7. |
Tällä viikolla kävin näytössä, jossa esiteltiin 60-luvulla rakennettuun betoni-rakenteiseen taloon saneerattu muuttovalmis huoneisto. Koko kiinteistö laitetaan uusiksi ja asuntoja tulee 8 lisää. Kaunis oli ja keskustassa. Onneksi vähän liiankin keskustassa, ettei harmita niin paljoa, vaikka minä en juuri nirsoilla voikaan. Joku siellä nimittäin otti henkeen. Tämä on kyllä tosi ongelmallista: vanha ei käy, eikä uusikaan, näköjään, koska uudenkarheat materiaalit päästävät ties mitä ja aiheuttavat hengitysoireita. Remonttipöly, joka putsaantuu vasta ajan kanssa, ärsyttää myös. Alan olla aika epätoivoinen.
Laskeskelin, että vähän korkotasosta ja laskentatavasta riippuen makselisin vaikkapa ihan mukavan reilun 100 000€ lainan pois ennen eläköitymistäni. Tähän päälle suorittaisin vielä yhtiövastikkeet. Ja vielä vähän väljääkin olisi verrattuna tämän hetkiseen tilanteeseemme, jos koti olisi niin lähellä keskustaa, että voisin unohtaa autonkin kulut. Eräs herra sanoi kerran, että (näin ison) vuokran maksu on "kun maksais kuollutta lehemää". Alan taipua olemaan samaa mieltä. Olisi ihanaa olla terve. Olisi ihanaa reagoida normaalisti. Olisi ihanaa joutua velkavankeuteen. Nyt olen vankina liian kalliissa asunnossa. Ahistaa. Kiukuttaa.
No, onneksi on vapaat ja sillei (eikä henkeä ahista täällä). Jotain kivaa siis kuitenkin.
No höh, koita nyt kuitenkin jaksaa vaikka tuntuu vähän tyhmältä sanoa näin mutta kun en pysty auttamaankaan. Sulla on vaikea tilanne ja se terveellisen talon/asunnon löytyminen olisi kyllä lottovoitto. Sitkeys palkitaan. Hyvää perjantaita sulle!
VastaaPoistaKiitos kiitos, kyllä mä jaksan. Välillä vaan iskee alakulo ja ahdistus kun ei itse voi asialle mitään. Tää auton reistaaminen oli ihan viimenen pisara - heti ajattelin, että jos asuttais lähempänä ei tääkään haittais, ja siitä se kehä taas alkaa...
PoistaNo, Pösö on menossa huoltoon ja siellä on toinen Pösö varalla, jollei tosta tuu järkevällä hinnalla kalua.
Mukavaa perjantaita sinne myös!