Sivut

lauantai 18. marraskuuta 2017

Pala kuuta

Ostinpa sitten tilipäivän kunniaksi itselleni Palan taivasta maata kuuta! Kirpputorilla tuli vastaan tuon niminen taulu ja kun kotona huuteli sen ilmiselvä kaveri, en voinut jättää teosta hankkimatta. 




Viikonloppuun kuuluu myös tällaista:




marraskuun kolmas torstai, Beaujolais Nouveau -päivä, oli ja meni. Minä leivoin taivaallista sipulipiirakkaa - sipulit haudutettiin siiderissä, slurps - ja ystävä toi paitsi viinin myös upean kynttilän. Ja Naisen voimakalenterin:




Ihana äiti maksoi sisätilanlämmittimen. Vapaa viikonloppu. Elämä voittaa, taas, pienin askelin.

tiistai 14. marraskuuta 2017

Raskaita aikoja

Joskus ei vaan meinaa jaksaa.

Olen kertonut taloudellisesta tilanteestamme mm. täällä. Tuonkin jälkeen on tapahtunut muutoksia, asumistukemme käytännössä lakkasi kokonaan kun esikoinen muutti kotoa pois. Asunto on meille kahdelle liian iso (Kelan silmissä) mutta poiskaan ei voi muuttaa, koska - no, sisäilmasairaus. Kaikesta ihanasta tuesta, jota saan ystäviltä ja äidiltäni, huolimatta, olemme monta kertaa kuussa sellaisessa tilanteessa, että tili on tyhjä. Nyt siellä on 3€ ja tänään piti jo ostaa ruokaa tilille. Eilen oli ostettava Visalla bussilippu kuopukselle, että pääsee isälleen torstaina ja sunnuntaina pois sieltä. Tänään meinasi itku tulla, kun vein lasta oikomishoitoon lähikaupunkiin ja paikka oli vaihtunut niin, että pysäköinti ei ollutkaan enää ilmaista. Sain raavittua kokoon 0,90€ ja se riitti juuri ja juuri. Paluumatkalla bensavalo syttyi.





Huomenna pitää maksaa nuo ruokatilin ja visan ostokset pois, kun on tilipäivä. Kummallekaan en kerrytä, en uskalla enkä pysty, käytän vain hätätilanteissa. Lisäksi maksan laskut ja hierojan (hieronta-aikaa olen jo lyhentänyt, mutta tämän tarvitsen, että pysyn työkunnossa) ja parturin (on ihan pakko mennä) ja lopulla mennään lapsilisäpäivään. Sillä Kelan elatustukeen ja taas seuraavaan tilipäivään.

Auton sisätilan lämmitin hajosi. Kuopus tarvitsi futsal-pallon. Molemmat ovat muutaman kympin ostoksia, mutta saattavat juuri silloin kaataa talouden. Pidemmän päälle tämä alkaa rassata mielenterveyttä. Sellainen elefantin paino on sekä harteilla että rintakehässä, kun muutosta ei ole näkyvissä.





Välillä sitä kestää paremmin ja välillä huonommin. Juuri nyt, kun on kylmää, koleaa ja harmaata, huonommin. Flunssan jälkimainingit ovat kestäneet kohta kaksi viikkoa, tauti kokonaisuudessaan kolme.

Ehkä tämä taas tästä, joku päivä. Viikonloppu on ainakin vapaa, joten koitan kerätä voimia.

lauantai 11. marraskuuta 2017

Vapaapäivänä

ehtii käydä aamulla rauhassa kaupassa

ja apteekissa

hakea munia luomukanalasta

kivuta samalla reissulla lintutorniin





ja etsiä löytää joutsenia.




Ehtii käydä ystävän luona aamupäiväkahvilla

ja toisen kanssa iltapäiväkahveilla.


Kerkiää katsoa viikolla väliin jääneen Austalian MasterChefin

tehdä palapelin loppuun




käydä saunassa

ja tehdä jotain sellaista, mitä ei ole koskaan ennen tehnyt: katsella radiota.

(Väijyimme kuopuksen kanssa Nenäpäivän 36h YleX naurumaratonia livestreaminä ja olipas se kertakaikkiaan kummallinen kokemus!)


Ja näitä on vielä kaksi lisää - ihanaa!

torstai 9. marraskuuta 2017

Ihanin, kamalin

Nappasin Helmiltä haasteen, tätä oli kiva miettiä.       


***

Kamalin ruoka: Minulla on paljon muistoja liharuoista, joista en tykännyt pienenä. Läskisoosi, tilliliha, tietynlainen grillikyljys jossa oli "läskiä ja liukasta", yyh. Ei ihme, että minusta tuli kasvissyöjä.

HerkkuruokaKyllä se sinne mättöosastolle menee: pizza, pastat. Tosin fetasalaatti on asia, jota söisin, jos pitäisi valita yksi ainoa ruoka syötäväksi joka ikinen päivä elämän loppuun asti. Namia on myös se lempparipaikkani caesarsalaatti roseeviinin kanssa.

Kahviherkku, jolle sanon ei: Jooei, ei taida olla sellaista, kaikki makea käy minulle!

Kahviherkku, jolle sanon kylläVastaus taisi tulla jo tuossa edellä, mutta kaikki suklainen eritoten.

Telkkariohjelma, jota en katsoSuurin osa. Seuraan tällä hetkellä vain Australian MasterChefiä. Sitten kun se loppuu, alkaa varmaan piakkoin Voice of Finland, sitten Vain elämää, no, onhan näitä. Loppuja en katso!

Telkkariohjelma, jonka katsonSekin tuli tuossa äsken. Niin, ja jalkapallo (ja jääkiekko) kuopuksen kanssa.

Inhokkisää: Harmaa, sateinen, kolea, sellainen, joka menee luihin ja ytimiin ja sisälläkään ei lämpiä ennen kun pääsee saunaan. Kutakuinkin sellainen, kun tällä hetkellä ainakin sisältä käsin näyttää olevan. Hrrr!




LempparisääKesäkesäkesäkesäsää. Mitä kuumempi sen parempi. Ah, aurinko, ystäväni!

Kamalin musiikki: Jazz ei ole oikein tippunut koskaan, fuusio-fissio-improvisaatio-mikätahansa sellainen, ei ei ei.

Kamalin aika vuorokaudesta: Liian aikaiset aamut, heittämällä.

Paras aika vuorokaudesta: Illansuussa, kun on tultu töistä ja syöty. Sohvannurkassa rauhassa.

Tästä menetän hermot: Aika harvasta asiasta sillai tosissani ja kunnolla. Mutta sanottakoon vaikka epäreiluus ja - myönnettäköön - lasten kanssa vääntäminen. Se ottaa kyllä päähän.

Tästä rauhoitun: Lukeminen, palapelin tekeminen, sohvalla loikoilu kuopus kainalossa.

Huonoin mielialaSellainen ärtynyt ja levoton, josta on vaikea päästä irti ja yli.

Paras mielialaVatsa täynnä, rakkaiden kanssa, iloinen, tyytyväinen, harmooninen.

Kodin turhake: Onko hifistelykahvintekovehkeet turhake, jos on myös kahvinkeitin? Toisaalta teen pavuista jauhettua ja pressossa haudutettua (espresso)kahvia vaahdotetun maidon kera kotona todella paljon useammin kuin käytän Moccamasteria.

Paras tavara: Onko sohva  tavara? Kirkasvalolamppu tällä hetkellä? Kynttilät!


Kuva, ja palapelit viime vuodelta


Vaatteet jota en suostu laittamaan päälleni: Sellaiset, joissa en tunne oloani kotoisaksi. Näitä ovat usein liian tiukat tai sitten yltiöasialliset vaatteet. Ne vain eivät ole minua.

Vaatteet, joissa viihdyn: Mekot ja hameet. Tunikat. Väriäkin saa olla.

Haju, jota en kestäHome.

Paras tuoksu: Näitä on paljon: piparit ja glögi tässä kohtaa vuotta, kynttilä, kesällä se ensimmäinen ruohonleikkuu, kuuman aurinkoisen päivän tuoksu kanervia ja suopursuja pursuavassa paikassa. Pullosta Green tea.

Kamalin luonteenpiirre ihmisellä: Itsekkyys, kataluus, kaksinaamaisuus, epärehellisyys ja se, ettei näe asioissa koskaan mitään hyvää.

Mukavin luonteenpiirreNoiden vastakohdat, tietenkin, huomaavaisuus ja ystävällisyys, aitous, vilpittömyys.


***


Olipas kiva.
Nappaa jos nappaa!

tiistai 7. marraskuuta 2017

Hyvää yötä ja hulluutta

No niin, tämä hulluus jatkuu:




minä sitten rakastan näitä Colin Thompsonin palapelejä, hauskoja, täynnä yksityiskohtia. Mitä en rakasta, on se, että olen nukkunut viime aikoina tosi huonosti. Minä olen ihan hirvittävän hyvä nukkumaan normaalisti, joten tämä on jotain hyvin kummallista. Lisäksi viime viikon tauti koittaa vai vihkaa hiipiä poskionteloihin.

Tiedättekö kauhean mutta tehokkaan konstin, jolla minä uskon välttäneeni monta onteloihin pesiytymässä ollutta tulehdusta: raastetaan tuoretta piparjuurta ja sekoitetaan sitruunamehuun. Otetaan lusikallinen aamuin illoin. On muuten ärjyä tavaraa, huh!

lauantai 4. marraskuuta 2017

Päivän kuva

Ulkona on harmaata ja kostea, sisällä oikein viipyilevää ja viihtyisää. Mukavastihan se vapaapäivä menee näinkin




Käyn minä hautausmaalla sitten kun tulee pimeää. Vien kynttilät ja ihmettelen tunnelmaa ja kaiken kauneutta.

Illalla tulee ystävä istahtamaan, luvassa lienee sitruunaista pastaa ja viiniä. 

Ei hullumpi elämä!

***

EDIT:



valmista tuli!


keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Uusia taitoja

tai vanhojen verestämistä?

Nyt kun olemme olleet kuopuksen kanssa vuoron perään puolikuntoisia, olohuoneestamme on pikku hiljaa muodostunut lepäämö ja kisakatsomo. Säästimme tässä alkusyksystä pojan kanssa yhdessä PS4-peliin FIFA18, ja kun tilasimme sen ennakkoon, saimme etuna kuukaudeksi Viaplayn ilmaiseksi. Tämä tarkoittaa järkyttävää määrää jalkapalloa ja merkillisiä järjestelyjä. Televisiomme on niin vanha, että katsomme pelit läppäriltä joka on yhdistetty telkkariin. TV on myös niin pieni, että jouduimme siirtämään sen sohvapöydälle, jotta ylipäätään näkisi pallon ja pysyisi pelissä kiinni. Läppäri ja piuhat ovat sitten tv-tason ja sohvapöydän välissä. Tämä tarkoittaa kaaosta, pujottelua ja ylimääräisiä askelia.

Sillä viikolla kun kuopus oli poissa koulusta väijyimme todella monta matsia, Valioliigaa, La Ligaa, Serie A:ta, Bundesligaa... - ihan liikaa. Mutta perustelin sen itselleni paitsi sairaudella, myös kuopuksen harrastuksella ja viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä, kielikylvyllä. Suurin osa otteluista on ilman suomenkielistä selostusta ja siispä saimme rautaisannoksen englantia. Kartoitin miten paljon kuopus ymmärtää ja miten hyvin pysyy autenttisesti ääntävien selostuksen mukana ja todellakin yllätyin. Hänellä on mielettömän laaja passiivinen sanavarasto ja varsin hyvä kielitaito jo nyt. Siitä kertoo myös se, että hän opetti minulle siinä sivussa futistermejä englanniksi.


Treenikamat odottavat pukijaansa


Olen minä ennenkin koukuttunut futikseen, vaikka periaatteessa lätkätyttö olenkin. Ensimmäisen kerran silloin kun odotin esikoista katsoimme veljeni kanssa MM-kisoja ja siitä se lähti. Olin aivan varma, että vatsassani kasvaa tuleva jalkapalloilija, mutta toisin kävi. Vasta kuopuksesta tuli futari. Normaalioloissa katsomme hänen kanssaan lähinnä arvokisoja ja se on kyllä mainiota viihdettä ja yhdessäoloa. Samalla tulee rapsuteltua ja juteltua paljon muutakin kuin vaan pelin tapahtumista ja meillä on kyllä todella hauskaa.

Nautitaan nyt tämä kuukausi loppuun ja sitten palataan taas normaaliin televisiottomaan elämään - 2018 MM-kisoja odotellessa!

tiistai 31. lokakuuta 2017

Yhdellä sanalla

Birgitalla oli ihana haaste, jonka avulla sain vähän tätä writer's blockia hämättyä:

1. Missä kännykkäsi on? Vieressäni pöydällä
2. Puolisosi? Ei ole
3. Hiuksesi? Sekaisin
4. Äitisi? Ihana
5. Isäsi? Kuollut
6. Suosikkisi? Aurinko
7. Unesi viime yöltä? En muista
8. Mielijuomasi? Kuohuviini
9. Unelmasi? Oma Maja
10. Missä huoneessa olet? Keittiössä
11. Harrastuksesi? Lukeminen
12. Pelkosi? Lapsiin liittyvä
13. Missä haluat olla kuuden vuoden päästä? Omassa Majassa
14. Missä olit viime yönä? Omassa sängyssä
15. Jotain, mitä sinä et ole? Ilkeä
16. Muffinsit? Nam
17. Toivelistalla? Vähän enemmän rahaa
18. Paikka, jossa kasvoit? Keskisuuri kaupunki
19. Mitä teit viimeksi? Söin aamupalaa
20. Mitä sinulla on ylläsi? Kotivaatteet
21. Televisiosi? Kiinni
22. Lemmikkisi? Puput
23. Ystävät? Parasta 💗
24. Elämäsi? Rauhallista
25. Mielialasi? Vaihtelee
26. Ikävöitkö jotakuta? Esikoista? En!
27. Auto? Välttämättömyys
28. Jotain, mitäs sinulla ei ole ylläsi? Jakkupukua
29. Lempikauppasi? Palveleva
30. Lempivärisi? Oranssi
31. Milloin nauroit viimeksi? Ihan äsken kuopuksen kanssa. Nauramme paljon!
32. Milloin viimeksi itkit? Pari päivää sitten
33. Kuka on tärkein läheisesi? Lapset
34. Paikka, jonne menet uudelleen ja uudelleen? Kreikka
35. Henkilö, joka s-postittaa säännöllisesti? Äh... tekstailen mieluummin
36. Lempiruokapaikkasi? Pubimainen


- se, jossa on maailman paras caesarsalaatti. Pitäisikin mennä sinne taas pian. Viikonloppuna kirpparirahojen kunniaksi? Lähtisiköhän ystävä?

Ihan kaikki ei taittunut yhdellä sanalla.
Aika kiva silti,
nappaa jos nappaa!

***

Ruoasta puheenollen: olen viime aikona vähän koittanut katsoa mitä suuhuni laitan. Lisäksi helppous ja edullisuus ovat kriteerejäni juuri nyt, sattuneista syistä. Tämä oli aika kiva löytö kasvissyöjälle, joka miettii papu- ja palkokasvien määrää ja lisäämistä: peruna-kikhernekeitto. Tein puolikkaan tuosta ohjeesta ja söin sitä kolme päivää. Ei tullut annokselle juurikaan hintaa. 

Ei nyt ihan kuvauksellisinta, mutta...menköön!




Oikein oivaa flunssaruokaa. Pohden kotosalla, puolikuntoisena.
Yhdellä sanalla: plääh!

maanantai 30. lokakuuta 2017

Samat äh ja köh

Nyt kun kuopus tokeni taudistaan (joka ei ollut angiina, selvittiin ilman kuuria) niin sama pöpö tuntuu juurtuneen minun kurkkuuni. Napsin ceetä, deetä ja sinkkiä ja se ei vielä ole iskenyt täysillä mutta juilii etenkin aamuisin ikävästi ja vetää veteläksi illasta. Tänään on onneksi vapaapäivä ja voin lepäillä ihan rauhassa.

Viikonloppu meni mukavissa merkeissä, lauantaina olin ensin kylätapahtumassa kuopuksen koulunvanhepainyhdistyksen edustaja ja sitten auttamassa ystävää autotallin raivaamisessa, jotta kesäauto mahtuisi sisään. Täällä on edelleenkin sen verran lunta, että talviajan myötä voidaan kyllä julistaa myös talvi virallisesti alkaneeksi. 




Raivauksen jälkeen sain kiitokseksi aterian kuohu- ja punaviineineen. Sunnuntai meni lokoisasti kotosalla. Meidän perheen perinteiden halloween-kurpitsan kaiversin sekä ystävän pihaan että kotiin.




Tästä se taas uusi viikko alkaa ja ajatelkaahan - kohta on jo marraskuu!

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Äh ja köh

Eilen oli talvirenkaidenvaihtopäivä. Aamulla terassilla näytti tältä. 


24.10.


Kääk, ja olin sopinut renkaidenvaihdon vasta torstaille. Onneksi luottokorjaajani ja hänen poikansa ovat joustavia kuin mitkä. Olen aivan varma, etten ollut ainoa samassa tilanteessa, kun menin "lakki kourassa" kyselemään, josko sittenkin tiistaille sopisi. Sopihan sinne.

Muttakin säätöä on ollut: kuopus tosiaan tuli kurkkukipuisena syyslomalta ja maanantaina kävimme näyttämässä kurkkua terveyskeskuksessa. Meidät otti vastaan ei niin tuttu sairaanhoitaja ja mentiin pelkällä pikatestillä. Kuopuksella on taipumusta saada angiina ja vielä sellainen, joka ei pikatestissä näy, mutta nieluviljelyssä sitten paljastuu. Minä en osaa vaatia, joten homma jäi siihen.

Tänä aamuna soitin uudelleen, koska olo ei ollut kohentunut. Pyysin viljelyä ja onneksi, pienen jahkaamisen jälkeen, sen sainkin. Jotenkin on hirveän turhauttavaa, kun en osaa pitää puoliani. Nytkin tuli itku ennen kun asia selvisi.

Ehkä olen muutenkin vähän herkillä, töiden ja yli kymmenvuotiaan sairaan lapsen hoitamisen yhteen sovittaminen on välillä aika rankkaa. Onneksi se meillä töissä onnistuu, siitä pitää kyllä olla tosi tosi onnellinen, ja olenkin!

maanantai 23. lokakuuta 2017

Lukuloma

Lomalla tui luettua aika paljon. Pari dekkaria (Kiltti tyttö ja Nainen junassa -faneille vinkiksi Edellinen asukas ja Onnen tyttö), vähän höpöhöpöä, pikkaisen vakavasti otettavampaakin: Kochin Pormestari sekä Jare Henrik Tiihosen elämäkerta. Olipas jännä kokemus. Olen varmasti aika tyypillinen ikäiseni naisihminen: tunnen Cheekin musiikkia lähinnä Vain elämää -taustansa vuoksi. Niin, ja onhan meillä aina kuunneltu autossa YleX:n nuorisomusaa, vaikka olen siihen auttamattomasti liian vanha*. Jotenkin tämän viimeisen kauden aikana tuli tunne, että Musta lammas -kirjan voisi lukaistakin.




Niin tein, aloitin lauantai-iltana ja opushan lähti vetämään kuin jänninkin dekkari. Uni kuitenkin vei jo varsin aikaisin. Sitä ei riittänyt kuin aamukolmeen ja tartuin taas teokseen. Kello oli seitsemän, ennen kuin suljin uudelleen silmäni ja yhdeltätoista herättyäni jatkoin kirjan loppuun. 

En ole mikään elämäkertojen tuntija, luen niitä äärettömän harvoin, mutta tämä jostain syystä nyt osui ja upposi.

Sunnuntai-iltana ajelin lähikaupunkiin esikoisen luokse iltateelle. Oli ihana - taas - nähdä ja seuraavaksi hain kuopuksen asemalta. Lapsi oli napannut flunssan itselleen loman lopettajaisiksi, joten viikko alkoikin sitten säätämisen merkeissä. Menen tänään myöhemmin töihin, ehdin olla toipilaan seurana aamun, käyttää nieluviljelyssä, ruokkia ja kuitenkin vielä hoitaa iltavuoroni. Kuopus saa pitkästä aikaa pelivuoron, ja aika massiivisen sellaisen, kun jää itsekseen kotiin. Eiköhän tästä pikku hiljaa päästä taas normaaliarkeakin elämään?


*Niin, tässä loman päätteeksi kauppaan ajaesssani luukutin säädyttömän lujaa kaksimielistä Pane mut sekaisin biisiä kyseiseltä kanavalta - biisi ei ole kummoinen, mutta rakastan rokkia ja sitä tai edes mitään sinnepäin tulee äärimmäisen harvoin tuolta trendikkäältä nuorisolaisten taajuudelta. Parkkeerasin Pösön iloisesti mukana laulellen yhden auton päähän sellaisten ei-ihan-niin-hehkeiden tupakoivien köriläiden parkkipaikkakokouksesta. Älysin sentään lopettaa ja sulkea stereot ennen kun avasin oven. Tulossa oli juuri kohta pane pane. Juuh. Iskelmäradioon olisi vissiin viisainta vaihtaa.

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Apua!

Eilen iltapäivällä ilmassa leijaili jotain valkoista. Useaan otteeseen. Oikeasti!


Kuva sentään on vuosien takaa, mutta kohta se tulee, talvi!


Hrr, pakko kai se on orientoitua siihen, että pian vaihdetaan nastat alle ja Se Talvi tosiaan tekee tuloaan.

perjantai 20. lokakuuta 2017

Pieni mainostauko

Nyt on vaan ihan pakko mainostaa! 

Kävimme eilen ystävän kanssa lähikaupungissa taidenäyttelyssä ja sielläpä oli pieni putiikkikin. Esikoisella on pian synttärit ja tämä patalappu iski kuin miljoona volttia sitten kun sanoma oikeasti meni perille. JA kun vielä hänellä on kämppiksinä kaksi kokkia. JA poika itsekin on innokas ruoanlaittaja. JA kasvissyöjä. JA keittiön lattia on hulvaton punainen. 




Taikatuun nettipuodissa on parille teistäkin täsmätuotteita
Keskiäkäinen emäntä marikalle
Päivä Kattilassa Puskissalle
Hot dog (myös haude) sekä Sarille että RH:lle
Kurrrmee ruokaa Helmille
Twiittaan kintaalle Pöllölle (koska muita lintuja ei ollut!)
Facelook päivitetty (tai joku vapaavalintainen sovellusvelho-) Arkeilijalle
Bestselleri Birgitalle ja
Made in Finland taitavalle Pädelle.

Näin virtuaalisena, 
ollos hyvät, ystäväiseni!

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Pieni ilmoittautuminen

Vietän tylsistymispäivää. Meinasin lähteä lähikaupunkiin mutta päätin tylsistyä kotona. Välillä on vaan pakko. Kuopus lähti maanantaina ja eilen laitoin kirpparikamoja myyntiin paikalliselle kirpparille. Tänään kävin ystävän kanssa aamukahveilla siellä ja pöytämaksu on jo tienattu, eli muutama tavara jo löytänyt uuden omistajan. Mainiota!




Huomenna olemme sopineet menevämme taidenäyttelyyn ja leffaan ystävän kanssa, joten piti tosiaan pysähtyä. Tänään en  tee mitään, ruokakin on jo valmiina. Mikä se sellainen loma muka on, että edestakaisin säntäillään?!?

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Loman koko kuva

Viikonloppu on mennyt rennoissa ja mukavissa merkeissä. Eilen tapasimme kuopuksen kaveria ja hänen äitiään ja loppujen lopuksi siinä menikin sitten rattoisasti liki koko päivä. Me aikuiset lojuimme kahvipöydässä kuulumisia vaihtamassa niin pitkään, että tulikin jo päivällisnälkä ja kävimme vielä nelisin pizzallakin. Tänään menemme äitini ja hänen miehensä kanssa huoltoasemaruoalle - harvinaista herkkua tällainen, kun ei tarvitse koko viikonloppuna itse huolehtia ruoanlaitosta.

Huomenna tulee hieroja ja kuopus lähtee isälleen. Sitten alkaakin leppoisat ajat. Tuota (valo)kuvassa näkyvää varapärettä tuskin tarvitaan lainkaan:


yksi


EDIT:

Hmm, onkohan tämä nyt parempi vai huonompi?!?



plus yksi







on loman koko kuva?

torstai 12. lokakuuta 2017

Vähemmän jurotusta

Lisää harvinaisuuksia: opettelin eilen tekemään jauhelihakastikkeen lisäksi myös lihapullia. Lähikaupassa oli luomujauheliha -30% ja siinä oli vielä reilusti päiviä jäljellä. Nappasin kaksi pakettia ja tein sekä kastikkeen että pullat. Testasin jo, lisäsin pari kuopuksen tomaattikastikkeeseen ja kun vai vihkaa sydän salaa jännityksestä läpättäen seurasin, niin siinähän ne upposivat samalla kuin muukin ruoka. Jeeee, se söi mun lihapullia! 


Ne ei ne nyt maailman kuvauksellisimpia ole,
mutta olen niin ylpeä itsestäni 😀


Nyt niitäkin on pakkasessa muistaakseni 24 kappaletta ja jauhelihakastiketta neljä annosta siellä ja yksi jääkaapissa huomiselle. 




Ai niin, sellainenkin harvinaisuus kuin loma. Se alkoi juuri. 

Kortin löysin kaupasta ja kehyksen sille kirpparilta. Loman kunniaksi - ja vähän Puskissan kissankin -  enemmän juhlaa, vähemmän jurotusta.

tiistai 10. lokakuuta 2017

Siivouspäivä(t)

Nykyisin kodin siivoaminen kahdestaan kuopuksen kanssa on vähän sellaista festivaalityyppistä: kestää monta päivää - ensin valmistautua ja sitten viettää. Viime viikon loppupuolella ennen kun poika lähti isälleen saimme pupujen huoneen putsattua. Varsinainen työmaa, josta on pakko aloittaa, koska muuten ensin siivottu kämppä olisi täynnä purua, heinää ja leijailevia kaninkarvoja. Kaverukset ovat jo ehtineet sotkea omaansa ennen kun edes ehdimme jatkaa. 





Eilen pääsimme laittamaan kuopukselle uudet verhot ja lampun jotka tilasin alesta (yhteensä n.15€). Huone tuli puunattua samalla ja lakanat vaihdettua myös.



Herran peliluola


Tänään jatkoin, putsasin keittiön, pyyhin pölyt ja vaihdoin olohuoneeseen "syksyverhot". Huutakoon hep se, jonka mielestä verhojen vaihtaminen on mukavaa? Jooei ole. Silmiin tippuu pölyä ja kaikenmailman nöyhtää verhotangosta, kädet väsyy ja puutuu ja niska huutaa hoosiannaa. Eikä ne penteleen nipsut mene koskaan ikinä kerralla oikein. Aina saa tällätä uudelleen kun jossain päässä on liian  tiheään ja toisessa taas liian harvaan, verho ei asetu. Illalla saatan vielä pestä vessan ja kylppärin jos toivun tuosta koettelemuksesta.






Huomenna pitäisi sitten imuroida ja luututa lattiat sekä omasta huoneesta että muualta kämpästä (lukuunottamatta siis pupujen ja kuopuksen huoneita).



Oikeasti se tyyny pääsi kyllä sohvalle


Ja Kössikin sai kaverikseen tyynyn sävysävyyn.





Tämä kuulostaa siltä kuin asuisimme valtavassa lukaalissa. No, onhan tämä meille kahdelle liian iso ainakin Kelan mielestä mutta oikeasti neliöitä on vain 85. 


On siinäkin hommaa kun on tällainen superlusmusiivooja kuten minä!

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Chillisti vaan

Lisää syksyn värejä, ihan omalta pihalta. Minustahan on tulossa aivan syksyfani... No ei kyllä ole, mutta väreistä nautin kyllä. Siitä en niinkään, että henkeä ahdistaa kun ulkoilen. Luonnonhomeet. 




Esikoinen lainasi autoa perjantaina ja soitteli vielä lauantain josko voisi edelleen pitää kulkupelin. Minulla ei ollut sen suurempia suunnitelmia kuin olla kotona ja parannella itseäni joten lupasin. 


Lääkettä...
kuva ei suostunut millään kääntymään!


Tänään esikoinen palautti auton ja palasi kotiinsa, minä kävin luontoyhdistyksen kokouksessa ja kohta haen kuopuksen bussilta. Arki alkaa, toivottavasti vähän armollisempana kuin parina edellisenä viikkona.

Tosin lomaan ei ole enää kuin neljä päivää, sen nyt vaikka seisoo päällään!

perjantai 6. lokakuuta 2017

Ristiriitaista

Olen ahdistuneempi kuin pitkään aikaan. Altistus vaivaa pahemmin kuin miesnaismuistiin. Voin fyysisestikin huonosti. Näemmä rahattomuuden aiheuttama alakulo myös kumuloituu. Siitä huolimatta tai juuri siksi lähdin tapaamaan esikoista kaupunkiin. Joimme kahvit, jutustelimme.  Halasimme lähtiessäni. Oli ihana nähdä ja kuulla, että elämä kannattelee, häntäkin


Kaikki tämän postauksen maisemat löytyvät
200 metrin päästä kotoani.


Paluumatkalla ihailin maisemia, syksyn värejä, jotka jo ovat parhaan teränsä menettäneet, mutta kauniita silti. 


Olen onnekas!


Aamulla nukuin todella pitkään, kävin huoltoasemalla syömässä ilmaisen lounaan. Ystävä käväisi pikakahveilla koska tiesi, että on kurja olo. Toi viinipullon ja halasi. 


Aika kaunista!


Olin kiitollinen ja onnellinen ystävästä. Ylpeä esikoisesta. Matkalla maisemista ja tuli sellainen onnentunne: kylläpä elämä on kaunis.

Nämä oloni ja asiat ovat jotenkin ristiriidassa keskenään. Etsinkö/löydänkö kiitollisuudenhetkiä koska tilanne muuten on niin ahdistava ja kaoottinen? Vai onko se vaan perusluonteeni? Vai ailahtelenko laidasta toiseen? On vaikea tietää mikä on normaalia.

Siksipä minulla on teille kysymys: kuinka usein teille tulee sellainen pakahduttava "mun elämä on kyllä ihanaa" -tunne? Laimeampikin oivallus, "hei tää mun elämässä on hyvää" kelpaa myös.

tiistai 3. lokakuuta 2017

Välillä

luen nuorten kirjoja. Vähän niin kuin työni puolesta tutustun siihen maailmaan ja tavallaan haen myös vinkkejä poikien lukemiseen. Tai tällä haavaa tosin vain kuopuksen. Edelliset nuortenkirjarynnistykset olivat Salla Simukan Lumikki-trilogia ja John Greenin mainiot kirjat. Häneltä taitaa muuten olla tulossa uusi suomennos jossain lähitulevaisuudessa. Mikään näistä tosin ei ole sellainen, jota vielä omalleni suosittelisin, mutta Nälkäpelinhän se jo ehti ahmia nuorten hyllystä.





No, tällä kertaa nappasin itselleni tuon Kaikki kaikessa -romaanin ja tempauduin kyllä mukaan. En tiedä, leffankin varmaan katsoisin jos tulisi sopivassa välissä vastaan. Teema - sairauden vuoksi kotiin jumiutunut tyttö - vaikutti valintaan ja mietin asioita, tietenkin, ympäristöyliherkän näkökulmasta. Sellaisiakin altistuneita on, jotka ovat kodeissaan vankina. Edelleen jatkuvasta kurjasta olosta huolimatta koitan pitää lippua korkealla ja ajatella, että hullumminkin voisi olla.

***

Tosin välillä mieleen hiipii ajatus, että milloin tästä elämästä tuli tällaista selviytymistä? Päivästä toiseen, (rahapäivästä seuraavaan, jatkuvaa laskemista, että riittääkö tämänkertainen 80€ viikon), terveydellisesti, tunti tunnilta töissä. Välillä on helpompaa, toki, mutta juuri nyt ei kauheasti valoa näy tunnelin päässä. Aika raskaaksi käy se lipun korkealla pitäminen, toisinaan.

maanantai 2. lokakuuta 2017

Ihan syystä

teen lyhennettyä työviikkoa. Yleensä olen toteuttanut sen niin, että vietän kolmipäiväisen viikonlopun pe-su. Nyt, kun esimiehellä oli läksiäiset, olin myös perjantaina töissä. Heti huomaa, että kahden päivän palautumisaika ei ole riittävä. Maanantai-aamu tuli liian pian.

Viikonlopun olimme kuopuksen kanssa ihan rauhassa kotosalla, mitä nyt kaupassa ja kentällä käyneet. Minä tein eilen pienen lenkin kun kuopus oli treeneissä. Muutoin on tosiaan mennyt ihan hissutellessa.





Tämä viikko on onneksi normaali ja kohta on syyslomakin.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

perjantai 29. syyskuuta 2017

Uuh

onpas ollut järisyttävän kamala vaihteleva ja monipuolinen viikko. Ensin oli iltavuoro poikkeuksellisesti tiistaina, keskiviikkona olin pitämässä kioskia kuopuksen koulun lähellä peli-illassa. Eilen oli pitkä koulutuspäivä *köhköh* aika vanhalla kunnantalolla naapurikunnassa ja illalla vielä lautakunnan kokous, johon oli mentävä. Tänään juhlittiin lähimmän esimieheni tulevaa eläköitymistä. Viileät yöt ja kosteus aktivoivat luonnonhomeita.



Ei luonnonhomeita vaan poksutuhnun känsätuhkelon itiöitä


Olen aivan raato, kuollut, löysä ja lapamato. Pitkään aikaan ei ole ollut näin hirveää oloa. 

Voi olla, että viikonloppu menee totta totisesti toipuessa. Otan kuopuksen kainaloon ja kääriydyn viltin alle. Luen, katson Vain elämää, loikoilen.


Ottakaa tekin rennosti ja oikein hyvää viikonloppua!

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Kaikki keinot käyttöön

Kuka hullu menee metsään Marimekon käsilaukun kanssa, hopeatunikassa ja bling-bling-trikoissa?




Minä. 

Jos ne ovatkin uusi täsmäase hirvikärpäsiä vastaan. Sokaistuvat vaikka...

No ei. Tuli lähdettyä ex tempore työpäivän päätteeksi sienestämään. Onneksi autosta sentään löytyi huppari ja pipo - ne lienevät kuitenkin parempia taistelussa noita pirulaisia vastaan.

Mutta olin minä hiton tyylikäs 😆

maanantai 25. syyskuuta 2017

Kauniita syyspäiviä

Sunnuntai oli upea. Sain terassin talviteloille, ostin pari callunaa oven pieleen ja asettelin kynttilälyhdyt ulos. Sisällä kynttiläkausi on jo alkanut. Kirkavalolamppu on asetettu keittiön pöydän laidalle odottamaan. Tulkoon se syksy ja talvikin sitten kun sen aika on.




Urakan jälkeen oli mukava istahtaa juomaan iltapäiväkahvia aurinkoiselle terassille johon vielä jätin yhden pienen pöydän.






Myös tänään oli ihanan lämmintä. Käväisimme metsässä kuopuksen kanssa kun sieniöön oli hakusessa orakkaita. Känsätuhkelo alias poksutuhnu löytyi myös. Eilen bongasimme suppilovahveron ja kantarellin kuten toive oli. Hyvä sieniösyksy!






Jotenkin on ihan eri tavalla virtaa kun ilma on tuollainen.

Toivotaan, että tästä tulee hyvä viikko!

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Lukemattomia maailmoja

Maailmanloppua odotellessa oli hyvä lukea. Viikonlopun repertuaarissa oli kaksi pientä kirjaa Chirovici: Peilien kirja ja Bourdeaut: Tule takaisin Mr. Bojangles


Linkkien takana kustantajan esittely kirjasta


Ensimmäinen piti tiiviissä otteessaan aivan loppuun saakka, jälkimmäinen on vielä kesken, mutta tuntuu jo olevan ihastuttava, suloinen, runollinen. 

Tämän päivän ohjelmassa on paitsi sen loppuun lukaiseminen myös kuopuksen odottelu. Käymme ehkä heti suoraan bussilta metsässä, koska heidän luokassaan tehdään sieniötä - mikä hieno idea! Suppiksia olisi kiva kuvata (kuopus) ja kerätä (minä). Voi olla, että temuan vähän terassilla ja laitan sitä talvikuntoon jahka tässä virkoan.

Mutta sitä ennen aamukahvi pavuista jauhettuna, pressolla haudutettuna vaahdotetun maidon kera ja kyytipojaksi perjantaina leivottua omenapiirakkaa vaniljakastikkeella. 

Tästä tulee hyvä päivä!

perjantai 22. syyskuuta 2017

Elän kuin viimeistä päivää

tai vuorokautta.


***

Pahoittelen jo etukäteen, jos olen jonkun mielestä rienaava tai vitsailen vakavalla asialla.


***

En vain voi itselleni mitään. 

Olen saanut kuulla erään kristillisen kirkko/yhdyskunnan edustajan kertoneen, että maailmanloppu tulee huomenna. Raamatun kirjoituksista, taivaankappaleista ja ties vaikka mistä on nyt luettavissa sellaiset merkit. Huomenna kello 20.22 se tapahtuu.



Ei ihan viimeinen ateria,
mutta leivoin illanistujaisiimme tällaisen.



Sen kunniaksi me istahdimme tänään ystävän kanssa meille, koitamme juoda kaiken maailman viinin ja juttelemme, parannamme maailmaa.

(Tämä postaus on siis ajastettu, tarkoituksella tiettyyn aikaan.)

Huomenna on ohjelmassa aurinkoisesta ilmasta nauttimista, ehkä terassikamojen talviteloille laittamista. Sellaista leppoisaa.

Ehkä. 

Tai sitten voihan se ahdistus iskeä minuunkin huomenna illan suussa. Kuka tietää?


***

EDIT: jaaha,  tietää siitä näköjään muutkin: klik.


***


Pahoittelen toistamiseen, jos sain ahdistuksen jonkun sydämeen tai mieleen. Se ei ollut tarkoitukseni.

torstai 21. syyskuuta 2017

Onni on

kukkakauppiasystävä


yksinkertainen on kaunista!!!


Vapaa alkaa poikkeuksellisesti vasta huomenna. Kuopus vilustutti itsensä maanantaina ja olen pystynyt olemaan töissä varsin satunnaisesti. On pakko vähän paikata vielä perjantaina. On tämä aikamoista palapeliä välillä.

Joka tapauksessa hyvää viikonvaihdetta joka ainoalle!

maanantai 18. syyskuuta 2017

Lisää kiitollisuutta

Viikonlopun kiitollisuudenaiheet liittyvät taas lapsiin, ystäviin, yhteisöllisyyteen, tähän paikkakuntaan. Perjantaina koulun jälkeen kävimme kuopuksen kanssa kaupungissa etsimässä välikausitakkia. Esikoinen lähti matkaamme myös ja otti sitten auton lainaan. Palautti sen lauantaina ja lähti bussilla takaisin kotiin. Mukava pikainen tapaaminen ja kuulumistenvaihto molempina päivinä. 

Perjantaina minulla kävi ystävä katsomassa kanssani Vain elämää ja lauantaina kuopukselle tuli kaveri yökylään. Hänen äitinsä toi minulle aivan supermaukasta itse leipomaansa karpalo-siemenleipää ja puolukoita. Sunnuntaina toinen ystävä tyhjensi autotallistaan tavaraa jotka voin myydä kirpputorilla. Rahat saan pitää. Jotenkin tuntuu, että ihmiset pitävät minusta huolta!



Tänä kesänä auringonkukkani eivät ehtineet kukkaan



Syyslomaviikolle on varattu sekä kirpparipöytä että vapaa viikko. Sitä odotellessa, koska tästä viikosta on myös tulossa hektinen. Tänään oli iltavuoroa ennen ajettava oikomishoitoon ja samalla reissulla jätin kuopuksen äitini ja hänen miehensä huomaan. Itse jatkoin töihin. Huomenna on kuopuksella parturi, koulukuvaus kolkuttelee ovella ja keskiviikkona yksi kokous jonka vuoksi ystävä kuskaa kuopuksen kyliltä kotiin. Jahka selviän kokouksesta ruokin pojan nopeasti ja jatkamme peli-iltaan, minä kahviota pitämään ja kuopus kavereita tapaamaan. Torstaina on taas koulutusta lähikaupungissa.

Miten tämä elämä taas on näin hurjaa?
No, torstaina laitan kuopuksen sitten bussiin ja vietän tooodelllla rauhallisen viikonlopun.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Tuokiokuva

Aina vaan jaksan harmitella sitä, että ei tule kannettua kameraa mukana. Eilen sattui melko erikoinen tapaus kun olin hakemassa munia lähikanalasta. Pikkutieltä iso(mma)lle tielle yrittäessäni eteeni pelmahti noin 30 lampaan saattue. Siinä se jolkotteli kuin porolauma konsanaan autoni edessä, isoja ja pieniä sulassa sovussa. Vähän kaasua painaessa ne onneksi kääntyivät kohti kotia (tiesin, että munapaikan vieressä on lammastila) mutta oli siinä varmasti vastaantulijoilla ihmetteleminen, kun kirmasivat täyttäen tyystin toisen kaistan. Pian jo tulikin "paimen" koiransa kanssa ja luulen, että saivat lauman onnellisesti kotiin.


Tämä on aivan eri porukka ja tiukasti aidan sisäpuolella!


Täytyy sanoa, että oli aika epätodellinen näky ja fiilis!

perjantai 15. syyskuuta 2017

Olen kiitollinen

Sattui tosiaan melko osuvaan saumaan Birgitan haaste kiitollisuudesta. Tiedän vanhastaan, että niitä aiheita kyllä löytää, vaikka kuinka vaikealta tuntuisi. 

Ja maanantaina tuntui. Olin purskahtanut itkuun töissä ja todennut, että nyt olisin kyllä loman tarpeessa. Kuormitusta on ollut vähän liikaa. Ja vaikka meillä ihanasti hommat joustaakin, niin nyt oli sellainen kohta, että en millään voinut edes ajatella lomapäivien pitämistä. Että ei muuta kuin feikkihymyä huuleen (aivot ehkä hämääntyisivät?) ja kiitollisuudella kohti loppuviikko ja viikonloppua.


Kyllä se on syksy.
Hämähäkinseitit näkyvät aamukasteessa
ja aroniakin jo punastuu.


Maanantai-iltana olin kiitollinen, että kuopus on niin suloinen ja ymmärtäväinen. Olin väsynyt ja kireä mutta ei ollut millänsäkään. Halasikin. Ja futasi kentällä kaksi ja puoli tuntia jolloin minä sain vedettyä oikein kunnolla henkeä. Saunassa oli jo oikeasti mukavaakin - ja siitäkin olen kiitollinen: rakastan saunomista! Olin kiitollinen ystävästä jolle saatoin purkaa oloani ja koitin vielä illan päälle olla kiitollinen, että ylipäätään on työpaikka. Vähän huonolla menestyksellä.

Tiistaina oli kaksi kokousta lähikaupungissa ja koitin olla kiitollinen hyvistä kollegoista naapurikunnissa. Vielä helpompaa oli, kun käytiin esikoisen kanssa syömässä kun vapauduimme, minä kokouksista ja hän luennoilta. Mikä pulputus ja kuulumisten- ja ajatustenvaihto. Olen todella kiitollinen, että meillä on tällaiset välit ja että lapsesta on kasvanut hieno, pärjäävä nuori mies!

Kuopus oli koulun jälkeen kaverillaan ja vielä senkin aikaa, kun kävin vanhempainyhdistyksen kokouksessa. Olen kiitollinen hyvistä ystävistä, jotka auttavat näin. Ja illalla oli ihanaa, kun iltapalan ja hammaspesun jälkeen teimme kuopukselle pesän sohvalle ja katsoimme vielä jalkapallo-ottelunkin 💗.

Keskiviikkona kova meni jatkui: töissä oli kaksi palaveria, ja vaikka ahdisti ja jännitti, olin niiden jälkeen todella kiitollinen. On ihanaa, kun voi keskustella asioista rauhassa ja rakentavasti, selvittää ja saada uusiakin näkökulmia. Työkonehässäkkäkin rupesi olemaan voiton puolella ja illalla vielä vietin hetken työmaalla ettei tarvitsisi perjantaina sitten enää työskennellä. Olen kiitollinen, että tämä on mahdollista.

Torstaina - niin kuin liki joka torstai - tunsin kiitollisuutta siitä, että on vuorotyö. Iltavuoroa edeltävät aamut vaan ovat niin leppoisia! Samoin tykkään olla iltavuoron tiskissä ja nähdä ihania asikkaitamme. On hienoa, että työkaverit joustavat ja pystyn muun ajan tekemään ns. sisätöitä, mutta kyllä se asiakaspalvelu vaan on sitä parasta.

Perjantai: nyt olen kiitollinen, että työviikko on ohi ja voin huokasta. Niin, ja että on tilipäivä.

Toivottelenkin teille tässä kohtaa hyvää viikonloppua ja keräilen sen kiitollisuudenaiheet sitten ihan erikseen.