Sivut


torstai 25. huhtikuuta 2013

Riita puhdistaa?

Tämän päivän sanaan sopii minusta jotenkin aivan älyttömän hyvin Project Maman julistama kansallinen riitaviikko. Ajatus on, että kirjaisi ylös riidanaiheet ja vähän sitten pohtisi mistä oikein tulee kinasteltua. Minulla kun ei sitä parisuhdetta (edelleenkään) ole, riitelen lähinnä poikien kanssa. Ja aika vähän niidenkin. Viimeisin edes sinnepäin oli puhelinlasku, josta jouduin kysäisemään, että mikäs se palvelunumero on, johon oli kalliita puheluja jokunen tullut soitettua. Teini tunnusti tilanneensa muutaman limsan automaatista ja tästä piti sitten puhuttelua pitää. Mutta hyvässä hengessä, riidaksi sitä ei voi kyllä kutsua. Täytyy koputtaa puuta, mutta hyvin vähän teiniräiskyntääkin meillä on nyt viime aikoina ollut.


Liekö sanansäilä?

Ennen kun kuopuksen isä muutti, riitelimme kyllä. Minä olen ollut aina tosi konfliktipakoinen ihminen ja riitely pelottaa. Mutta oli sitä pakko vähän opetella. Aiheet olivat ne tutut kestoaiheet: kotityöt, työnjako, oma aika, vapaa, perheaika. Se, mistä sovitaan yhdessä ja mistä voi päättää itse. Kun käsityksemme sekä itsenäisyydestä parisuhteessa että perheen kanssa vietettävästä yhteisestä ajasta ajautuivat koko ajan kauemmas toisistaan lakkasin puhumasta/riitelemästä. Ja sitten välittämästä. Loppujen lopuksi se johti eroon. Jonkun viisaan (?) mukaan parisuhteessa on aina jonkin  verran ratkaisemattomia ongelmia. Avainkysymys onkin, miten niiden kanssa oppii elämään. Ja tärkeää on myös se, että keskusteluyhteys kaikesta huolimatta säilyy.

Minä en tuohon kyennyt, mutta näiden viime aikaisten kriisien keskellä tuli suuri oivallus: minä jaksan nämä kuormittavatkin asiat nyt paremmin, kun en odotakaan keneltäkään tukea. Sitten kun sitä ystäviltä saan, se on plussaa. Kun en parisuhteessa oletuksistani ja toiveistani huolimatta riittävää apua ja tukea saanut, se käänsi käyrää miinukselle. Minun on hyvä näin!

Tähän loppuun sopii oivallisesti kirjavinkki, Maria Svelandin ja Katarina Wennstamin Onneksi erosimme, joka aiheutti ilmestyessään sekä Ruotsissa että Tanskassa kohun. Saako nainen olla eron jälkeen aiempaa onnellisempi? Minä ainakin olen, mutta mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi kaikille. Ajatuksia kirja joka tapauksessa herätti.

***

Sanansäilä. Toivoisin, että osaisin sillä sivaltaa. Mutta menen mykäksi ja keksin nasevaa sanottavaa vasta jälkikäteen. Ärsyttävää!

Kuopuksella sitä vastoin on sana ja homma hallussa.

Ilmestyy eteeni kaksi kännykkäkoteloa ja yksi passipussi lanteillaan juuri nukkumaanmenoaikaan. "Näytänkö mä äiti palkkionmetsästäjältä?"
"Öö, joo?!?"
"Tää palkkion metsästäjä kerää välineet ja lähtee palkionmetsästyshommiin.
 (Tässä kohtaa minä vilkaisin vissiin aika suurieleisesti kelloa...)
Ei kun tää keräilee kamat ja lähteekin nukkumaan. Koska kyllä palkkionmetsästäjälapsillakin on nukkumaanmenoaika."

On on!

10 kommenttia:

  1. Olen samaa mieltä kanssasi, että kuormittavat asiat jaksaa paremmin, ellei odota tukea keneltäkään. Vaikka itse naimisissa olenkin, on asioita jotka olen jo oppinut niin, että miehen tukea on turha odottaa ja niinpä niistä selviän sitten yksin.
    Myös meillä puhelinlaskut huutavat välillä hallelujaa noiden limsatilausten vuoksi....taitaa olla yleinen ongelma nuorilla, kun mukana ei ole rahaa ja se tilaaminen kännykällä on mahdollista.
    Loistava sanankäyttäjä tuo kuopuksesi. Meillä tahtoo olla jokaisella lapsella taito käyttää sanoja niin, että mykistävät äidinkin välillä.

    VastaaPoista
  2. Se on upea tunne kun oma lapsi käyttää kieltä luovasti tai mykistää muuten, kuten sinäkin sanoit. Sitä on niin ylpeä...

    Ja toisinaan sitten taas ei, kun puhelinlasku näyttää hirveitä. Lupasin pidättää limsat viikkorahasta kun niistä ei oltu erikseen sovittu. Joskohan se vähän hillitsisi limsanhimoa?

    (Koitin päästä vastavierailulle mutta mä en saa yhteyttä...se vaan lataa ja lataa. Tulen myöhemmin!)

    VastaaPoista
  3. Toisen tuen saaminen on kyllä tärkeä juttu mutta toisaalta asioista yksin päättäminen ja päätöksistä vastuun kantaminen opettaa suhtaumaan päätöksiin erilailla, tarkemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma vastuu on tärkeä, totta kai. Parisuhteessa on vaan (ainakin musta) sellaisia asioita joista pitäisi yhdessä keskustella eikä sooloilla.

      Poista
  4. On perin kummallista, että noita limsoja voi kännykällä maksaa. Eikös joku aika sitten juuri puhuttu karkkiautomaattien poistosta kouluissa. Olen asiasta pihalla kuin lumiukkko, mutta ihmetteeln.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on vielä sellainen automaatti jonka poistamista kunnan tiloista (samassa rakennuskompleksissa mm. koulu) olen koittanut ajaa - kerroin sen esikoiselle ja perustelin, etten suurin surminkaan aio kannattaa sitä rahallisesti vaan pidätän ostokset kuukausirahasta. Nieli sen mukisematta.

      Noihin palvelunumeroihin voisi vissiin laittaa eston, mutta tähän asti olen luottanut omaan harkintaan. Täytyy seurata ja katsoa josko voisin jatkossakin luottaa vaik pitääkö ruveta estelemään.

      Poista
  5. Ensin ihastuin, että mahtava postausidea; meidän riitaviikko. Sitten mää havahduin, ettei meillä riitele kuin minä :D Mies on sellaista ihmismallia, että sen vietäri on ilmeisesti hitsattu päistä yhteen eikä se katkea. Meillä tulee riita, johon mieskin osallistuu vaan kerran vuodessa. Se on miehen ensimmäinen kesälomapäivä ja joka ikinen vuosi me saadaan aikaan tora, johon tuhlataan lomasta ainakin kaksi päivää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoita sun riitelystä, please, please please!

      Tuo kesälomariitely on niiiin klassikko. Joku siinä vaan on, että lomaan kulminoituu kaikki odotukset ja toiveet jotka sitten, kun eivät toteudukaan, saavat pinnan palamaan. Asiaa auttaa tietysti stressin purkautuminen pitkän työrupeaman jälkeen. Pinnaa sulle jahka miehellä taas loma alkaa!

      Poista
  6. Meillä on aivan selvästi sellaisia hetkiä, kun huomaan, että miestä riitelyttää. Yleensä silloin on jotain yleisempää stressiä ilmassa. Minä en ole kovin konfliktihakuinen, mutta saatan ärähtää (tai nalkuttaa, jos mieheltä kysytään), kun siihen on aihetta.
    Ja edelläoleva on siis oma näkemykseni asiasta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näähän on kaikki meidän omia näkemyksiä asiasta. Ja sitä kautta tietysti ihan maailman parhaita ja aina oikeita, vai miten se nyt meni?

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana