Sivut


sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Antoisa viikonloppu

Täytyy sanoa, että te olette kyllä ihan huippuja. Majan etsintä on kestänyt nyt liki viisi vuotta ja välillä totisesti alkaa usko loppua. Sitten taas toivo nousee ja te olette kyllä ihanan optimistisia myös. Sekin on totta, että täällä muutaman tuhannen asukkaan kylällä tarjonta on rajallinen ja vielä rajallisemmaksi se muuttuu, kun otetaan huomioon minulla käytettävissä olevat varat. Tai siis varoja ei ole, mutta se, paljonko pankinjohtaja minulle pienituloiselle, lyhyttä työaikaa tekevälle yksinhuoltajaäidille on valmis lainaa antamaan. Kaikista paras minulle varmaan olisi uusi hirsitalo, mutta vaikka kuinka kutistaisin sitä taloa miniatyyrimittoihin, ei minulla siltikään sellaiseen olisi varaa. 

Mutta kiitos joka tapauksessa ihanasta tsempistä ja tuesta!



Tässä väsynyt juhlija
- ja sillä on sikapitkät silmäripset.
Laitonta antaa tuollaisa miespuolisille ihmisille!


Minulla on muutenkin ollut varsin mukava viikonvaihde. Yksi ystävä piti 40-vuotisbileet lauantaina ja viihdyimme siellä kuopuksen ja toisen ystävän kanssa puolilleöin. Menimme paikalle kolmelta! Esikoinen oli sen aikaa äitini luona yökylässä, eipä silti, olisihan tuo yksinkin kotosalla pärjännyt. Kuopus uuvahti heti kun hyppäsimme taksista ulos, mutta me ystävän kanssa joimme vielä pari lasia viiniä meillä ja kokosimme illan yhteen. 

Vaikka olen sisimmässä erakkomainen introvertti, joskus on ihan mukava tavata uusia ihmisiä ja tehdä tuttavuutta, parantaa maailmaa tai jutella niitä näitä. Tänään  taas kävin ostamassa taidenäyttelystä kirjastoomme yhden teoksen ja juutuin keskustelemaan taiteilijan kanssa. Joskus käy niin melkein vieraiden tai puolituttujen kanssa, että aivan yht äkkiä yllättäen sukeltaakin todella syvälle ja kertoo itsestään yllättävän paljon. Näin kävi meille kumpaisellekin ja lähtiessä sain lämpimän halauksen ja tämä upea nainen pyyhki silmäkulmiaan. On ihanaa koskettaa ja kohdata. Näin kävi minulle kumpanakin päivänä.

Antoisa viikonloppu siis!

5 kommenttia:

  1. Toi on niin totta, että monesti miehillä on laittoman pitkät silmäripset. Ja siskolla sitten ei ole. Nähty on :D

    Mun mielestä taivaasta vois tippua sulle ja mulle uudet hirsitalot. Me on bongattu toistaiseksi yksi meidän hintaluokassa ollut talo, jossa miehen oli hyvä hengittää, mutta se talo oli noin 100 km liikaa korvessa... Mutta EHKÄ joskus sopiva vielä löytyy, mutta usko on kyllä koetuksella täälläkin päässä. Vuodet vaan vierii ja kauanko pitää vielä odottaa ja päästäänkö ikinä tästä kanikopista mihinkään. Mutta onhan tässä moni asia silti tosi hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanopa muuta, sinne yks ja tänne yks hirsitalo, kiiiiitos!!! Ja joka kuu kun maksaa ylisuurta vuokraa vituttaa (jos ajattelee, niinpä olen lopettanut ajattelemisen, asuminen kun maksaa aina ja mun on vaan pakko maksaa puhtaasta asunnosta vaikka mansikoita, koska oma terveys on kultaakin kalliimpi) koska olis niin paljon fiksumpaa ja ihanampaa maksaa omaa.

      Ja silmäripsistä mä en ees ala ;-)

      Poista
  2. Jostain syystä mä vaan vakaasti uskon, että sun Maja tulee vielä vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin tuntuu moni muukin uskovan - ja ihanaa niin, itellä kn välillä meinaa usko loppua ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana