Sivut

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Äitinsä poika

Maanantaina minulla oli iltavuoro ja äitini ja hänen miehensä olivat kuopuksen kanssa. Eilen oli kaksi peliä lähikaupungissa. Kun aamulla kerroin, että tänään olisi peli-ilta nuorisoseurantalolla, kuopus katsoi minua ja kysyi: "Voidaanko olla ihan vaan kotona?"


Ei tabula rasaa, mutta vähän pitää olla väljääkin...


No voidaan, koska huomenna(kin) on erikoispäivä, minulla on esimieskokous ja pääsen kotiin vasta kuopuksen jälkeen, myöhemmin kuin normaalisti.

Sitten pidän neljän päivän viikonlopun, koska töiden alku on ottanut vähän koville ja hengen päälle.

maanantai 14. elokuuta 2017

Back in biz

Sain kuopuksen kotiin. Tunnustettakoon, että kun hän oli ollut kolme viikkoa putkeen kanssani ja kun koulun aloituspäivästä johtuen lähti isälleen normaalin torstain sijasta vasta perjantaina, oli viikonloppuvapaa vähän vajaa. Otin siitä kyllä kaiken irti, perjantaina ellunkanailin yksin kotona kaupunkireissun jälkeen ja lauantaina tosiaan kävin ystävän luona. Sunnuntain luin, lepäsin ja torkuin siihen saakka, kun oli aika hakea lapsi bussilta. Annoin hänen pelata kavereiden kanssa illansuun, niin sain täydennettyä vielä vähän vajaita voimavarantojani.


Kuva on t-paidasta jonka kuopus
ehdottomasti halusi itselleen


Onneksi tänään on poikkeuksellisesti iltavuoro, saan aamun vielä itselleni. Äitini ja hänen miehensä tulevat kuopuksen kaveriksi iltapäiväksi ja jättävät sitten pojan treeneihin työpaikkani viereen. Sieltä yhytämme toisemme ja kiiruhdamme iltahommiin. Huomenna on peli lähikaupungissa, samalla voin käväistä kauppa-asioilla tilipäivän kunniaksi. 

Näin tämä arki taas tässä sujahtaa uomiinsa.

lauantai 12. elokuuta 2017

First world problem

Voiko kirjaa jättää kesken, jos se sointuu yhteen aamupalan kanssa? 




Kirjassa ei ole mitään vikaa, päin vastoin, vaikuttaa kiinnostavalta, mutta nyt ei ole oikea vire. Tuntuu, että tarvitsen jotain kevyttä, mukaansatempaavaa, dekkaria.




Upea aamu terassilla. Aurinkoa, aamukahvi. Ajantaju katosi kokonaan. Voiko parempaa olla? Ja iltapäivällä on kutsu ystävän luokse istahtamaan. Kyllä elämä - kaikesta huolimatta - on ihanaa.

torstai 10. elokuuta 2017

Oli tuuria

Koulu on nyt alkanut, olemme saaneet lukujärjestyksen ja aloittelemme kouluarkea kaksistaan. Tuntuu hassulta, mutta totumme varmaan pikku hiljaa. Esikoinen vielä odottelee yliopiston alkamista. Hänellä kaikki on hyvällä mallilla, asumistuki ja opintotuki myönnetty, samoin lainantakaus. Perjantaina olemme sopineet näkevämme samalla, kun vien kuopuksen lähikaupunkiin ja junalle. Menee isälleen viikonlopuksi ja minulla on pitkästä aikaa vapaata. Suunnitelmissa on - taas - olla kuin ellun kana. Ei tarvitse huolia ruokahuollosta, voin nukkua ja lueskella, tehdä mitä mielin.




Viimeisen kesälomapäivän kunniaksi kävimme tosiaan siellä Tuurissa. Reissu oli varsin onnistunut: saimme ja haimme matkaan kuopukselle kaverin ja pojat jaksoivat hullutella laitteissa ruokataukoa lukuunottamatta aivan koko päivän. Minulla oli hauskaa myös. Sitten alkoivatkin työt ja ne jo loppuivatkin tälle viikolle. Sain hahmotettua tulevan viikon hommia ja päivitettyä kuulumiset kollegoiden kanssa. Mikäs sen mukavampaa!

Mutta nyt minulla starttaa viikonloppu! Leppoisaa sellaista toivottelen teillekin jahka sen aika koittaa.

***

Joku tarkkasilmäinen saattoi huomata kuvasta, että maailmanpyörän päällä tasapainottelee joku hullu taituri. Uuuh, en melkein meinannut pystyä katsomaan ilma-akrobatiaesitystä!

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Rakasta, kärsi ja unhoita

Kuopus väittää, että minulla on huono huumorintaju. 

Oli miten oli, innostuin valtavasti, kun löysin netistä kärsäkastikkeen.






Kuopus sai sitä tässä yhtenä päivänä lautaselleen. Minä rakastin sen tekemistä, hän kuulemma kärsi kärsistä, ja saan vissiin vast edes unhoittaa tämän ruokalajin. Höh!

maanantai 7. elokuuta 2017

Viimeisiä viedään

nimittäin lomapäiviä. Keskiviikkona menen töihin, ja ihan mielelläni. Tosin otan kyllä varsin pehmeään laskun: pidän normaalin perjantaisen viikkovapaani, joten käväisen kaksi päivää ihmettelemässä, että mitäs tänne kuuluu ja vähän listaamassa odottavia hommia. Ensi viikolla sitten ihan kunnolla käyntiin. 




Tänään käymme lähikunnassa, koska kuopuksella oli siellä pari peliä. Minä pääsen joukkueenjohtajan kyydissä kannustamaan. Kaikkiin vieraspeleihin ei suinkaan tule lähdettyä, mutta nyt on oiva tilaisuus. Huomenna on luvassa mukava päivä myös: ajelemme loman päättäjäisreissulle Tuuriin. Siellä on sekä Spinner land, joka kiinnostaa tuon ikäistä poikaa kovin, ja Tivoli Sariola, ilmaiseksi. Yksi luokkakaveri lähtee matkaan ja he avustavat bensakuluissa. 

Sitten loma onkin loppu!

lauantai 5. elokuuta 2017

Ei menny niinku

Strömsössä.

Minun ja kuopuksen laavuretki tänään. Ensin olimme vötkäleitä emmekä päässeet television ja yleisurheilun ääreltä lähtemään hyvän sään aikana. Jo makkaraa kaupasta hakiessamme rupesi ripsimään. Kun saavuimme laavulle, oli jo ihan kunnon sade. Kuopus ilmoitti, että hän odottaa autossa sen loppumista. Minä menin urheasti ulos ja tarkistin puut, että olisivatko ne ylipäätään riittävän kuivat, jos keli paranisi. Lopulta istuimme autossa molemmat ja kuopus käski minun olla kärsivällinen. Monta kertaa. Kinastelimmekin siinä ja minä käytin veto-oikeuttani kuskina ja vanhempana ja vetosin kokemukseeni: jos taivas näyttää tuolta, on ihan sama, mitä Foreca puhelimessa koittaa uskotella. 

Yltyikin ihan ukkosmyrskyksi sekä ulkona että autossa sisällä. Kuopus sai sanottua, että on nälkä ja harmittaa, kun suunnitelmat muuttuivat. Minä lepyn taitavasta itsereflektiosta välittömästi. Niinpä mietimme vaihtoehtoja ja muistin hämärästi yhden kodan, jossa puolitoista vuotta sitten olimme vaihtareiden kanssa hakemassa suomieksotiikkaa 30 asteen pakkasessa. Harmi vaan, että en ollut kuskina silloin ja reittikin oli päässäni peräti epäselvä. Kun google ei tuonut tarkkaa vastausta (minä 2 - älypuhelin 0) soitin silloiselle ajajalle ja sain ohjeet. Eksyimme vain kerran "Virtasen talon" kohdalla, mutta kun herra Virtanen oli pihalla, sain kysyttyä tarkennusta ja pian olimmekin perillä.





Siinä ne ovat, makkara ja maissi sulassa sovussa. Samoin kuin me, sitten loppujen lopuksi. Vaatteet haisevat savulle, vatsa on täynnä ja on muutenkin tyytyväinen olo, että teimme sittenkin jotain yhdessä, veimme sen loppun, vaikka molempia harmitti. Kodalla istuimme sylikkäin ja minä tirautin kyyneleenkin. Pahoittelin äksyilyä ja rahattomuuden aiheuttamaa kireyttä ja totesimme, että voimme silti harrastaa tällaista pientä. Kotona vielä halasimme isosti ja totesimme, että kyllä me selvitään. Kai.

torstai 3. elokuuta 2017

Muiskis!

Oli mukava syntymäpäivä. Ystävän kanssa käytiin kaupungissa ja pistäydyttiin esikoisen luona kahveilla. Kuopus oli matkassa myös. Esikoinen tarjosi omenahyvettä ja kertoi hakeneensa palvelutiskiltä lohta kun Ääs-kaupan kalat eivät olleet houkuttaneet. Olen kasvattanut hifistelijän. Se oli tehnyt myös kesäkurpitsalasagnea. Olinko jossain kohtaa ollut huolissani pärjääkö se? No en ole enää. Ihana tunne!




Kun palasin kotiin, oli postilaatikossa juuri parahiksi pieni yllätyspaketti. Kiitos <3 Ystävä tuli vielä illaksi istahtamaan, poksautimme skumpan ja kippistimme eletylle elämälle.

Tuo vaaleanpunainen hassu koirakortti on kuopukselta, ja sammakko ja aiheeseen sopiva kirja ystävältä. Että muiskis vaan!

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Juhlapäivä

No niin, nyt on plakkarissa 47 vuotta.




Mitäpä tuohon kirpparilta löytyneeseen kylttiin lisäämään...😁

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Unettomia öitä

Löysin ystävän kirpparilta ilmaishyllystä kirjan, jolle on ollut käyttöä:




Viime yönä raha-ahdistukseen herättyäni avasin kirjan satunnaisesta kohdasta. 

Historiaa tehdään öisin

Tulee aika, jolloin ihmiset eivät teekään samoja
asioita eivätkä usko samoihin ajatuksiin kuin
vielä äsken.
Asiat eivät pysy, tulee muutoksia.
On hauska ajatus, että voi tulla isojakin
muutoksia, ja niiden välissä on ehkä vain - 
yksi yö!
Vielä eilen kaikki oli toisin, on monta
kertaa saatu ajatella ihmiskunnan historiassa.
Se on aika ihmeellistä!
Niin kuin vaikka sinä päivänä - tai iltana
ja yönä kun Berliinin muuri avattiin.
Tai sinä hetkenä, kun tehtiin rauha, vaikka
vielä äsken oli sota, joka ei näyttänyt 
loppuvan.
Miksi kaikki tapahtuu juuri silloin kun 
kaikki tapahtuu?
Mitä, jos onkin niin, että teenpä mitä
tahansa seuraavaksi, juuri nyt, tänä yönä, se
johtaa suuriin muutoksiin.
Ei ole aivan varmaa, ettei niin olisi!



Oikeastikin minun reseptini unettomiin öihin on lukeminen. En yleensä jää vatvomaan asioita ja pyörimään sänkyyn vaan sytytän valot ja rupean lukemaan. Saa ajatukset toisaalle ja jossain vaiheessa alkaa väsyttää. Sitten vaan valot pois ja unta. Toistetaan tarvittaessa niin monta kertaa, etteivät ajatukset enää tule vaan uni.

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Arvokasta

Välillä sisustaessa muistuu mieleen se, mitä tämä esikoisen muutto meille taloudellisesti merkitsee. Tänään esimerkiksi on ollut ihan kauhea raha-ahdistus. Se vähän häiritsee iloani siitä, että sain oman huoneen ja vieläpä kirpparikamoilla koristettuna. Molemmat verhot on ostettu kirpputorilta, yhteensä 3€. Päiväpeitto muistaakseni 3€. Seinäkello 2€. Taulut, 5 kpl, yhteensä 13€. Sänky 20€.

Yksi todella arvokas yksityiskohta jäi viimeksi kuvaamatta:




päätin laittaa teiltä ja muilta ystäviltä saamiani kortteja esille kaapin oviin, jotta en unohtaisi, miten upeat tukijoukot minulla kuitenkin on!

Kiitos 💖


***

Esikoinen ilmestyi keskiviikkona ovellemme, kun olimme sopineet, että käymme syntymäpäiväpäivällisellä äitini ja hänen miehensä kanssa. Äiti oli hoksannut kysyä esikoiselta josko lähtisi heidän matkaansa. Olipa iloinen yllätys. Eilen se soitteli illansuussa, että olemmeko kotona. Kämppiksellä oli futismatsi ja hän pääsi kyydissä mennen tullen. Lainasi autoa, kävi tapaamassa kaveria ja katsottiin sitten yhdessä myös se peli. Aika kiva!

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Oma huone

Aika haipakkaa. Nyt ollaan muutettu esikoinen, tehty kuopuksen huoneesta äijäluola ja minulle prinsessapesä. Kyllähän joka naisella nyt oma huone pitää olla. 

Astutaanpa sisään:







sitten siirrytään sänkyä kohti










pari yksityiskohtaa



Matto



ja tyyny.




ja sitten jalkopäähän





ja takaisin ovelle tai tarkasti ottaen sen viereen. Tässä on hyvä tehdä palapelejä:






Kas näin!

Kuopus vihaa ja minä rakastan tuota. Saa nähdä, millainen kommentti tulee esikoiselta, kun hän ensimmäisen kerran tulee käymään ja pääsee nukkumaan huoneeseeni. Hih!

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Tänään juhlitaan

Jaakkoa
ja äitiä ja sen kaksoissiskoa
ja sitä, että esikoinen vietti ensimmäisen yön omassa kodissaan.




Minulla oli pari päivää kukkakauppiasystävän iso "pakettiauto" lainassa ja saimme tavarat muutettua helposti sillä. Kuopuskin on oli toisena päivänä mukana ja näki kämpän. Söimme kaupungissa hampurilaiset ja veimme take away -kahvit asunnolle ja kurpimme ne kämppiksen työpaikaltaan tuomien mokkapalojen kanssa. Hän on kokki ja niin on toinenkin, vielä armejassa oleva kämppis. Ei ole esikoisella hätää!

Eilen vietiin loput kamat ja äitini ja hänen miehensä pistäytyivät uunituoreiden sämpylöiden kera kurkkimassa kämppää ja hyväksi totesivat hekin. Samoin toisen kämppiksen vanhemmat, jotka olivat muuttamassa ja näkivat asunnon silloin ensimmäistä kertaa. Yhteiset kahvit keitettiin, minä hain lähikaupasta (25 metriä matkaa, auki iltayhteentoista) maidon mutta sokeria en hoksannut, kun en enää itse käytä. Pakaaseista löytyi vaniljasokeri ja kahvi meni kuulemma sillä alas ihan hyvin. Sitten jätimme esikoisen laittamaan tavaroita paikoilleen, kämppis lähti töihin.

Minulla kävi ystävän mies auttamassa prinsessasängyn kokoamisessa ja jätettiin se liimautumaan. Tänään laitamme minun huonettani ja kuopus haluaa samalla omastaan äijäluolan. Nyt kuulemma joutaa unikaverit kaappiin ja Angry Birds -lakana ei enää kelpaa. Simpsonit ja Aku Ankka vielä kelpaavat. Hih, sekin jotenkin kasvoi tässä hässäkässä puoli metriä tai vuotta. 

Olemme kaikki uudessa tilanteessa
- ja sitäkin on syytä juhlia!

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Uusi alku

Kun eilen tulin töistä, oli esikoinen pakkaamassa. Koko iltapäivä jatkettiin ja nyt alkaa olla kamat aikalailla kasassa. Eka muuttoreissu tehdään vissiin sunnuntaina ja toinen sitten maanantaina. Saadaan ystävän isompaa autoa lainaan. Olen jo vähän mittaillut tiluksiani esikoisen huonetta sillä silmällä, että pääsen pian minäkin sisustushommiin.

Löysinpä esikoiselle aika ihanan tilanteeseen sopivan kortin:




Oi voi... 💗

Niin, ja mulla alkoi loma, ja kuopus tuli kotiin. Jee!

torstai 20. heinäkuuta 2017

Poika on lähdössä

Veimme eilen ihan ex tempore ensimmäisen satsin tavaraa esikoisen uuteen kotiin. Siivosimme hänen huoneensa ja pian voi jo kantaa huonekalutkin sisään. Hui!




Tiedättekö, tajusin vasta, että ihan kaikki tästä kuristavasta tunteesta, kurkussa olevasta palasta tai painosta rinnan päällä ei taidakaan johtua aivan pelkästään raha-ahdistuksesta.

Minun lapseni on muuttamassa kotoa pois!!!

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Poika on tullut kotiin

Tuliaisten kera. Hassu. Ei sen olisi tarvinut mitään sieltä raahata, mutta toi silti 💗. 




Olemme jutelleet, hoitaneet asioita. Hän on käynyt katsomassa uutta kämppää, allekirjoittanut vuokrasopimuksen, hoitanut opintotukihakemuksen, netti- ja puhelinliittymäasioita. Paljon on vielä jäljellä, alkaen asumistuesta, jonka voi nyt hakea, kun sopimus on kourassa. Vakuutukset. Muutto...

Se on kahden viikon päästä ja minä koitan sopeutua ajatukseen. 
Sisustaa mielessäni omaa huonetta.

Pitää raha-ahdistusta loitolla. Se  vie vietävästi voimia, pakastaminen.
Koitan ajatella, että menommekin sitten pienenevät, mutta eivät ne pienene niin paljoa kuin asumistuki.

Yksi ystävä hehkutti minulle tänään lapsensa uutta asuntoa. Omienkin asuntoasioiden järjestymistä. Vaikka se ei ole minulta pois, oli itkussa pidätteleminen. Milloin minun asuntoasiat oikein järjestyvät?

Vereslihalla.

No, tämän viikon kun jaksan yksin töissä alkaa loma.

Tekee jo mieli tuota slovenialaista valkoviiniä!

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Like mother like son

Olen saanut esikoisen kotiin
 ja kylläpä sillä on upeita juttuja ja elämyksiä jaettavana reissusta! 
Kuvia myös. 

Yksi, 
joka itse asiassa on jo edelliseltä matkalta, 
kolahti jostain syystä aivan erityisesti juuri nyt:




There is always light at the end of the tunnel.

Olisikohan?


tiistai 11. heinäkuuta 2017

Se savuava sammakko

Otsikossa viittaan taannoiseen kirjoitukseen jossa valotan tilannettamme.




No, nyt se sammakko on, jollei liekeissä, niin ainakin ihan paniikissa. Nyt kun esikoinen muuttaa pois, asumistukemme käytännössä lakkaa. Sain tänään päätöksen.

En yhtään tiedä miten selviämme tästä eteenpäin.

***

EDIT: Kiitos kaikille mukana eläneille 💗

Alan pikku hiljaa - tapani mukaisesti - nähdä valoa tunnelin päässä, mutta koville ottaa!!!

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Pikainen...

ilmoittautuminen...


Kuopus lähti tänään isälleen täksi ja ensi viikoksi.

Olen siis yksin kotona!

Minulla on töitä aika lailla: kolme iltavuoroa ja pari lyhyempää päivää siinä välissä. Ensi viikolla sama juttu.

Esikoinen tulee perjantaina - jeijeee!

Niin, ja sitten ruvetaan pakkaamaan.

Voikin siis olla, että päivityksiä tulee hetken todella harvakseltaan.





P.S. Minusta on mahtavaa, että olen saanut viime aikoina monta uutta lukijaa💓!!!

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Enkeleitä ja ahdistusta

Esikoinen on vast ikään tehnyt lumienkeleitä Alpeilla pelkissä shortseissa. Hii! Eilen hän saapui Veronaan ja söi iltapalaksi pizzan, mitä muutakaan, Iltaliassa kun ollaan. Tänään on kuulemma pastan vuoro. Lauantaina alkaa matkan viimeinen etappi kun siirrytään Sloveniaan vaihtokavereiden luokse. Ensi viikon perjantaina hän tulee kotiin. Saa tullakin, on jo vähän ikävä.

Esikoinen ehtii tosiaan olla kaksi viikkoa kotosalla kun onkin sitten jo muuton aika. Niin innoissani kuin minä olenkin asunnon löytymisestä, kämppäkavereista ja siitä, että hän pääsee näin ihanasti oman elämän alkuun, on taustalla yksi mörkö. Se, että minun ja kuopuksen asumistuki pienenee. Kirjoitin keväällä savuavasta sammakosta ja saa nähdä miten sen nyt käy. Toisaalta, enhän minä edes ole köydä, jos tätä lehtijuttua uskotaan. 

Minusta on kyllä hiukkasen kummallista, että tuossa puhutaan vaan nettotuloista, ei mitään esimerkiksi asumiskustannuksista, jotka saattavat vaihdella mahdottoman paljon. Ai niin, mutta köyhänhän pitää tosiaan jättää kotinsa ja muuttaa pois jos se käy liian kalliiksi. Jos siis voi. Minä en voi.

Olen taas oikein urakalla väijynyt myynti-ilmoituksia ja ahdistushan siinä tulee. Ei sellaista kämppää olekaan, jossa voisin asua JA joka olisi kukkarolleni ja pankinjohtajalle sopiva.


Kuva varastettu Etuovi.com:ista, sorry!


Koitan nyt silti iloita edes siitä, että pääsen kohta sisustamaan sitä omaa huonetta. Kuopuskin on jo kuulemma valmis luopumaan alasängyssä kuorsaavasta äitivalaasta.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Sorvin ääreen

Tänään palaan taas töihin. Ensin on kolmen päivän "harjoittelu", jolloin toinen kollegoistakin on vielä töissä, tosin kovasti kiinni kulttuurihommissa. Ensi viikonloppu on kesän kiireisin. Sitten hänkin aloittaa ansaitun lomansa ja jään kahdeksi viikoksi pitämään putiikkia auki ihan itsekseni. Se on sekä mukavaa että vähän rankkaa.

Mukavaa on, että voi hoidella kaikki hommat, omaan tahtiin ja omassa rauhassa. Siitä saa tietyn tyydytyksen: kyllähän tämä hoituu. (No, rehellisyyden nimissä on yksi jos toinenkin asia jotka ovat kokonaan tauolla, kuten uusien kirjojen vastaanotto, mutta ei nyt takerruta siihen...) Rankkaa se on paitsi sisäilmasyistä myös siksi, että viikossa on kolme iltavuoroa ja kahtena muunakin päivänä töissä vierähtää neljään saakka. Tunteja tulee pakostakin enemmän kuin minulla normaalisti on, ja ihan hirveästi ei muuta elämää sitten sekaan mahdukaan.

Ehkä vähän aamukahvittelua kirpparilla ennen töihinmenoa? Joskus lasillinen ystävän kanssa illalla? Pitkiä hitaita aamuja ja lueskelua iltaisin. Sellaista, joka saa tuntemaan, että kuitenkin on muutakin elämää kuin työ. Ainakaan minua ei haittaa, vaikka säät pysyisivät tällaisina. Helteellä ketuttaa olla sisällä kaiket päivät. 


Kävimme eilen kävelyllä kuopuksen ja kameran kanssa.
Teemme kesälomalla kasviota, ja pitää kuvata tietyt
lajit ennen kun poika lähtee isälleen.
Nämä yksinäiset työviikot hän viettää siellä,
koska minulla ei yksinkertaisesti aika riitä läsnäoloon.



Tuli mitä tuli, mukavia aikoja teille ja itselleni toivon ja toivottelen!


maanantai 3. heinäkuuta 2017

Ulkoruokinnassa vol 2

Jos minä olin ja olen ollut ulkoruokinnassa, niin on kyllä kuopuskin. Sananmukaisesti.




Se on innostunut pihamme reunamilla kasvavasta puusta ja liki asuu siellä. Eilen söivät välipalaa kaverin kanssa siellä (banaania, tietty), iltapalankin kiipesi sinne syömään. Samoin tänään aamupalan. Hauskaa, vaikkakin hiukan haastavaaa. Kaikki ruoat eivät suinkaan sovi puussa syötäviksi - munakas, fetasalaatti tai oikeastaan mikä tahansa lautasella tarjoiltava on poissa laskusta. Ruisnapit pakasterasiassa taas käyvät. 




Esikoisesta kuului taas eilen sen verran, että ovat päässeet Budapestiin ja hostelli on samoilla huudeilla kun meidänkin, aikanaan, kun teimme hänen kanssaan sinne viikonloppureissun. Samalla suunnalla on myös suomalaisittain hupaisan niminen baari, Vittula.

Ihan pikkasen hörähdin, kun tekstiviestissä luki: "Meidän motelli on ihan Vittulan vieressä täällä Budapestissa ;-)"

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Ihana päivä!

Ehkä kesän lämpimin? Joka tapauksessa nautimme suuresti ulkoilmaelämästä kuopuksen kanssa. Hänellä oli kaverisynttärit, minä kävin kylillä kahvilla ja kaupassa. Sitten lueskelin ensin yksin ja kohta yhdessä terassilla auringossa. Poika lähti pelaamaan futista ja minä jatkoin paistattelua. 

Eikä siinä vielä kaikki. Toissa päivänä hain syrjäkylältä pienen tietokonepöydän esikoiselle ja maksoin siitä kokonaista 5€


Vaikka esikoiselle piti rastojen takia ostaa
suurin lakki mikä markkinoilta löytyi,
on tuo pöytä silti aika pieni ja siro, kuten näkyy!



Jahka sankari tulee kotiin, hän saakin pian ruveta pakkaamaan! Löysimme nimittäin ystävän kanssa hänelle ja ystävän pojalle kimppakämpän lähikaupungista elokuun alusta alkaen. Oli hupaisaa käydä äiteinä katsamassa sitä, mutta kun toinen on Euroopassa ja toinen armeijassa, ei oikein ollut muuta vaihtoehtoa. Oli meillä kolmas poika kaveriporukasta sentään mukana ja pienen miettimisen jälkeen hänkin päätti muuttaa tähän kolmioon oman ylihintaisen yksiön sijaan.

Nyt on yksi huolenaihe taas vähemmän.

Niin, ja yksi oma huone sisustettavana ihan kohta!

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Lomanen

Kävin kääntymässä töissä neljä päivää. Nyt vedän henkeä viisi. Sien jälkeen teen töitä kolme päivää ja vietän viikonlopun. Sitten alkaakin kesän kovin putki: olen yksin kirjastolla kaksi viikkoa, mutta silloin kuopus onkin taas jo isällään. Nyt nautitaan kahdestaan.

Olemme molemmat koukussa, kuopus Nälkäpeli-kirjoihin (nyt menossa viimeinen, Matkijanärhi) ja minä lukemiseen muuten vaan. Siksi tämä osui ja upposi niiiiin hyvin




kiitos  rakas ihana ystävä!!!

Uneksitaan!

torstai 29. kesäkuuta 2017

Pojat

Katsokaa kuka tuli kotiin💗.



Olipa mielenkiintoista seurata jalkapallo-ottelua samalla, kun toinen harrastaa nerffailua. No, katsoi se kanssani suurimman osan tylsästä matsista ja kaikki pelaajat säilyivät ehjinä.

Posti Prahasta tuli perille nopeammin kuin Suomessa konsanaan, esikoinen laittoi kortin postiin juhannuksena. Se oli leimattu 26.6. ja tuli perille 28.6.






Matka jatkui Prahasta Puolaan. Varsova ja Krakova on nähty, samoin Auschwitz, joka oli kuulemma yllätävä rankka kokemus. Yöllä jatkoivat Wieniin jossa ovat nyt ja aikovat telttailla (no ei siellä, mutta maaseudulla).  

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Aja varovasti

Tänä aamuna, kun lähdin töihin, katsoin, että onpas joku lintu kakannut kivasti suoraan tuulilasiin. Tarkempi tarkastelu kuitenkin osoitti, että se oli ihan jotain muuta:





Tuholainen tai ei, en raaskinut laittaa pyyhkijöitä päälle ja pestä lasia. Mielenkiintoinen tunne, kun ajaessa sinua tarkkaillaan!




Kävin töissä ja kaupassa - en joutunut taajama-alueen ulkopuolelle eikä vauhti siksikään päätä huimannut, kummallakaan. Sen jälkeen ajoin kotipihaan takaisin ja siirsin kaverin nurmikolle.


Tässä se näyttää musta vähän vihaiselta,
tai sitten tuntosarvet on tuulessa tuivertuneet...


Olikohan sillä elämänsä jännin päivä?!?

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Työt alkavat

Vaihtelevaista säätä oli juhannuksena ja sellaista on luvattu myös ensi viikolle. Olen töissä, joten se ei niin haittaa. Eilen iltapäivällä sen sijaan sain loman lopettajaisiksi ihanan tuokion terassilla kirjan ja siiderilasin kanssa. Aurinko paistoi, oli suorastaan kuuma paistatella päivää. 




Ihanaa!

Ihanaa on myös se, että hoksasin juuri, että vaikka työt alkavat ja äityvät jossain vaiheessa heinäkuussa varsin intensiivisiksikin, kun olen yksin kirjastolla, niin nyt on pehmeä lasku. Olen neljä päivää töissä ja sitten viisi vapaalla. Sitten on kolmepäiväinen työviikko (ja tietty viikonloppuvapaa) ennen niitä kahta yksinäistä. 

Kelpaa mulle. Tänään aloitellaan iltavuorolla, joten sain nukkua myöhään ja keräillä luitani ja eväitä sekä lukuisia loman aikana kertyneitä palautuksia. Loma oli hyvä ja sitä on luvassa lisää sitten heinä-elokuun vaihteessa. Minulle kyllä sopii tämä pätkälomailu!

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Erakkona

Juhannusaattona vaihdoin kahden myyjän kanssa hyvän juhannuksen toivotukset. Työpaikan pihalla jutustelin pari sanaa yhden pariskunnan kanssa, joka mietti josko kuntosali olisi auki.

Tyynynaluskukkaset toivat vain entisiä heiloja uniin - uuh.

Juhannuspäivänä kävelin kylille, kioskille tarkistamaan pari kuponkia (ei voittoa) ja ostamaan kahvitkin. Silloin puhuin hiukan myyjän kanssa siitä miten juhannuksen olimme kumpainenkin viettäneet. Kaupasta ostin alkoholittoman oluen saunaan, tervehdykset ja heipat.


Kuvituskuva, kuopus ystävän mökillä


Tänään menemme onneksi jo ihmisten ilmoille ja syömään äitini ja hänen miehensä kanssa. Sata sanaa saattaa mennä rikki. 

Huomenna alkaa arki. On kiva mennä töihin!

lauantai 24. kesäkuuta 2017

One to go

No niin, selvisin hengissä juhannusaatosta.


Tekstasin esikoisen kanssa (arvasin, että se on sekaisin laskuissa eikä tiedä, että on aatto).

Muutama muukin mukava tekstari.

Keräilin kirpparivaatteita. Pöytä on varattuna heinäkuun alkuun.

Tyhjensin astianpesukoneen - olen elänyt kuin pellossa viikon itsekseni. Nyt tuli mitta täyteen.

Nukuin pitkät päiväunet.

Siivosin pupujen koppeja - onneks mulla oli puput seurana!



Tein ruoan ja oikein salaatinkin jaksoin pilkkoa




keitin kahvit, pitkän kaavan kautta




vaahdotin maidon ja koitin kattaa sen kauniisti




Olin varautunut juomalla ja herkuilla.




Minulla oli seurana hyvä kirja ja nettiradio. Illalla skumppalasi ja tv.




Tanssin hulahulaa aika monen muun suomalaisen kanssa (huppelissa). Hihna 24/7ää ennen onneksi nukahdin.

Silti, silti oli vähän surkeaa.


Nyt on jäljellä enää tämä juhannuspäivä, pitäisiköhän pitää oikein kunnon maraton?!?





Samalla kun tilasin kuopukselle nimipäivälahjaksi Nälkäpeli-boxin, tulin napauttaneeksi ostoskoriin alennustrilogian. Kirjat tekivät ainakin suuren vaikutuksen aikoinaan.


perjantai 23. kesäkuuta 2017

Hyvää juhannusta

kaikille teille ihanille

juhannuskukkana suloisten ystävien tuoma ruusu


mulla on vähän haikeus, ihmiset viettää perhe- ja ystäväaikaa, mökkeilee, on sosiaalisia. Minä en. Olen rauhassa kotona, lueskelen. Lepään.

Koitan kuitenkin nauttia, vaikka pieni alakulo meinaa iskeä.

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Pelolle ei saa antaa valtaa

Ei saa muuttaa suunnitelmiaan, mutta silti olen äärettömän onnellinen, että esikoisen interrail-reissu suuntaa tästä eteenpäin hieman pienempiin kaupunkeihin. Koskaanhan ei voi olla varma ja kotonakin voi sattua ja kaikkea sen kaltaista, mutta silti.

Kun heräsimme sunnuntaina ylioppilasjuhlien jälkeen, kuulin uutisen Lontoon terrori-iskusta. Pojalla oli lentoliput tiistaille: Helsinki-Lontoo. Myös hostelli oli varattuna.

No, Lontoossa olisi varmasti turvallisuustilanne huipussaan? Tai sitten ei.

Lontoosta esikoinen jatkoi Pariisiin. Klik. Onneksi tämä tapahtui sen jälkeen, kun oli jo suunnattu Saksan puolelle.

Sitten Berliinissäoloaikana yhytettiin lentokentältä laukku.

Brysselissä tapahtuu.



Pihallamme vihtyy kissa...
...on keskityttävä mukaviin asioihin



Pelolle ei saa antaa valtaa, mutta kuka äiti - käsi sydämellä - sanoo, etteivät nämä koskettaisi ja hätkähdyttäisi?

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Kippis!

Lomalle.

Aikatauluttomuudelle ja pitkille yöunille (tänään minulla oli kello varmuuden vuoksi soimassa yhdeltätoista että ehdin yhdeksi lähikaupunkiin katsastukseen - heräsin kellon soittoon).

Autolleni ja luottokorjaajalle, jonka ansiosta jälkitarkastus meni läpi. Sain muuten taas erityisen hyvää palvelua kun olin vienyt Pösöni vikalistan kanssa huoltoon. Nuorempi sukupolvi korjaajista soitti ja varmisti voisiko tilata yhden varaosan jotta epämääräinen vinkuna saataisiin pois (tämä ei ollut hylkäämisen syy mutta minua se vaivasi). Lupasin, totta kai, ja hän lupasi tilata osan samantien, jotta ehtisi sen seuraavaksi päiväksi saada ja sitten vielä saman päivän aikana auton minulle ajokuntoonkin. Itse asiassa pelkkä purkaminen ja kiristys sitten loppujen lopuksi riitti, joten säästyi rahaa ja tämäkin mulle puhelimitse ilmoitettiin - sain siis auton käyttööni suunniteltuakin aikaisemmin.

Ystäville. Toinen oli tuonut valkoviiniä ja toinen lahjoittanut ihanan oranssin ruusun.

Sille, että ei tarvitse huolehtia kenenkään muun ruokkimisesta kuin itsensä. Asia, jota arvostan ihan hurjasti. Kävin äitini luona päiväkahvilla ja sain sen verran kahvin kanssa herkkuja, että lounas tuli kuitattua näin. Päivälliseksi valmistin jämäpastasta ja -pestosta sekä tarjoussavulohesta hässäkän, jonka nautin proseccon kera:






Juoman toki kaadoin kuvaamisen jälkeen lasiin...

...kippis!

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Löysää oleilua

Tosi tosi myöhäinen herääminen. En muista, milloin olisin viimeksi nukkunut liki puolille päivin.

Aamukahvi paikallisella kirpparilla ystävän kanssa.

Kuopukselta jäänyttä jämäpastaa ruoaksi.

Lueskelua.

Päiväunet.

Jalkapalloa.

Palapeliä.



Leffa katsotaan ystävän kanssa joku ilta. 


Ai ja voi, näitä päiviä on luvassa vielä monta monta.