Sivut


torstai 23. heinäkuuta 2015

Onni täällä vaihtelee - ja kelit

Eilen olikin sitten aika sateinen päivä. En jaksanut kuuman päivän iltana enää kukkia kastella, mutta eipä juuri haitannut. Nostelin lipan tai paviljongin alla suojassa olevatkin taivasalle, niin a vot. Oli hyvä päivä kuopuksen vähän pelata käsikonsolilla, minä puuhasin omiani. Hänellä oli myös ystävien synttärit/läksiäiset, kun muuttavat kuun vaihteessa lähikaupunkiin. Hän ehti jo riemuita, että voi sitten siellä isänsä luona nähdä heitä edelleen helposti, mutta kuinkas kävi. Minä tiesin jo ennalta, että hän joutuu työnsä vuoksi muuttamaan vähän kauemmaksi. Kuopus kuuli sen tällä edellisellä lomapätkällä isänsä luona. Onneksi tuo on sellainen onnellisten ja rauhallisten tähtien alla syntynyt otus, että ottaa asiat sellaisina kuin ne tulevat vastaan. Totta kai moni juttu harmitti, mutta löysi kuulemma heti myös niitä positiivisia puolia tulevasta "puolikotikaupungistaan". 



Miniananas



Meille tämä tarkoittaa vähän isompaakin muutosta, koska matkaa on sitten reippaammin kuin tähän saakka, ja lyhyet yhden yön vierailut jäävät väkisin pois. Niinpä kuopuksen isä kyselee opettajalta ja rehtorilta pitää poikaa kotiopetuksessa perjantain ja sitten viikonlopun jälkeen vielä maanantain. Näin voisi joka toinen viikonloppu olla isällään tostai-illasta maanantai-iltapäivään. Opettaja antaisi läksyt ja ohjeet ja isänsä kanssa sitten opiskelisivat mitä muutkin sinä aikana. Sama opettaja oli ihanan joustava silloin kun esikoinen joutui sisäilmaongelmien vuoksi jäämään loppulukukaudeksi kotiin. Poika kävi maanantaina parilla ensimmäisellä tunnilla, joiden jälkeen opettaja antoi koko viikon opiskelut ja läksyt. Lisäksi esikoinen kävi liikuntatunneilla (harrastamassa sosiaalista elämää) ja englannin ja saksan tunneilla myös. 

Uskon, että saamme homman toimimaan, mutta onhan se suuri muutos. Matka on onneksi sellainen, että kuopus selviää siitä itsekseen - eikä kestäkään ihan hirveän kauaa. Minulle tosin jää tällä systeemillä vähemmän omaa aikaa ja sitä on harvemmin. Samoin kuopuksella saattaa tulla isäänsä väliaikoina ikävä. Uskon silti, että hyvin se menee. Olen pyytänyt äidiltäni ja hänen mieheltään apua. Voisivat olla poikien (tai siis lähinnä kuopuksen) kanssa joka toinen viikko kun olen iltavuorossa. Ja kyllähän tuo pienempikin tuosta kasvaa pian niin, että ei tarvitse tällaisista huolehtia. 

Ja nyt ollaan lomalla eikä huolehdita mistään!

4 kommenttia:

  1. Tuo viimeinen lause oli just niin totta! Näin pitää lomalla ajatella, murehtia ehtii työaikanakin. Mutta onhan se toisaalta kurjaa, että sinun oma aikasi vähenee, mutta toisaalta poika myös kasvaa ja itsenäistyy koko ajan, eikä tarvitse niin paljon äitiä siinä kotonakaan enää hetken kuluttua. Mutta mietitte näitä sitten syksyllä. Nyt on vielä kesä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on aivan totta. Nytkin jo mietin, että ovat kyllä varsin isoja ja helppoja. Kuopuskin pärjää hetken kotosalla itsekseen ettei tarvi joka kauppareissulle raahata. Tai että osaa tulla koulusta kotiin ja olla hetken itsekseen jos mulla vaikka on joku kokous etten heti pääse. Muutenhan mulla joustaa hyvin työt. Iltavuoro on vähän liian pitkä aika olla yksin mutta siihenkin on ratkaisut.

      Eli ei tarvi huolehtia lomalla. Kohta se sullakin alkaa!!!

      Poista
  2. Pitkä aika tuo on pienen istua, mutta toisaalta...jos ne hetket antaa pelata tai muuta sellaista? Vai uskaltaako käsikonsoliakaan sitten mukaan antaa, onnistuuko se edes bussissa vai tarviiko piuhaa, en minä noista ymmärrähan. Lukeahan voi aina. Aika näyttää, miten poika bussissa viihtyy.
    Oma aikahan sulla nyt jää vähemmälle näin, mutta toisaalta....poju on jo iso ja koko ajan kasvaa... ensi lukukautena jo viilettä kavereidenkin kanssa enemmän, luulen.
    Muutos on aina enemmän tai vähemmän kivuliasta, mutta tuo se jotain hyvääkin :)

    Lomaile nyt, aina ne jutskat jotenkin järjestyy, niinkuin oot ennenkin nähnyt....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin järjestyy, ja mulla on valtavasti plussaa ja lomapäiviä, joten voin ottaa syksyllä rennommin, olla kuopusta varten ja itsellenkin sitten vapaata suoda. Joten ei hätää!

      Tuo on sellanen lehmänhermoinen tapaus, että pari tuntia menee kuin hujauksessa. Kun käsikonsolin lataa kotona/isän kotona täyteen, riittää siinä kyllä potkua, joten matka menee sillai mukavasti. Samoin tekstaillessa tai kännykän pelejä pelatessa. Uskon, että kaikki kyllä järjestyy!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana