Koulukirja

Minulla on ollut luettavana kaksi todella mielenkiintoista ja ajankohtaistakin opusta. Maarit Korhosen Koulun vika? ja Marjatta Kallialan Lapsuus hoidossa. Voin suositella kumpaistakin todella lämpimästi, varsinkin, jos omat lapset vielä ovat päiväkoti- tai kouluikäisiä. Muutenkin ovat ajatuksia herättävää ja yleissivistävääkin luettavaa.

Korhosen pamfletin hotkaisin yhdessä illassa ja täytyy sanoa, että pureskeltavaa jäi pidemmäksikin aikaa. Olemmeko me vanhemmat todella niin kamalia? Niin hukassa oman vanhemmuutemme kanssa? Oppivatko nykynuoret alkeellisimpiakaan käytöstapoja? Onko koulu oikeasti muuttumassa painajaismaiseksi työpaikaksi? Toivon hartaasti, että kirjan esimerkit ovat hivenen kärjistettyjä, ja uskon vakaasti, että ainakin täällä meillä maalla meno olisi hivenen järjellisempää. Tiedä sitten häntä.

Vaikka joskus kadehdin opettajien lyhyempää työpäivää ja pitkiä lomia, en tämän kirjan luettuani enää lainkaan yhtä paljon. Kuunnelkaapa tätä:
"Kerran illalla soi kännykkä.
- Hei, täällä Bedijaketin äiti. Anteksi minä soita näin myöhä, mutta minä haluaisi puhua sinu kanssa meidän Bedijaketin pipeli.
Keskustelimme hetken äidin huolesta, että seuraavan viikon uimaretkellä luokan muut pojat saattaisivat kiusata ympärileikattua poikaa."

No, tämä oli vain humoristinen esimerkki, mutta kirja on karmaisevaa luettavaa kadotetusta vanhemmuudesta ja puuttuvista käytöstavoista. Onko oikeasti jonkun mielestä ok lähettää ala-asteikäinen kouluun ilman, että itse herää auttamaan vaikkapa aamupalassa? Tai olemaan vaan läsnä. Toisaalta herää se iänikuinen kysymys rajoista. Miten voi olla niin vaikeaa laittaa rajoja lapselle? Minä tunnen itseni hirveän vanhaksi (ja väsyneeksi) kun taivastelen, minne tämä maailma on menossa.

Korhonen puuttuu myös ohimennen yhteen suureen kysymykseen: erityislahjakkaiden lasten asemaan peruskoulussa. "kaikki istuvat tunnilla niin kauan, että ovat oppineet. Jos ei opi, pääsee tukiopetukseen, erityisopetukseen, pienryhmän tai erityiskouluun. Pääsee myös psykologille, joka tutkii miksei opi. Mutta jos lapsi oppii oikeastaan jo ennen kuin opettaja on ehtinyt opettaa, mitä silloin saa? Mitä saavat lahjakkaat lapset suomalaisessa koulussa? ... tasa-arvoa olisi se, että kaikki saisivat itselleen sopivan tasoista opetusta. Oppimisvaikeuksista kärsiviä autetaan, lahjakkaita tuetaan ... Missään koulussa en kuitenkaan ole nähnyt, että lahjakkaisiin lapsiin olisi resursoitu mitään." (Kaikki yllä olevat lainaukset siis Maarit Korhosen kirjasta Koulun vika?)

Tämä on meillekin kovin tuttua: esikoinen on matemaattisesti poikkeuksellisen lahjakas. Koko viime vuosi meni odotellessa, eikä opettaja halustaan huolimatta saanut antaa lisäopetusta koulun jälkeen. Tai olisi saanut, mutta ilman korvausta jota saa antaessaan tukiopetusta. Tänä syksynä odottelemme henkilökohtaisen oppimissuunnitelman tekoa ja sillä aikaa opettaja koittaa matematiikan tunneilla eriyttää esikoista kun muut tekevät tehtäviä. Muutosta odotellessa. (Kyllä, minä tunnistan olevani myös yksi hankala vanhempi, joka vaatii lapselleen erityiskohtelua.) Niin, sanoinko jo, että odotamme?

***

Täytyy vielä lopuksi todeta, että Korhosen kirjan lukemista seuraavana aamuna, kun olin vienyt kuopuksen koulun tiloissa toimivaan eskariin, yksi oppilas avasi minulle oven ja piti sitä kohteliaasti auki.

P.S. Kallialasta täytyy kertoa joku toinen kerta, ettei veny aivan määrättömiin tämä teksti.

P.P.S. Että tällaista kevyttä viikonlopun alkajaisiksi... Hyvää viikonloppua, rakastakaa toisianne!