Auts, puudutuspiikkejä laitettiin kaksi ja loppupäivän purinkin sitten kieleeni ja huuleeni kun en tuntenut niitä lainkaan. Paikallislehden toimittajakin kävi juuri sopivasti haastattelemassa minua ja kollegaani ja mökelsin taatusti kuin humalainen. Kuvata en antanut. Inhoan hammaslääkäriä. Inhoan ja pelkään. Taisin jo sanoakin. Minulla tosin on maailman ihanin venäläinen lääkäri, joka ottaa pelkoni tosissaan ja aina kysyy "Pelottaako?" Kun vastasin "ei ihan hirveästi" se taputti kädelle ja sanoi "hjuva tutto". Sen vielä näin, ja lempeän hymyn, mutta sitten suljin silmäni. Tulin silmät kiinni siihen tulokseen, että mietin mieluummin vaikka homeongelmia kun olen porattavana. Ja se on paljon se!
Tämän hiirikävyn näin kesällä |
Niistä puheenollen: perjantaina näin taas yhden kivan asunnon, sisältä päin, mutta henkihän siellä salpautui. Tiesinkin sen etukäteen, mutta olin silti pettynyt ja lannistunut. Itkuinen. Tämä sairaus on ihan perseestä. Lauantaina näin lähikaupunkia ja lapsuudenystäviä. Uskomattoman rattoisaa - emme olleet toisen kanssa nähneet yhdeksään vuoteen ja heti jatkoimme siitä, mihin viimeksi jäimme. Nenäliinatkin kaivettiin pian esiin. Naisenergiaa parhaimmillaan! Vein samalla reissulla esikoisen mummille ja palasin sitten illalla kotiin nauttimaan leppoisasta rauhasta.
***
Jotain mitä näit. Näin tänään peilissä aavistuksen verran pirteämmän naaman. Kyllä se vapaa tekee ihmeitä. Tänään jaksaakin sitten siivota, plääh!
Tuttu tunne. Ensi viikolla menen kahdeksannen (8) kerran juurihoidattamaan samaa hammasta, taitaa olla ennätys. Joka kerran nuo samat rituaalit, puudutukset ja ronkkimiset, mutta elossa ollaan silti. Kädet hikoaa ja pelottaa ja mun keino selvitä siitä hengissä on pyöritellä nilkkoja, mitä hammaslääkäri kehtaa aina naureskella, hmph.
VastaaPoistaParasta ystävyyttä on juuri tuo tuollainen, aika ei tapa sitä, vaan vahvistaa, ja ystävyys jatkuu tauoista huolimatta.
Mukavaa talvista sunnuntaita, tänne on yön aikana satanut taas lunta hurjasti lisää!
Minä huomasin touhuavani koivillani kanssa, siinä hammaslääkärin kidutuspenkissä. Kyllä siitä jotenkin aina selviää - voimia sulle taas koitokseen!
PoistaMeille satoi eilen, nyt näyttää poutaiselta ja kauniilt. Onkohan hävytöntä olla silti sisällä koko päivä?!?
minun blogini on remontissa , (vuodatus ) siellä uusittaan jotakin , näin olleen kirjoitan omia juttujani nyt muistiin anteeks mutta ei voi mitään , saa nähdä tuleko remontin jälkeen hienompi vuodatus ...heh
VastaaPoistaEhkä se sitten on entistä ehompi, jahka taas toimii!?!
PoistaHammaslääkärit ovat oikeasti hyvää porukkaa sillä niillä on varmasti lääkäriammattikunnan hankalimmat asiakkaat: poraa pelkäävät aikuiset ja kiukuttelevat lapset.
VastaaPoistaTuo oli mukava kuulla että peilistä pilkisti pirteämpi naama. Niin, ja mitkä kriteerit (ei nyt oteta lukuun sitä pääsyytä) sulla on asunnon sijainnin, koon ja muiden juttujen suhteen?
Mun ystävä ohjeisti mua, että "älä pure sitä hammaslääkäriä". Joo, ei käy kateeksi sitä ammattikuntaa.
PoistaMulla ei oikein ole muita kriteerejä kuin tuo, että pystyisin asumaan siellä. Ja että siihen olisi varaa - siinäpä ne kinkkisimmät. Ei ole varaa nirsoilla, kun näilläkään ei taida löytyä. Me mahduttais jopa kaksioon, jos pohja on hyvä, ja hirveän paljon isompaan ei varaa sitten olisikaan.
Tietysti jos saisin toivoa ja uskoisin vielä vaikkapa hammaskeijuun tai muihin, niin saisihan tuo olla niin liki keskustaa, että pääsisin autosta eroon. Sauna ja oma pihapläntti olis kivoja kans, mutta kuten sanottu, kunhan nyt vaan henki kulkisi eikä konkurssi uhkaisi koko aikaa sitä maksaessa...
Mää en päästä hammaslääkäriä suuhuni kuin sormen kanssa ja silloinkin olen rauhoittavan lääkkeen alainen, muuten mennään nukutuksen kanssa. Mää nostan sulle täällä hattua, että selvisit koitoksesta :) Aivan mahtavaa tuollainen lapsuudenystävien kohtaaminen, mää olen kade :) Toivottavasti pian tärppää ja kohdalle osuu juuri se oikea, sulle sopivan asunto.
VastaaPoistaMäkin toivon, mutta pahalta näyttää, valitettavasti.
PoistaAkkaenergia on parasta ja hampaiden ehjääminen sitten sitä ihan vihonviimeistä. Onneksi se on ohi ja hengissä selvisin!
Mä pelkään hammaslääkäriä ihan kamalasti... Niin paljon, että olen lykännyt sinne menoa jo ihan liian pitkään. Lykännyt, vaikka yhdestä paikasta on iso pala lähtenyt ja se pitäisi korjata.
VastaaPoistaEn vaan pysty. Nykyään kyllä suhtaudutaan pelkoon jotenkin paremmin kuin aikoinaan. Kun uskalsi sanoa, että pelkää, niin sanottiin, että ei ole mitään pelättävää. Just. Ihan kuin se pelko olisi jotenkin rationaalista.
Meitä tuntuu olevan enemmänkin! Minäkin olen laiminlyönyt hampaitani pitkään, mutta nyt oli pakko mennä kun kutsu kävi. Tämä lääkärini täytätti jonkun lapunkin aikanaan liittyen hammaslääkäipelkoon ja minullakin on sellainen tuntu, että nykyisin se otetaan enemmän tosissaan.
PoistaJa rationaalistahan tämä ei totta vie ole!