Sen lisäksi, että asuminen
aiheuttaa ongelmia, kuten eilen laveasti totesin, aiheuttaa myös se, kun poistuu kotoa. Melkein
minne tahansa. Terveyskeskuksessa en tule terveeksi vaan silmissä
sumenee ja päässä pyörii. Yskittää. Kauppaan en voi mennä ilman listaa,
koska ovelta päällehyökyvä ilma saa sekunneissa unohtamaan asiat joita
tulin hakemaan. Kolmella olen kokeillut ja se tuottaa todellisia
vaikeuksia. Kahdesta ostoksesta selviän juuri ja juuri. Ja minä olen
oikeasti skarppi, fiksu ja "hyvämuistinen" ihminen, joka osaa ajatella
loogisesti, yhdistellä asioita ja vetää johtopäätöksiä. Hometoksiinien
aiheuttama aivosumu hankaloittaa elämää monella tavalla. Ei jaksa, ei
muista, kaikesta pitää olla muistutus puhelimessa. Sanoja katoaa kesken
lauseen - rakastan tätä erityisesti tärkeissä kokouksissa.
Sosiaalisiin
suhteisiinkin altistuminen vaikuttaa: en voi kyläillä kuin hetken
joillakuilla ystävistäni. Teinille eritoten tämä on rankkaa. Hänelle
opiskelupaikkaa hakiessa joudumme miettimään asiaa myös siltä kantilta,
missä poika pystyy olemaan ja oppimaan. Opiskelija-asunnosta
puhumattakaan. Minä olen miettinyt omia vaihtoehtojani ja vaikkapa
uudelleenkouluttautumista (unohdetaan hetkeksi se, että teen työtä jota
haluan tehdä, enkä haluaisi vaihtaa). Missä olisi sellainen opinahjo jossa
en saisi oireita? Entäpä sitten uutta koulutusta vastaava työpaikka?
Niinpä!
Töissä
sinnittelen lyhyemmällä viikolla välillä paremmin, välillä heikommin.
Otan aika raskaasti taloudellisesti takkiin siitä, etten pysty tekemään
täyttä työpäivää, varsinkin, kun otetaan huomioon, että työskentelen jo
valmiiksi matalapalkka-alalla. Lisäksi pitää miettiä miten viikkonsa
organisoi: jos on kokous paikassa jossa saan oireita, ei kannata ottaa
kirjastonkäytön opetustuntia koululle ihan lähipäivinä. Eikä missään
nimessä kannata olla kahden päivän kurssilla paikassa jossa saa oireita.
Voi tulla keuhkokuume jälkitautina, kuten vast ikään jouduin
toteamaan.
Puhumattakaan,
että lähtisit pidempään reissuun varmistelematta majoitusta.
Pääsiäisenä olin Helsingissä neljä yötä majoittuen kahdessa eri
paikassa. Olin suunnattoman onnellinen, yllättynytkin, kun en sairastunut. Minulla oli
tietysti tuplalääkitys - niin, antihistamiinia joudun siis syömään
ympäri vuoden ja lisäämään annostusta kun on jotain erityistä luvassa.
Lisäksi vitamiini- ja maitohappovalmisteita on syötävä päivittäin. Paljon.
22.5. - nyt ne vasta auki ovatkin! |
Vaatteet
joudun vaihtamaan aina, kun tulen kotiin. Pesen kaiken
kuudessakympissä, etikan ja soodan kanssa. Kaikki pesu- ja
puhdistusaineemme ovat hajuttomia. Ruoankin on hyvä olla mahdollisimman
puhdasta ja lisäaineetonta (ei ihan ilmaista sekään...)
Esimerkinomaisesti mainittakoon vaikkapa E330-E333 jotka kaikki
aiheuttavat ongelmia, koska ovat valmistettuja homesienten avulla.
Muiden ihmisten vaatteet ja hajusteet aiheuttavat ärsytysoireita - eikä ärsytys ole luonteeltaan henkistä laatua ☺.
Puutarhanhoito
suuremmassa mittakaavassa ei onnistu. Multa kun aiheuttaa ahdistusta.
Kotona ei tästä syystä myöskään voi olla huonekasveja.
Biojätteen on oltava tiiviissä kannellisessa astiassa.
Luonnonhomeet tekevät metsässä ja joskus ihan vaan ulkona kulkemisen tuskalliseksi eritoten syksyisin.
Kaikki huonekalumme, mattomme jne on hankittu tähän asuntoon. Vanhat piti aikanaan hävittää.
Listaa
voisi jatkaa pienillä ja vähemmän pienillä yksityiskohdilla vielä
vaikka kuinka. Ja tässä tosiaan vain minun ja meidän elämän esimerkkeja. Tiedän ja
tunnen monia vielä minuakin paljon pahemmin sairastuneita, joiden elämä
on mullistunut perin pohjin.
Lämmin ajatus ja halaus täältä heille.
Eli ikäänkuin siinä ei olisi tarpeeksi että on altistunut, siitä joutuu vielä maksamaankin. Toivottavasti näitä lukee joku sellainen joka valittaa omia pikku vaivojaan (kuten minä), niin oppii hieman suhteuttamaan asioita ja sitä että mikä on vaikeaa ja mikä on sitten oikeasti vaikeaa.
VastaaPoistaJaksamista ja mukavaa lauantaita <3
Äh, kärsimys on aina subjektiivista, joten enpäs tarkoittanut niin, että muut valittavat pikku vaivojaan. Mä olen monesti miettinyt tasan toisin päin, että luojan kiitos ei ole kipuja tässä kuitenkaan!
PoistaJa suhteellistahan kaikki on, tunnen tosiaan sellaisia, jotka on vielä paljon pahemmassa jamassa kuin mä, joten eipä tässä hätää.
Pusu ja voimia sinne mulllistusten keskelle <3
Tuli ihan surkuolo sun puolesta. Helpollahan me tässä kaikessa päästään, kun järjellä miettii ja sun tilanteesta lukee.
VastaaPoistaAlati hengessä mukana.
No kiitos, ja älä kuitenkaan suotta surkuta. Täällä porskutetaan. Kirjoitin noita taas, koska tää en mäy päällepäin ja ihmiset ei siksi tule ajatelleeksi mitä kaikkea joutuu ihan päivittäin kohtaamaan.
PoistaOot ihana <3
Juuri tuossa yhtenä päivänä, kun olin menossa käymään työpaikallani; kuulemaan taas sen tutun "sähän näytät tosi hyvältä" - mietin, että meidän, joiden sairaus ei välttämättä näy ulos päin, pitäisi saada tai hankkia rintamerkki, jossa luki esim. "kaikki sairaudet ei näy ulospäin" tms.
VastaaPoistaMietin, että pitäisikö oman liiton kautta lähteä viemään asiaa eteenpäin, nyt kun asia taas tuli mieleen. Kun ei oo lääkitys ihan kohdillaan (onko koskaan ollutkaan, ei ainakaan viimeiseen reiluun 30 vuoteen, jos AM:lta kysytään....), mutta kun tuolta sun kirjoitusta luki - ja eilen saamaani sähköpostia kohtalotoveriltani, niin mulla on sittenkin asiat aika hyvin.
Jaksamista <3
Sinne samoin, jaksamista - meillä on vaan erilaiset ristimme, hankalia ja tavallaan invalidisoivia molemmat. Eivätkä näy ulospäin kuin ihan erityistapauksissa.
PoistaEikä näitä voi sillai laittaa järjestykseen, et mikä on vaikeampaa kuin joku toinen. Eikä pidäkään, tekee vaan välillä mieli kertoa siitä arjestakin, joka jää näissä normipostauksissa aika lailla taka-alalle.
Leppoisaa viikonvaihdetta sinne suunnalle <3
Piti jo eilen tähän kommentoida, että olimme pari tuntia kummipojan synttäreillä. Siellä on yleensä aina sellainen maakellarin haju, nyt sitä ei tuntunut, mutta silti minulla ja miehellä alkoi mennä ääni loppuvaiheessa. Jotain siellä on siis, koska samaahan mulle käy töissä.
VastaaPoistaMulla on tuo yksi yleisimmistä oireista, ääni alkaa mennä - ja se on aika kiusallista vaikkapa just töissä.
PoistaSä mietit omassa kirjoituksessa, että kas kun ne ite ei huomaa sitä... ihminen on niin jännä kokonaisuus, että se, mikä jota kuta ärsyttää ja sairastuttaa, ei tee toiselle samaa. (Tervellistä se ei silti ole kenellekään, sai oireita tai ei.) Siksi törmääkin niin usein siihen epäuskoon ja vähättelyynkin.
Joo, on se noinkin. Toisaalta tämä ystävä on sellainen, että hänellä on aina enemmän tai vähemmän nuha, ollut ainakin kymmenen vuotta. En sitten tiedä, mistä sekin johtuu. Hän on itse varmaan niin tottunut siihen jatkuvaan tukkoisuuteen, ettei enää kiinnitä siihen huomiota.
PoistaNo tuo jatkuva nuha tietty kertoo siitä, ettei senkään kroppa ihan hulluna tykkää siitä talosta. Mutta kaikkeen tottuu, näemmä! (Ja tällä en nyt tarkoita sitä, että altistunut tottuisi jos vaan olisi pidempään ko paikassa, vaan että jatkuvaan nuhaankin voi tottua ja pitää sitä "ihan normaalina". )
Poista