Sivut


torstai 26. huhtikuuta 2012

Unkarilainen viherpippurimakkara?

Upea, aurinkoinen ilma eilen kun pääsin töistä. Viihdyimmekin pitkästä aikaa ulkona. Talvisin ei kyllä juuri tule iltapäivisin saati iltaisin ulkoiltua, mutta nyt se kausi alkaa! Lapioitiin lunta ympäri pihaa että sulaisi vähän nopeammin. Ja katsokaa mitä alta paljastui:

Kevään ensimmäinen!

Kuopus innostui lisäksi askartelemaan pesukoneen pakkausmateriaaleista "veistoksia". Styroksi nappaa sähköisenä kivasti kiinni vaatteisiin ja kulkeutuu paikasta toiseen. Niinpä tunsin itseni superäidiksi kun annoin hänen nauttia puuhastaan. Minun kasvatusfilosofiani on siinä kohtaa liberaali, kun puhutaan lapsen luovuudesta ja tarpeesta toteuttaa itseään. Kun on se ikä, jolloin kaivetaan kaapeista kattilat ja pannut ja kokataan tai rokataan, sitä saa tehdä. Samoin vesileikki- ja sanomalehden silppuamiskaudet kestetään hammasta purren.



Koitan miettiä aina, kun lapsi kysyy voiko tehdä jotain (luovaa) sen iän ikuisen todella helpposti suusta livahtavan ei:n sijaan: miksi ei? Jollei homma ole vaarallista enkä keksi mitään muuta perustetta kun että siitä tulee sotkua tai ääntä, annan luvan. Muutoin olenkin sitten varsin tiukka täti.

Mutta kyllä se luovuus kukkii meillä aikuisemmillakin, vai mitä sanotte tästä? Tatu ja Patu -kirjan innoittamana täytin yhden stay up -sukan kilolla kuivia herneitä ja sain aikaiseksi kaverin nimeltä Lötkö-Örkki. Tästäkin hommasta voi muuten tulla aika kaamea sotku, nimimerkillä ote lipesi ja kokemusta on. Kuopus on sitä mieltä, että tuo muistuttaa viherpippurimakkaraa. Mistä se näitä repii, kysyy kasvissyöjäperheen äiti?



6 kommenttia:

  1. Lapsia pitää kannustaa luovuuteen, olen samaa mieltä. Teillä on taidettu lukea Risto Räppääjä ja kauhea makkaraa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut, tai siis kuopus oli kuunnellut sitä isällään, joten olin aluksi ällikällä lyöty tuosta kommentista, ennen kun hoksasin mistä on kyse. Täytyy oppia tähänkin, että lapsella on sellainen elämä josta minä en tiedä mitään ;-)

      Poista
  2. Lasten suusta se totuus... :-D
    Styroksi on kyllä kiusallinen materiaali, mutta hällä väliä, jos se herättää luovuuden kukkasia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitini taitaa muistaa minun lapsuudestani erään styroksikatastrofin. Taisimme silputa ulkona jonkin ison styroksin palasen ja jälki oli melkoinen. Ja siivoamaankin muistan silloinkin joutuneeni... Silti oli pakko taipua luovuuden edessä ;-)

      Poista
  3. Voi että, voin vain kuvitella kaikki herneet ympäri ... kaikkea. Ihana kun jaksat olla noinkin innokas, lapset tykkää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huokaus, herneitä löytyy vieläkin, mutta hällä väliä, pääasia, että on hauskaa!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana