Sivut

tiistai 12. joulukuuta 2017

Lisää harvinaisia vieraita

Äitini tuli meille eilen yökylään - no hän ei oikeasti ole harvinainen vieras, mutta harvemmin jää yön yli. Tällä kertaa pyysin apua, kun tänään oli koulutuspäivä ja lähtö niin saamarin aikaisin, että en edes itse meinannut herätä ennen sitä, kuopuksesta puhumattakaan... Niinpä äiti hoiteli aamuhommat kuopuksen kanssa ja ystävä sitten vielä nappasi pojan kyydillään koulutaksille, koska äidilläni ei ole ajokorttia. Iltapäivällä toinen ystävä auttoi ja kuopus pääsi heille kaverinsa seuraksi koulun jälkeen, koska minun paluuni venyi lähemmäs iltakuutta.

Ja kiesus mikä ajokeli meillä olikaan! Mennen tullen satoi lunta ja sillä välin kun auto seisoi parkissa (osan matkaa pääsimme onneksi linja-autolla) ehti se kutakuinkin hautautua lumen alle. Kuuttakymppiä köröteltiin takaisin ja ehdin juuri ja juuri kuskaamaan kuopuksen kaverin luota futisporukan pikkujouluihin. Kotipihassa piti ensin tehdä lumityöt, että sain auton paikoilleen ja sitten olikin käsijarru jäässä, kun piti lähteä hakemaan poikaa takaisin. Voi p*ska!



Tulihan sitä!


Mutta päivä oli kaikista vastoinkäymisistä huolimatta oikein onnistunut. Illalla saunoimme ja koin, että olin saunaolueni ansainnut. Niin, ja edellinenkin ilta oli mukava, katsoimme koululaisten näytelmän kolmisin ja saimme sitten vielä vaihtaa äitini kanssa kuulumiset ihan rauhassa kun kuopus painui pehkuihin.

Huomenna on uusi päivä ja uudet kujeet.

Paitsi että luulen, että sekin alkaa auton kaivamisella lumesta, siihen malliin sitä vieläkin taivaalta tippuu!

maanantai 11. joulukuuta 2017

Harvinainen vieras

Esikoinen kävi kotona eilen. Tuli katsomaan entisen koulunsa näytelmää, oli kuulemma ohjaajat olleet iloisesti yllättyneitä. No niin olin minäkin, en olisi ihan heti arvannut, että lähtee lähikaupungista tulemaan. Kävi vielä niin mukavasti, että oli tavannut kaverin bussia odottaessa ja päässyt tämän kyydillä. Tuli nopeammin perille ja jo ennen esitystä käymään kotona. Ehdimme kahvitella ja ruoan laitoin sitten siihen kohtaan kun tuli kulttuuririennosta takaisin. Vähän niin kuin "ennen vanhaan", kaikki kolme saman pöydän ääressä. Esikoinen itsekin totesi tuntevansa jonkinlaista hassua nostalgiaa tullessaan kotipaikkakunnalle, ajaessaan samoja vanhoja (pimppis)reittejä jne.

On kyllä ihana kuunnella sen juttuja, on selvästi ihan juuri oikeassa paikassa ja nauttii akateemisesta elämästä suunnattomasti. On saanut uusia kavereita, päässyt mukaan ainejärjestön hommiin ja on opiskelijakaupungissa kuin kala vedessä. Sivuainevalinnatkin jo ovat vähän selkiytyneet ja lapsi nuori aikuinen vaikuttaa onnelliselta ja tasapainoiselta. Voiko äiti enempää toivoa?




Suunniteltiin jo vähän joulua ja minä olen niin onnellinen, kun on luontevaa ja hauskaa - ja tykkää tulla kotiin. Kuopuksen kanssa tosiaan vietetään joulu jo etukäteen koska lähtee isälleen. Tajusin juuri, että minulla on kaksi joulua. Tuplahauska tiedossa. Ja yksi enkelikin tuossa eilen tuli vastaan ihan kauppareissulla. 

Kyllä tämä tästä!

lauantai 9. joulukuuta 2017

Viikonlopun projekti

Tässä edellinen





ja seuraava jo tulossa. Jotenkin on rauhoittavaa ja meditatiivista hommaa tämä





ja sitä nyt tarvitaan. Hiukkasen on väsy ja ahdistus...

EDIT: Suokaa anteeksi, tuli pakottava tarve sensuroida, iski katumus hetkellistä avoimuudenpuuskasta ja siinä meni muutama kommenttikin. Luin ja arvostin niitä, totta kai. Siitä ei ole kyse 💗!

torstai 7. joulukuuta 2017

Juhlien jälkeen

on usein krapula. No, minulla ei ole, mutta pidättäydyin eilen kritisoimasta isänmaallisia asioita. Siitä syystä, että arvostan veteraaneja, arvostan Suomea ja halusin juhlapäivänä olla kunnioittava. Mutta.

Sen mutan ja krapulan aika on tänään: Niinistön päiväkäskyssä otti silmään ja korvaan muutama kohta. "Pitämällä Suomi ja suomalaiset hyvinvoivina ... osoitamme myös kunnioituksemme aikaisempien sukupolvien työtä ja uhrauksia kohtaan. ... Saamme elää tänään maailman turvallisimmassa maassa, jossa ihmisten hyvinvointi ja yhdenvertaisuus ovat korkealla tasolla." 

Minun kokemukseni on, että hyvinvointi ja yhdenvertaisuus ovat ottaneet takapakkia. On olemassa ihmisten, jopa ihmisryhmien mentäviä aukkoja turvaverkossa. Ja nämä putoavat ovat nimen omaan niitä jo valmiiksi huonoimmin toimeentulevia. Kuilu rikkaiden ja köyhien välillä kasvaa Suomessakin. Ja se johtuu poliittisesta päätöksenteosta. Huomaan muuttuvani vanhemmiten aina vaan punaisemmaksi - enkä nyt viittaa vaihdevuosien ja viinin juonnin välillä värittämiin poskiini. Grrr!

Linnanjuhlat taas, no, niistä ei ehkä kannattaisi edes aloittaa. Tämä on hieno traditio ja itsenäisyyttä pitääkin juhlia vuosittain. Mutta. Taas se mutta: onko ainoa tapa tällainen elitistinen kokoontuminen jota kansa katsoo sohviltaan, on kysymys, joka voitaisiin esittää. Oli siellä eilen yksi, joka kiinnitti huomiota eriarvoistumiseen. Arkkipiispa John Vikström. Harmi vaan, suorassa lähetyksessä toisella kotimaisella, joten ei tekstityksen puuttuessa välttämättä ihan auennut kaikille.






Nyt aloitetaan todellinen tonttuilu ja joulun odotus. Poltetaan kynttilöitä, karkoitetaan pimeyttä. Kuvassa tonttukynttilä, toinen puoliksi jo poltettu, toinen vielä odottaa vuoroaan.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Onnea Suomi ja suomalaiset

Eilen oli kirjastolla Suomi100 etkot




Tänään olemme saaneet tekstiviestit valtioneuvoston kansliasta,

lukeneen uusimman ylipäällikön päiväkäskyn ääneen




ihmetelleet yllättyneinä sinivalkoiseksi valaistujen kohteiden määrää maailmalla
(kuopus totesi, ei-niin-suomalaisittain, että I am honoured ja minä tunnen kyllä samoin)

kerranneet Suomen ja vähän maailmanhistoriaakin.


Kuopukselle tulee kaveri, minä virittäydyn tunnelmaan omalla tavallani. Televisio on auki, juhlallisuuksia Kuopiossa ja illalla Helsingissä.



On juhlan aika.




***

Ja tämän päivän jälkeen julistan Suomi100 -vuoden virallisesti päättyneeksi omalta osaltani. Piste!

maanantai 4. joulukuuta 2017

Kaikenlaisia tonttuja

ilmestyi meille viikonvaihteessa. Ehkä ensimmäisen adventin kunniaksi?



Tuossa (yllä) kuitenkin ensin meidän "kuusi" koristeltuna, altistuksen takia kun ei oikeaa voi ottaa kuin terassille. Tai sitten on sisätiloissa käytettävä tällaisia versioita:





Aikamoinen armeija niitä tonttuja loppujen lopuksi rynnistikin






punaista vilahtaa siellä täällä. Mutta vähän sinistä ja valkoistakin, toki: 






Kaikkia ei saa kuvattua, kun on niin sysipimeää eikä valo riitä millään. Mutta tuossa ylläolevassa kuvassa näyttää kyllä olevan ihan itse supertonttu, se, joka kurkistaa heijastuu ikkunasta:


Että mukavaa joulun odotusta vaan, ystävät!

lauantai 2. joulukuuta 2017

Festarit

Viikonlopusta tulikin villimpi kuin olin ajatellut. Perjantaina ystävä vei minut kaupunkiin ja ulos syömään. Istuimme vielä iltaa meilläkin sen jälkeen.

Lauantaina toinen ystävä kutsui luokseen pikkujouluihin. Syötiin hyvin, juotiin hyvin ja parannettiin koko maailma.

Kylläpä muuten teki hyvää, molemmat!


Tässä viikonlopun koko kuva:


Bilelime


Suloista sunnuntaita ihan jokaiselle!

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Piristystä

tarvitaan, kun kymmenen päivän sääennuste näyttää tältä:



tosin sekin auttaisi, jos tuo lumi jäisi maahan edes hetkeksi. Saa nähdä.


***


Ja sitä piristystähän tuli, tänään tupsahti postilaatikkoon tällainen:





suurkiitos, lämmitti ja maistui!


***

Niin, ja piristihän sekin, kun kuopus "piiloutui" pöydän taakse:






koitin kyllä sanoa sille, että peppu näkyy, mutta mitäs pienistä.


***

Huomenna vielä iltavuoro, lapsi lähtee isälleen ja vapaa viikonloppu odottaa. 
Kyllä tämä tästä!

tiistai 28. marraskuuta 2017

Sielun pimeä yö

(Aika mielenkiintoista materiaalia löytyy googlaamalla tuo ahdistuneeseen mieleeni juuri pulpahtanut lause). Talvipäivän seisauskin on tulossa - onneksi - alle kuukauden päästä. Kirkasvalolamppu paistaa aamuisin, mutta silti ahdistaa.





Rämmitään sitten.

Kolme päivää töitä, joista kaksi iltaa. Tänään täytyy vähän emännöidä Suomi100 -hengessä sekä virallisemmin että epävirallisemmin, toinen on ihan normi-ilta, torstaina. Kuopus tulee bussilla koulusta, piipahtaa syömässä luonani kirjastolla ja jatkaa tunnin päästä isälleen viikonlopun viettoon.

Sitä minäkin odotan. Viikonloppua. On onneksi ihanaa ystäväterapiaa luvassa vissiin sekä perjantaina että lauantaina. Ei tarvitse olla yksin.

Valoisampaa viikkoa teille, ystävät!

lauantai 25. marraskuuta 2017

Viikonloppuna

voi käydä muka pikapikaa marketissa heti töiden jälkeen. En ymmärrä, miten minä, shoppailua vihaava rahaton äiti, jouduin siitä sitten vielä kaupunkiin ja juuri Mustana Perjantaina. Kuopuksen vika. Syytän sitä. No, löysimme hurjalla alella juuri sen mitä etsimme ja tarvitsimme. Kannatti, kaikesta kamaluudesta huolimatta: ihmisiä oli liikkeellä liikaa, parkkiaika loppui kerran ja talvitakki päällä oli hiki

illan voikin sitten ottaa ihan rauhallisesti vaikka meditoiden, tirsk

saa herätä myöhään ja lojua sohvalla senkin jälkeen vaikka kuinka pitkään

voi käydä aamukahvilla kello 11 kirpparilla ja sitten tehdä palapeliä kun kuopus halusi katsoa uudelleen Nälkäpelin 

levätä ja sitten katsoa itse viikolla väliin jääneen Australian MasterChef jakson sillä aikaa kun kuopus oli lähikaupungissa katsomassa peliä

ehtii myös pistäytyä ex tempore ystävän luona samaisen matsin aikana

täytyy tietysti myös saunoa ja sen jälkeen pukeutua jumpsuiteihin. Me olemme niin edelläkävijöitä, jos nyt Amerikoissa suurin hitti on famjam, niin me olemme jo vuosia leikkineet isoa pahaa porsasta ja pientä kilttiä sutta oloasuissamme.


Kuva on surkea,
mutta siinä ne molemmat ovat!


Mitähän sitä sunnuntaina keksisi, suunnitelmia ei ole ja se on kyllä ihan parasta!

perjantai 24. marraskuuta 2017

Tällä viikolla

olen tonttuillut siitä asti, kun päätin ostaa joulumuorin mekon

löytänyt kirpparilta myös ihanat joululahjat molemmille rakkaille naisystävilleni

istunut kirkasvalolampun vieressä aamuisin

ollut ehkä hieman pirteämpi päivisin?






ollut alkuviikon rikkonaisesti töissä kun kuopus oli puolikuntoinen

tehnyt moninaisia pieniä asioita loppuun ja tänään vielä poikkeuksellisesti menen töihin

ihmetellyt eilistä myrskyä ja nyt kuuntelen, kun lumiaura jyrisee pihassa ensimmäistä kertaa tänä talvena.


Mutta nyt toivotan teille oikein mukavaa perjantaita ja viikonloppua, siitä on tulossa leppoisa ainakin täälla!

tiistai 21. marraskuuta 2017

Ihan tonttuna

Mietin viikon joulumuorin mekon ostamista. Se oli ilmestynyt myyntiin paikalliselle kirppiksellemme viime viikolla ja keskiviikkokierroksellani sen bongasin. Liian kallis, en välttämättä tarvitse sanoi järjen ääni. Lauantaina oli vapaata ja käväisin aamukahvilla kyseisessä paikassa. Sovitin mekkoa. Aika kivasti se laskeutui, vaikka on villakangasta, enkä paksuudesta (siis kankaan) huolimatta näyttänyt hirveän tanakalta - tai siis paksummalta kuin yleensäkään (siis minä). Hmm, ihanan lämminkin. Ja jouluinen. Värikäs. Piristävä. 

Olen jostain syystä viime aikoina piiloutunut pukeutunut paljon mustaan ja se ei ainakaan kohota valmiiksi jo vähän latistunutta ja harmaata tunnelmaa. 

Olin fiksu, jäin vielä miettimään ostosta, mutta kun äiti antoi rahat sisätilanlämmittimeen ja muutenkin viikonloppu meni itsekseen liki nollabudjetilla, päätin maanantaina, että käyn mekon hakemassa. Se on ollut ihana ostos, olen onnellinen, että järjen ääni vaimeni tällä kertaa. 


Siinä on kaunis
liehuva helma
joka ei kuvassa näy



Sitä paitsi missä tahansa muualla olisin joutunut lisäämään 25€ hintalappuun vähintään sen ykkösen eteen. Joulupukin muorin mekko on kotimaista käsityötä aina kankaanvalmistusta myöten: Tarina-asu


lauantai 18. marraskuuta 2017

Pala kuuta

Ostinpa sitten tilipäivän kunniaksi itselleni Palan taivasta maata kuuta! Kirpputorilla tuli vastaan tuon niminen taulu ja kun kotona huuteli sen ilmiselvä kaveri, en voinut jättää teosta hankkimatta. 




Viikonloppuun kuuluu myös tällaista:




marraskuun kolmas torstai, Beaujolais Nouveau -päivä, oli ja meni. Minä leivoin taivaallista sipulipiirakkaa - sipulit haudutettiin siiderissä, slurps - ja ystävä toi paitsi viinin myös upean kynttilän. Ja Naisen voimakalenterin:




Ihana äiti maksoi sisätilanlämmittimen. Vapaa viikonloppu. Elämä voittaa, taas, pienin askelin.

tiistai 14. marraskuuta 2017

Raskaita aikoja

Joskus ei vaan meinaa jaksaa.

Olen kertonut taloudellisesta tilanteestamme mm. täällä. Tuonkin jälkeen on tapahtunut muutoksia, asumistukemme käytännössä lakkasi kokonaan kun esikoinen muutti kotoa pois. Asunto on meille kahdelle liian iso (Kelan silmissä) mutta poiskaan ei voi muuttaa, koska - no, sisäilmasairaus. Kaikesta ihanasta tuesta, jota saan ystäviltä ja äidiltäni, huolimatta, olemme monta kertaa kuussa sellaisessa tilanteessa, että tili on tyhjä. Nyt siellä on 3€ ja tänään piti jo ostaa ruokaa tilille. Eilen oli ostettava Visalla bussilippu kuopukselle, että pääsee isälleen torstaina ja sunnuntaina pois sieltä. Tänään meinasi itku tulla, kun vein lasta oikomishoitoon lähikaupunkiin ja paikka oli vaihtunut niin, että pysäköinti ei ollutkaan enää ilmaista. Sain raavittua kokoon 0,90€ ja se riitti juuri ja juuri. Paluumatkalla bensavalo syttyi.





Huomenna pitää maksaa nuo ruokatilin ja visan ostokset pois, kun on tilipäivä. Kummallekaan en kerrytä, en uskalla enkä pysty, käytän vain hätätilanteissa. Lisäksi maksan laskut ja hierojan (hieronta-aikaa olen jo lyhentänyt, mutta tämän tarvitsen, että pysyn työkunnossa) ja parturin (on ihan pakko mennä) ja lopulla mennään lapsilisäpäivään. Sillä Kelan elatustukeen ja taas seuraavaan tilipäivään.

Auton sisätilan lämmitin hajosi. Kuopus tarvitsi futsal-pallon. Molemmat ovat muutaman kympin ostoksia, mutta saattavat juuri silloin kaataa talouden. Pidemmän päälle tämä alkaa rassata mielenterveyttä. Sellainen elefantin paino on sekä harteilla että rintakehässä, kun muutosta ei ole näkyvissä.





Välillä sitä kestää paremmin ja välillä huonommin. Juuri nyt, kun on kylmää, koleaa ja harmaata, huonommin. Flunssan jälkimainingit ovat kestäneet kohta kaksi viikkoa, tauti kokonaisuudessaan kolme.

Ehkä tämä taas tästä, joku päivä. Viikonloppu on ainakin vapaa, joten koitan kerätä voimia.

lauantai 11. marraskuuta 2017

Vapaapäivänä

ehtii käydä aamulla rauhassa kaupassa

ja apteekissa

hakea munia luomukanalasta

kivuta samalla reissulla lintutorniin





ja etsiä löytää joutsenia.




Ehtii käydä ystävän luona aamupäiväkahvilla

ja toisen kanssa iltapäiväkahveilla.


Kerkiää katsoa viikolla väliin jääneen Austalian MasterChefin

tehdä palapelin loppuun




käydä saunassa

ja tehdä jotain sellaista, mitä ei ole koskaan ennen tehnyt: katsella radiota.

(Väijyimme kuopuksen kanssa Nenäpäivän 36h YleX naurumaratonia livestreaminä ja olipas se kertakaikkiaan kummallinen kokemus!)


Ja näitä on vielä kaksi lisää - ihanaa!

torstai 9. marraskuuta 2017

Ihanin, kamalin

Nappasin Helmiltä haasteen, tätä oli kiva miettiä.       


***

Kamalin ruoka: Minulla on paljon muistoja liharuoista, joista en tykännyt pienenä. Läskisoosi, tilliliha, tietynlainen grillikyljys jossa oli "läskiä ja liukasta", yyh. Ei ihme, että minusta tuli kasvissyöjä.

HerkkuruokaKyllä se sinne mättöosastolle menee: pizza, pastat. Tosin fetasalaatti on asia, jota söisin, jos pitäisi valita yksi ainoa ruoka syötäväksi joka ikinen päivä elämän loppuun asti. Namia on myös se lempparipaikkani caesarsalaatti roseeviinin kanssa.

Kahviherkku, jolle sanon ei: Jooei, ei taida olla sellaista, kaikki makea käy minulle!

Kahviherkku, jolle sanon kylläVastaus taisi tulla jo tuossa edellä, mutta kaikki suklainen eritoten.

Telkkariohjelma, jota en katsoSuurin osa. Seuraan tällä hetkellä vain Australian MasterChefiä. Sitten kun se loppuu, alkaa varmaan piakkoin Voice of Finland, sitten Vain elämää, no, onhan näitä. Loppuja en katso!

Telkkariohjelma, jonka katsonSekin tuli tuossa äsken. Niin, ja jalkapallo (ja jääkiekko) kuopuksen kanssa.

Inhokkisää: Harmaa, sateinen, kolea, sellainen, joka menee luihin ja ytimiin ja sisälläkään ei lämpiä ennen kun pääsee saunaan. Kutakuinkin sellainen, kun tällä hetkellä ainakin sisältä käsin näyttää olevan. Hrrr!




LempparisääKesäkesäkesäkesäsää. Mitä kuumempi sen parempi. Ah, aurinko, ystäväni!

Kamalin musiikki: Jazz ei ole oikein tippunut koskaan, fuusio-fissio-improvisaatio-mikätahansa sellainen, ei ei ei.

Kamalin aika vuorokaudesta: Liian aikaiset aamut, heittämällä.

Paras aika vuorokaudesta: Illansuussa, kun on tultu töistä ja syöty. Sohvannurkassa rauhassa.

Tästä menetän hermot: Aika harvasta asiasta sillai tosissani ja kunnolla. Mutta sanottakoon vaikka epäreiluus ja - myönnettäköön - lasten kanssa vääntäminen. Se ottaa kyllä päähän.

Tästä rauhoitun: Lukeminen, palapelin tekeminen, sohvalla loikoilu kuopus kainalossa.

Huonoin mielialaSellainen ärtynyt ja levoton, josta on vaikea päästä irti ja yli.

Paras mielialaVatsa täynnä, rakkaiden kanssa, iloinen, tyytyväinen, harmooninen.

Kodin turhake: Onko hifistelykahvintekovehkeet turhake, jos on myös kahvinkeitin? Toisaalta teen pavuista jauhettua ja pressossa haudutettua (espresso)kahvia vaahdotetun maidon kera kotona todella paljon useammin kuin käytän Moccamasteria.

Paras tavara: Onko sohva  tavara? Kirkasvalolamppu tällä hetkellä? Kynttilät!


Kuva, ja palapelit viime vuodelta


Vaatteet jota en suostu laittamaan päälleni: Sellaiset, joissa en tunne oloani kotoisaksi. Näitä ovat usein liian tiukat tai sitten yltiöasialliset vaatteet. Ne vain eivät ole minua.

Vaatteet, joissa viihdyn: Mekot ja hameet. Tunikat. Väriäkin saa olla.

Haju, jota en kestäHome.

Paras tuoksu: Näitä on paljon: piparit ja glögi tässä kohtaa vuotta, kynttilä, kesällä se ensimmäinen ruohonleikkuu, kuuman aurinkoisen päivän tuoksu kanervia ja suopursuja pursuavassa paikassa. Pullosta Green tea.

Kamalin luonteenpiirre ihmisellä: Itsekkyys, kataluus, kaksinaamaisuus, epärehellisyys ja se, ettei näe asioissa koskaan mitään hyvää.

Mukavin luonteenpiirreNoiden vastakohdat, tietenkin, huomaavaisuus ja ystävällisyys, aitous, vilpittömyys.


***


Olipas kiva.
Nappaa jos nappaa!

tiistai 7. marraskuuta 2017

Hyvää yötä ja hulluutta

No niin, tämä hulluus jatkuu:




minä sitten rakastan näitä Colin Thompsonin palapelejä, hauskoja, täynnä yksityiskohtia. Mitä en rakasta, on se, että olen nukkunut viime aikoina tosi huonosti. Minä olen ihan hirvittävän hyvä nukkumaan normaalisti, joten tämä on jotain hyvin kummallista. Lisäksi viime viikon tauti koittaa vai vihkaa hiipiä poskionteloihin.

Tiedättekö kauhean mutta tehokkaan konstin, jolla minä uskon välttäneeni monta onteloihin pesiytymässä ollutta tulehdusta: raastetaan tuoretta piparjuurta ja sekoitetaan sitruunamehuun. Otetaan lusikallinen aamuin illoin. On muuten ärjyä tavaraa, huh!

lauantai 4. marraskuuta 2017

Päivän kuva

Ulkona on harmaata ja kostea, sisällä oikein viipyilevää ja viihtyisää. Mukavastihan se vapaapäivä menee näinkin




Käyn minä hautausmaalla sitten kun tulee pimeää. Vien kynttilät ja ihmettelen tunnelmaa ja kaiken kauneutta.

Illalla tulee ystävä istahtamaan, luvassa lienee sitruunaista pastaa ja viiniä. 

Ei hullumpi elämä!

***

EDIT:



valmista tuli!


keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Uusia taitoja

tai vanhojen verestämistä?

Nyt kun olemme olleet kuopuksen kanssa vuoron perään puolikuntoisia, olohuoneestamme on pikku hiljaa muodostunut lepäämö ja kisakatsomo. Säästimme tässä alkusyksystä pojan kanssa yhdessä PS4-peliin FIFA18, ja kun tilasimme sen ennakkoon, saimme etuna kuukaudeksi Viaplayn ilmaiseksi. Tämä tarkoittaa järkyttävää määrää jalkapalloa ja merkillisiä järjestelyjä. Televisiomme on niin vanha, että katsomme pelit läppäriltä joka on yhdistetty telkkariin. TV on myös niin pieni, että jouduimme siirtämään sen sohvapöydälle, jotta ylipäätään näkisi pallon ja pysyisi pelissä kiinni. Läppäri ja piuhat ovat sitten tv-tason ja sohvapöydän välissä. Tämä tarkoittaa kaaosta, pujottelua ja ylimääräisiä askelia.

Sillä viikolla kun kuopus oli poissa koulusta väijyimme todella monta matsia, Valioliigaa, La Ligaa, Serie A:ta, Bundesligaa... - ihan liikaa. Mutta perustelin sen itselleni paitsi sairaudella, myös kuopuksen harrastuksella ja viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä, kielikylvyllä. Suurin osa otteluista on ilman suomenkielistä selostusta ja siispä saimme rautaisannoksen englantia. Kartoitin miten paljon kuopus ymmärtää ja miten hyvin pysyy autenttisesti ääntävien selostuksen mukana ja todellakin yllätyin. Hänellä on mielettömän laaja passiivinen sanavarasto ja varsin hyvä kielitaito jo nyt. Siitä kertoo myös se, että hän opetti minulle siinä sivussa futistermejä englanniksi.


Treenikamat odottavat pukijaansa


Olen minä ennenkin koukuttunut futikseen, vaikka periaatteessa lätkätyttö olenkin. Ensimmäisen kerran silloin kun odotin esikoista katsoimme veljeni kanssa MM-kisoja ja siitä se lähti. Olin aivan varma, että vatsassani kasvaa tuleva jalkapalloilija, mutta toisin kävi. Vasta kuopuksesta tuli futari. Normaalioloissa katsomme hänen kanssaan lähinnä arvokisoja ja se on kyllä mainiota viihdettä ja yhdessäoloa. Samalla tulee rapsuteltua ja juteltua paljon muutakin kuin vaan pelin tapahtumista ja meillä on kyllä todella hauskaa.

Nautitaan nyt tämä kuukausi loppuun ja sitten palataan taas normaaliin televisiottomaan elämään - 2018 MM-kisoja odotellessa!

tiistai 31. lokakuuta 2017

Yhdellä sanalla

Birgitalla oli ihana haaste, jonka avulla sain vähän tätä writer's blockia hämättyä:

1. Missä kännykkäsi on? Vieressäni pöydällä
2. Puolisosi? Ei ole
3. Hiuksesi? Sekaisin
4. Äitisi? Ihana
5. Isäsi? Kuollut
6. Suosikkisi? Aurinko
7. Unesi viime yöltä? En muista
8. Mielijuomasi? Kuohuviini
9. Unelmasi? Oma Maja
10. Missä huoneessa olet? Keittiössä
11. Harrastuksesi? Lukeminen
12. Pelkosi? Lapsiin liittyvä
13. Missä haluat olla kuuden vuoden päästä? Omassa Majassa
14. Missä olit viime yönä? Omassa sängyssä
15. Jotain, mitä sinä et ole? Ilkeä
16. Muffinsit? Nam
17. Toivelistalla? Vähän enemmän rahaa
18. Paikka, jossa kasvoit? Keskisuuri kaupunki
19. Mitä teit viimeksi? Söin aamupalaa
20. Mitä sinulla on ylläsi? Kotivaatteet
21. Televisiosi? Kiinni
22. Lemmikkisi? Puput
23. Ystävät? Parasta 💗
24. Elämäsi? Rauhallista
25. Mielialasi? Vaihtelee
26. Ikävöitkö jotakuta? Esikoista? En!
27. Auto? Välttämättömyys
28. Jotain, mitäs sinulla ei ole ylläsi? Jakkupukua
29. Lempikauppasi? Palveleva
30. Lempivärisi? Oranssi
31. Milloin nauroit viimeksi? Ihan äsken kuopuksen kanssa. Nauramme paljon!
32. Milloin viimeksi itkit? Pari päivää sitten
33. Kuka on tärkein läheisesi? Lapset
34. Paikka, jonne menet uudelleen ja uudelleen? Kreikka
35. Henkilö, joka s-postittaa säännöllisesti? Äh... tekstailen mieluummin
36. Lempiruokapaikkasi? Pubimainen


- se, jossa on maailman paras caesarsalaatti. Pitäisikin mennä sinne taas pian. Viikonloppuna kirpparirahojen kunniaksi? Lähtisiköhän ystävä?

Ihan kaikki ei taittunut yhdellä sanalla.
Aika kiva silti,
nappaa jos nappaa!

***

Ruoasta puheenollen: olen viime aikona vähän koittanut katsoa mitä suuhuni laitan. Lisäksi helppous ja edullisuus ovat kriteerejäni juuri nyt, sattuneista syistä. Tämä oli aika kiva löytö kasvissyöjälle, joka miettii papu- ja palkokasvien määrää ja lisäämistä: peruna-kikhernekeitto. Tein puolikkaan tuosta ohjeesta ja söin sitä kolme päivää. Ei tullut annokselle juurikaan hintaa. 

Ei nyt ihan kuvauksellisinta, mutta...menköön!




Oikein oivaa flunssaruokaa. Pohden kotosalla, puolikuntoisena.
Yhdellä sanalla: plääh!

maanantai 30. lokakuuta 2017

Samat äh ja köh

Nyt kun kuopus tokeni taudistaan (joka ei ollut angiina, selvittiin ilman kuuria) niin sama pöpö tuntuu juurtuneen minun kurkkuuni. Napsin ceetä, deetä ja sinkkiä ja se ei vielä ole iskenyt täysillä mutta juilii etenkin aamuisin ikävästi ja vetää veteläksi illasta. Tänään on onneksi vapaapäivä ja voin lepäillä ihan rauhassa.

Viikonloppu meni mukavissa merkeissä, lauantaina olin ensin kylätapahtumassa kuopuksen koulunvanhepainyhdistyksen edustaja ja sitten auttamassa ystävää autotallin raivaamisessa, jotta kesäauto mahtuisi sisään. Täällä on edelleenkin sen verran lunta, että talviajan myötä voidaan kyllä julistaa myös talvi virallisesti alkaneeksi. 




Raivauksen jälkeen sain kiitokseksi aterian kuohu- ja punaviineineen. Sunnuntai meni lokoisasti kotosalla. Meidän perheen perinteiden halloween-kurpitsan kaiversin sekä ystävän pihaan että kotiin.




Tästä se taas uusi viikko alkaa ja ajatelkaahan - kohta on jo marraskuu!

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Äh ja köh

Eilen oli talvirenkaidenvaihtopäivä. Aamulla terassilla näytti tältä. 


24.10.


Kääk, ja olin sopinut renkaidenvaihdon vasta torstaille. Onneksi luottokorjaajani ja hänen poikansa ovat joustavia kuin mitkä. Olen aivan varma, etten ollut ainoa samassa tilanteessa, kun menin "lakki kourassa" kyselemään, josko sittenkin tiistaille sopisi. Sopihan sinne.

Muttakin säätöä on ollut: kuopus tosiaan tuli kurkkukipuisena syyslomalta ja maanantaina kävimme näyttämässä kurkkua terveyskeskuksessa. Meidät otti vastaan ei niin tuttu sairaanhoitaja ja mentiin pelkällä pikatestillä. Kuopuksella on taipumusta saada angiina ja vielä sellainen, joka ei pikatestissä näy, mutta nieluviljelyssä sitten paljastuu. Minä en osaa vaatia, joten homma jäi siihen.

Tänä aamuna soitin uudelleen, koska olo ei ollut kohentunut. Pyysin viljelyä ja onneksi, pienen jahkaamisen jälkeen, sen sainkin. Jotenkin on hirveän turhauttavaa, kun en osaa pitää puoliani. Nytkin tuli itku ennen kun asia selvisi.

Ehkä olen muutenkin vähän herkillä, töiden ja yli kymmenvuotiaan sairaan lapsen hoitamisen yhteen sovittaminen on välillä aika rankkaa. Onneksi se meillä töissä onnistuu, siitä pitää kyllä olla tosi tosi onnellinen, ja olenkin!

maanantai 23. lokakuuta 2017

Lukuloma

Lomalla tui luettua aika paljon. Pari dekkaria (Kiltti tyttö ja Nainen junassa -faneille vinkiksi Edellinen asukas ja Onnen tyttö), vähän höpöhöpöä, pikkaisen vakavasti otettavampaakin: Kochin Pormestari sekä Jare Henrik Tiihosen elämäkerta. Olipas jännä kokemus. Olen varmasti aika tyypillinen ikäiseni naisihminen: tunnen Cheekin musiikkia lähinnä Vain elämää -taustansa vuoksi. Niin, ja onhan meillä aina kuunneltu autossa YleX:n nuorisomusaa, vaikka olen siihen auttamattomasti liian vanha*. Jotenkin tämän viimeisen kauden aikana tuli tunne, että Musta lammas -kirjan voisi lukaistakin.




Niin tein, aloitin lauantai-iltana ja opushan lähti vetämään kuin jänninkin dekkari. Uni kuitenkin vei jo varsin aikaisin. Sitä ei riittänyt kuin aamukolmeen ja tartuin taas teokseen. Kello oli seitsemän, ennen kuin suljin uudelleen silmäni ja yhdeltätoista herättyäni jatkoin kirjan loppuun. 

En ole mikään elämäkertojen tuntija, luen niitä äärettömän harvoin, mutta tämä jostain syystä nyt osui ja upposi.

Sunnuntai-iltana ajelin lähikaupunkiin esikoisen luokse iltateelle. Oli ihana - taas - nähdä ja seuraavaksi hain kuopuksen asemalta. Lapsi oli napannut flunssan itselleen loman lopettajaisiksi, joten viikko alkoikin sitten säätämisen merkeissä. Menen tänään myöhemmin töihin, ehdin olla toipilaan seurana aamun, käyttää nieluviljelyssä, ruokkia ja kuitenkin vielä hoitaa iltavuoroni. Kuopus saa pitkästä aikaa pelivuoron, ja aika massiivisen sellaisen, kun jää itsekseen kotiin. Eiköhän tästä pikku hiljaa päästä taas normaaliarkeakin elämään?


*Niin, tässä loman päätteeksi kauppaan ajaesssani luukutin säädyttömän lujaa kaksimielistä Pane mut sekaisin biisiä kyseiseltä kanavalta - biisi ei ole kummoinen, mutta rakastan rokkia ja sitä tai edes mitään sinnepäin tulee äärimmäisen harvoin tuolta trendikkäältä nuorisolaisten taajuudelta. Parkkeerasin Pösön iloisesti mukana laulellen yhden auton päähän sellaisten ei-ihan-niin-hehkeiden tupakoivien köriläiden parkkipaikkakokouksesta. Älysin sentään lopettaa ja sulkea stereot ennen kun avasin oven. Tulossa oli juuri kohta pane pane. Juuh. Iskelmäradioon olisi vissiin viisainta vaihtaa.

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Apua!

Eilen iltapäivällä ilmassa leijaili jotain valkoista. Useaan otteeseen. Oikeasti!


Kuva sentään on vuosien takaa, mutta kohta se tulee, talvi!


Hrr, pakko kai se on orientoitua siihen, että pian vaihdetaan nastat alle ja Se Talvi tosiaan tekee tuloaan.

perjantai 20. lokakuuta 2017

Pieni mainostauko

Nyt on vaan ihan pakko mainostaa! 

Kävimme eilen ystävän kanssa lähikaupungissa taidenäyttelyssä ja sielläpä oli pieni putiikkikin. Esikoisella on pian synttärit ja tämä patalappu iski kuin miljoona volttia sitten kun sanoma oikeasti meni perille. JA kun vielä hänellä on kämppiksinä kaksi kokkia. JA poika itsekin on innokas ruoanlaittaja. JA kasvissyöjä. JA keittiön lattia on hulvaton punainen. 




Taikatuun nettipuodissa on parille teistäkin täsmätuotteita
Keskiäkäinen emäntä marikalle
Päivä Kattilassa Puskissalle
Hot dog (myös haude) sekä Sarille että RH:lle
Kurrrmee ruokaa Helmille
Twiittaan kintaalle Pöllölle (koska muita lintuja ei ollut!)
Facelook päivitetty (tai joku vapaavalintainen sovellusvelho-) Arkeilijalle
Bestselleri Birgitalle ja
Made in Finland taitavalle Pädelle.

Näin virtuaalisena, 
ollos hyvät, ystäväiseni!

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Pieni ilmoittautuminen

Vietän tylsistymispäivää. Meinasin lähteä lähikaupunkiin mutta päätin tylsistyä kotona. Välillä on vaan pakko. Kuopus lähti maanantaina ja eilen laitoin kirpparikamoja myyntiin paikalliselle kirpparille. Tänään kävin ystävän kanssa aamukahveilla siellä ja pöytämaksu on jo tienattu, eli muutama tavara jo löytänyt uuden omistajan. Mainiota!




Huomenna olemme sopineet menevämme taidenäyttelyyn ja leffaan ystävän kanssa, joten piti tosiaan pysähtyä. Tänään en  tee mitään, ruokakin on jo valmiina. Mikä se sellainen loma muka on, että edestakaisin säntäillään?!?

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Loman koko kuva

Viikonloppu on mennyt rennoissa ja mukavissa merkeissä. Eilen tapasimme kuopuksen kaveria ja hänen äitiään ja loppujen lopuksi siinä menikin sitten rattoisasti liki koko päivä. Me aikuiset lojuimme kahvipöydässä kuulumisia vaihtamassa niin pitkään, että tulikin jo päivällisnälkä ja kävimme vielä nelisin pizzallakin. Tänään menemme äitini ja hänen miehensä kanssa huoltoasemaruoalle - harvinaista herkkua tällainen, kun ei tarvitse koko viikonloppuna itse huolehtia ruoanlaitosta.

Huomenna tulee hieroja ja kuopus lähtee isälleen. Sitten alkaakin leppoisat ajat. Tuota (valo)kuvassa näkyvää varapärettä tuskin tarvitaan lainkaan:


yksi


EDIT:

Hmm, onkohan tämä nyt parempi vai huonompi?!?



plus yksi







on loman koko kuva?

torstai 12. lokakuuta 2017

Vähemmän jurotusta

Lisää harvinaisuuksia: opettelin eilen tekemään jauhelihakastikkeen lisäksi myös lihapullia. Lähikaupassa oli luomujauheliha -30% ja siinä oli vielä reilusti päiviä jäljellä. Nappasin kaksi pakettia ja tein sekä kastikkeen että pullat. Testasin jo, lisäsin pari kuopuksen tomaattikastikkeeseen ja kun vai vihkaa sydän salaa jännityksestä läpättäen seurasin, niin siinähän ne upposivat samalla kuin muukin ruoka. Jeeee, se söi mun lihapullia! 


Ne ei ne nyt maailman kuvauksellisimpia ole,
mutta olen niin ylpeä itsestäni 😀


Nyt niitäkin on pakkasessa muistaakseni 24 kappaletta ja jauhelihakastiketta neljä annosta siellä ja yksi jääkaapissa huomiselle. 




Ai niin, sellainenkin harvinaisuus kuin loma. Se alkoi juuri. 

Kortin löysin kaupasta ja kehyksen sille kirpparilta. Loman kunniaksi - ja vähän Puskissan kissankin -  enemmän juhlaa, vähemmän jurotusta.

tiistai 10. lokakuuta 2017

Siivouspäivä(t)

Nykyisin kodin siivoaminen kahdestaan kuopuksen kanssa on vähän sellaista festivaalityyppistä: kestää monta päivää - ensin valmistautua ja sitten viettää. Viime viikon loppupuolella ennen kun poika lähti isälleen saimme pupujen huoneen putsattua. Varsinainen työmaa, josta on pakko aloittaa, koska muuten ensin siivottu kämppä olisi täynnä purua, heinää ja leijailevia kaninkarvoja. Kaverukset ovat jo ehtineet sotkea omaansa ennen kun edes ehdimme jatkaa. 





Eilen pääsimme laittamaan kuopukselle uudet verhot ja lampun jotka tilasin alesta (yhteensä n.15€). Huone tuli puunattua samalla ja lakanat vaihdettua myös.



Herran peliluola


Tänään jatkoin, putsasin keittiön, pyyhin pölyt ja vaihdoin olohuoneeseen "syksyverhot". Huutakoon hep se, jonka mielestä verhojen vaihtaminen on mukavaa? Jooei ole. Silmiin tippuu pölyä ja kaikenmailman nöyhtää verhotangosta, kädet väsyy ja puutuu ja niska huutaa hoosiannaa. Eikä ne penteleen nipsut mene koskaan ikinä kerralla oikein. Aina saa tällätä uudelleen kun jossain päässä on liian  tiheään ja toisessa taas liian harvaan, verho ei asetu. Illalla saatan vielä pestä vessan ja kylppärin jos toivun tuosta koettelemuksesta.






Huomenna pitäisi sitten imuroida ja luututa lattiat sekä omasta huoneesta että muualta kämpästä (lukuunottamatta siis pupujen ja kuopuksen huoneita).



Oikeasti se tyyny pääsi kyllä sohvalle


Ja Kössikin sai kaverikseen tyynyn sävysävyyn.





Tämä kuulostaa siltä kuin asuisimme valtavassa lukaalissa. No, onhan tämä meille kahdelle liian iso ainakin Kelan mielestä mutta oikeasti neliöitä on vain 85. 


On siinäkin hommaa kun on tällainen superlusmusiivooja kuten minä!