossain vaiheessa), ystävä palannut reissusta, viiniä kaapissa ja maailma avoinna.

Oi tätä onnea!!!

Sitä ennen käymme vielä kuvaamassa kasviota varten muutaman kasvin, istutamme herneet, käväisemme pihakirppiksellä ja futistreeneissä. Ehkä hot dogillakin treenien ja bussinlähdön välissä.

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Nonnii

Kuopuksen kaverin äiti kysyi, josko pääsisin heille rippijuhliin keittiöön apulaiseksi. Lupasin heti, mutta totesin, että kuopukselle pitäisi keksiä sijoituspaikka. 

Hän kuulemma olisi tervetullut juhliin, joten ongelma oli ratkaistu. Juhlavaatteet jäivät viimeksi isälleen, joten piti vähän soveltaa: kuopuksella oli sellaiset nössöfarkut, joissa oli resorit lahkeissa. Niitä kuulemma voisi käyttää käännettyinä tai tuunattuina.





No minä ratkoin resorit irti ja liimasin lahkeensuut siisteiksi. Ompelukonetta en omista saati osaisi käyttää.






Olen vasenkätinen, ja koska opettaja aikaan ei osannut minua opettaa (mm. kutomaan) niin valitsin jatkossa puukäsityöt. Siellä oli aivan sama sahasiko tai hakkasiko nauloja oikealla vai vasemmalla kädellä.

Tästä johtuen housujen lyhennykset tehdään meidän taloudessa - no, vasemmalla kädellä!


***

Postaus päivässä, kaksi parhaassa -haaste

Kirjastontäti käsitöiden parissa

Olen todellinen superäiti, ainakin käsitöiden saralla. Not.














Saatte pähkäillä kauhistella tätä kuvasarjaa sen aikaa kun olemme rippijuhlissa. Illalla kerron mitä siinä oikeasti tapahtui.

***

Tämä on näppärä tapa saada suoritettua postaus päivässä, kaksi parhaassa -haaste.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Ulkoruokinnassa

Olen siirtynyt pysyvästi ulkoruokintaan - ainakin siihen saakka, kun nämä ilmat jatkuvat tällaisina!

Aamukahvilla:



Istuimme myös ystävän kanssa päiväkahvilla, hän tuli takaisin Kreikasta tuliaisten kera




Kuopus on nauttinut palloilusta ja vesipyssyilystä kavereiden kera. Illalla katsoimme Nälkäpelin, ja vaikka se on kamala, niin ei se kuitenkaan ollut liian kauhea, kun on lukenut kirjan.

Interraililainen on taas ilmoitellut itsestään. Vaihtoivat tuossa alkuviikosta Pariisista Kehliin, Etelä-Saksaan ja vuokrasivat polkupyörät. Ovat nukkuneet teltassa, ajaneet mm. Sveitsiin ja Liehtensteiniin sekä Bodensee -järven ympäri. Kohta matka jatkuu kohti Kölniä ja Berliiniä - junalla.


***

Postaus päivässä, kaksi parhaassa -haaste.

torstai 15. kesäkuuta 2017

Hellettä ja herkkuja

En meinannut toipua sotaisasta aamusta koko päivänä. Ei vais, oli vaan taas hommaa tälle päivälle. Ensin kuopuksen terveystarkastus ja sitten minulle tuli hieroja. Piti myös viedä poika kentän laidalle kun lähtivät pelireissulle. Illalla hain takaisin samasta paikkasta.

Siinä välissä ehdin juoda tsiljoona lasia vettä niin kuin kunnon ihmisen hieronnan jälkeen kuuluu, varsinkin jos istuu auringossa hikoilemassa. Aloitin myös Nesserin uusinta Taivas Lontoon yllä - kirjaa joka vaikutta kyllä oivalta kesälomalukemiselta. Niin, ja söin.

Voi olla, että ruokavalioni koostuu ensi viikolla, kun kuopus on isällään, pääasiassa näistä aineksista


Niin, potut ovat  vielä kattilassa...


en ihan heti kyllästy!

***

Postaus päivässä, kaksi parhaassa -kampanja.

Make love not war

Hyvin nukutun yön jälkeen (pojat vetelivät hirsiä yhteentoista) täällä on täysi sota käynnissä.





Jahka tästä toivun, saatte toisen päivityksen. 


***

Postaus päivässä, kaksi parhaassa -sarjaa.

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Puhutaan vaikka kirpparilöydöistä

Käyn yleensä joka viikko paikallisella kirpparilla tekemässä keskiviikkokierroksen, kun pöytien pitäjät vaihtuvat tiistai-iltapäivisin. Tämä löytö on jo jokusen viikon takaa, mutta nyt se on päässyt päivittäiseen käyttöön:




Tällä euron söpöläisellä on hyvä viedä kahvit terassille tai leikkiä kerrankin superäitiä ja tarjoilla kuopukselle aamiainen sohvalle. Omaa lounasta varten piti kylläkin ottaa isompi tarjotin. Söin ensimmäiset uudet potut tietysti oikean voin kanssa. Nam!





Ihanasti muuten ilta-aurinko värjäsi eilen kuninkaallisen majani - jonka joku alamainen tosin oli jättänyt siivottomaan kuntoon.





Päivä on ollut mukava, käväisimme kaupungissa ostamassa kuopukselle uuden pallon (sai synttärilahjaksi lahjakortin urheilutarvikeliikkeeseen: mikä nappiostos) ja vähän muutakin nappimaista:





Paluumatkalla nappasimme kaverin kyytiin ja hän jää yökylään. Minä pääsen nukkumaan esikoisen huoneeseen, saavatpahan pojat kihertää keskenään yläsängystä alasänkyyn ja toisinpäin.

Jokohan mun pitäis ruveta sisustamaan tulevaa valtakuntaanikin, siis sitä esikoisen huonetta? Kun nyt ei sitä uutta majaa vaan tunnu löytyvän, muutan minä sitten esikoisen huoneeseen kun hän lähtee opiskelemaan. Taidan kuitenkin jättää sisustamisen syksyyn. Esikoinen ei ehkä arvostaisi prinsessasänkyä ja voisi olla, ettei tuntisi itseään tervetulleeksi kotiin, jos matkan aikana valtaisin hänen miesluolansa.

***

Tämä on osa postaus päivässä, kaksi parhaassa -haastetta.

Ei puhuta politiikkaa

Minulla on soinut kaksi päivää päässä Juliet Jonesin Sydän -nimisen orkesterin vanha railakas ralli Politiikkaa

"Ei puhuta rakkaudesta, 
ei puhuta espanjaa, 
ei puhuta toisistammekaan
puhutaan politiikkaaaaa..."

Mutta ei, ei puhuta politiikkaa tässä blogissa, vaikka se onkin viime päivinä ollut kaikkien huulilla. Merkillinen farssi, jota on hyvin hyvin vaikea käsittää. Sen verran kuitenkin sanon, että kymmenen päivää siihen meni: Soini suomi plokissaan loikkareita kovin sanoin 3.6. ja nyt ollaan tässä. Niinpä niin, ja valtakunnassa on taas kaikki hyvin. Hallituskriisi on ohi.

Mää en ehkä kes-tä!


Zen zen zen zen zen...

Kuopus mökillä eilen.
Kuvassa ei oikein näy,
mutta hirmu monta vesikirppua oli tuolla.


Palaan heti illalla ruotuun: postaus päivässä, kaksi parhaassa -haaste jatkuu.

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Tuntuu kuninkaalliselta

Nyt minun kuninkaallinen (ulko)majani on valmis. 






Saan tuosta halutessani näkösuojaa, mutta voin myös pitää verhot auki ja nautiskella ulkotilasta. Huomenna on luvassa kelpo keliäkin.

Mökillä nautimme vaikka sää ei niin suosinutkaan. Se ei haittaa kun grillauspaikka on katettu ja - no, saunassa (etualalla) on katto kans...




Kelpasi siellä grillata






kuvassa myös saunajuoma.

Jälkkärinä oli juuri parahiksi ennen lähtöä postista kuoriutunut raakasuklaa - kiitos 😍!




Kyllä muuten teki hyvää koko reissu.

Nyt minä istahdan aurinkoiselle terassille.

Esikoinenkin ilmoittautui: ei kuulemma tarvi olla huolissaan vaikka kolmeen neljään päivään ei kuuluisi mitään. (Äly)puhelimet kun ovat kiinni suurimman osan pyöräilystä. Latauspaikoista ei ole varmuutta. Jooen ole huolissani, innoissani vaan. Niiden puolesta. Paitsi että rinkka selässä 30 asteen helteessä pyöräily ei kuulostaisi mun jutulta.

***

Postaus päivässä, kaksi parhaassa -haaste