Sivut


lauantai 15. elokuuta 2015

Luonto hellii

Eilen ajelin kaupunkiin heti aamusta. Oli tarkoitus hoitaa rutkasti asioita ennen kun kuopuksen lyhyt koulupäivä loppuisi ja niin tapahtuikin. Ostin esikoiselle vielä pari koulukirjaa ja vihkoja, täydensin (tuore)ruokavarastojani useammastakin kaupasta, kävin näyttämässä polkupyörän rengasta ammattilaiselle, lähteellekin ehdin ja kahvit kerkesin hörpätä. Huomasin jossain vaiheessa, että melkein luontevasti ja pelottomasti ajelin kaupungissakin - mutta vain melkein. 

Minulla on arvovaltaisen tahon lupa tehdä liikenteessä niin kuin parhaalta tuntuu, ts lähinnä olla pelkuri, miettiä reitit ennalta ja valita ne sen mukaan, että tunnen oloni suht kotoisaksi. Rrrrakastan vihreää nuolta ja oikealle kääntymistä. "Oikealle onnistuu, vasemmalle vaikeampaa" oli hokema jonka sisäistin jo autokoulussa (viisi vuotta sitten...) Sitä taasen noudatin ja hyvinhän se meni. Kenties minä sitten joskus kymmenen ajovuoden kokemuksella uskallan lähteä jonnekin muuallekin kuin ihan lähikaupunkiin?





Reissun jälkeen olimmekin kotosalla ihan rauhassa. Luin, torkuin. Paistattelin vähän päivää terassilla, napsin pojille mansikoita, nautin itse sienileivän ja tunsin suunnatonta mielihyvää siitä, että luonnonantimia on käden ulottuvilla. Voiko olla parempaa?

12 kommenttia:

  1. Luin unenpöpperöisin silmin, että "nautin itse sinilevää" ja hetkeksi ehdin jo huolestua. Onneksi olikin terveellisempi vaihtoehto sulla. Sienileipä kävis kyllä tännekin. Vaikka aamupalaksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kantarelleja on ollit kyllä kivasti tänä vuonna - sinilevää vissiin vähemmän ;-) Viime metsäreissulta jo jätin itelle vaan leipää varten ja loput annoin äitin matkaan. On piirakkaa pakkasessa vaikka kuinka.

      Leppoisaa ja vitutuksista vapaata viikonvaihdetta!

      Poista
  2. ARKEILIJAN kommentti:

    XXX lähdettäkö tarkoitat? Miehen käydessä vielä töissä meillä oli juomavetenä useimmiten lähdevesi, kun siinä sopivasti kotimatkalla otti kanisterillisen mukaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just sitä. Siellä mä käyn välillä ihan varta vasten, ei ole niin pitkä matka. Sitten kaupungista tullessa se tietty on matkan varrella.

      Mä vähän sensuroin, kun kuitenkin koitan pysytellä jonkin verran anonyyminä. Lähteen sijainnista kun voi päätellä kunnan ja sitten taas kirjastonjohtajan ;-)

      Poista
    2. Sori, en yhtään ajatellut... Onko vesijohtovesi mielestäsi pahan makuista?

      Poista
    3. Eipä mitään, sitä ei tule ajatelleeksi kun niin moni täällä tietää, mutta maailmalla olen edelleen anonyymi ;-)

      Meillä oli tässä taannoin taloyhtiössä sellainen vesikatastrofi, että lämmitysöljyä (tms...) tihkui vesiputkiin eikä vettä saanut käyttää. Putket toki vaihdettiin mutta jotenkin siitä jäi sellainen tapa, että juon mieluummin lähdevettä.

      Poista
  3. Mie luin kans, että sinilevää... se on kumma, miten aivoissakin on joku outo "ennakoiva syöttö" niinku joissakin teknisissä vehkeissä.

    Maanantaina mekin päästään koulurutiineihin kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh, vaikka tuossa kuvassa oli sienileipä eikä sinilevää ;-)

      Ihanaa, sä oot tullut takaisin!

      Poista
  4. Herkullisen näköinen annos :-) Tein tänään kantarellikastikkeen mutta pakko tunnustaa etten ollut itse kerännyt; en luota kykyyni tunnistaa sieniä.
    -a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kantarelleja ei voi sekoittaa kuin siihen matkijaan joka sekin on syötävä, ei niin maukas vaan. Se, ja suppilovahvero onkin liki ainoat sienet joita mä tunnen ja uskallan kerätä. Niin, ja orakas.

      Poista
  5. Hienoa, että ajat kaupungissakin :) Minähän en ole ajanut kaupungissa oikeastaan koskaan autokoulun jälkeen (25v sitten) ja mökilläkin viimeksi viitisen vuotta sitten, ennen kuin äiti luopui autosta :P Toisaalta en ole kaivannut ja toisaalta olen ajatellut, että käyn parilla ajotunnilla jos joskus tarvitsee ruveta taas ajamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajotunnit kuulostaa hyvältä idealta. Mulla nousee karvar pystyyn pelkästä hesassaajanmisajatuksesta. Nyt kun käytiin Hämeenlinnassa, olin kartturina ja ihailin ystävän kykyä ajaa missä vaan. Sillä toki on ollut kortti 35 vuotta, mutta jotenkin tuntuu, että mun korttini jääkin tällaiseksi maalais- ja lähikaupunkikortiksi. Niin, ja siellä siis tosiaan ennalta mietittyjä reittejä, joskus kiertotietäkin tän takia, mutta pääasia, että tuntuu turvalliselta.

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana