Sivut

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Loman koko kuva

Viikonloppu on mennyt rennoissa ja mukavissa merkeissä. Eilen tapasimme kuopuksen kaveria ja hänen äitiään ja loppujen lopuksi siinä menikin sitten rattoisasti liki koko päivä. Me aikuiset lojuimme kahvipöydässä kuulumisia vaihtamassa niin pitkään, että tulikin jo päivällisnälkä ja kävimme vielä nelisin pizzallakin. Tänään menemme äitini ja hänen miehensä kanssa huoltoasemaruoalle - harvinaista herkkua tällainen, kun ei tarvitse koko viikonloppuna itse huolehtia ruoanlaitosta.

Huomenna tulee hieroja ja kuopus lähtee isälleen. Sitten alkaakin leppoisat ajat. Tuota (valo)kuvassa näkyvää varapärettä tuskin tarvitaan lainkaan:


yksi


EDIT:

Hmm, onkohan tämä nyt parempi vai huonompi?!?



plus yksi







on loman koko kuva?

torstai 12. lokakuuta 2017

Vähemmän jurotusta

Lisää harvinaisuuksia: opettelin eilen tekemään jauhelihakastikkeen lisäksi myös lihapullia. Lähikaupassa oli luomujauheliha -30% ja siinä oli vielä reilusti päiviä jäljellä. Nappasin kaksi pakettia ja tein sekä kastikkeen että pullat. Testasin jo, lisäsin pari kuopuksen tomaattikastikkeeseen ja kun vai vihkaa sydän salaa jännityksestä läpättäen seurasin, niin siinähän ne upposivat samalla kuin muukin ruoka. Jeeee, se söi mun lihapullia! 


Ne ei ne nyt maailman kuvauksellisimpia ole,
mutta olen niin ylpeä itsestäni 😀


Nyt niitäkin on pakkasessa muistaakseni 24 kappaletta ja jauhelihakastiketta neljä annosta siellä ja yksi jääkaapissa huomiselle. 




Ai niin, sellainenkin harvinaisuus kuin loma. Se alkoi juuri. 

Kortin löysin kaupasta ja kehyksen sille kirpparilta. Loman kunniaksi - ja vähän Puskissan kissankin -  enemmän juhlaa, vähemmän jurotusta.

tiistai 10. lokakuuta 2017

Siivouspäivä(t)

Nykyisin kodin siivoaminen kahdestaan kuopuksen kanssa on vähän sellaista festivaalityyppistä: kestää monta päivää - ensin valmistautua ja sitten viettää. Viime viikon loppupuolella ennen kun poika lähti isälleen saimme pupujen huoneen putsattua. Varsinainen työmaa, josta on pakko aloittaa, koska muuten ensin siivottu kämppä olisi täynnä purua, heinää ja leijailevia kaninkarvoja. Kaverukset ovat jo ehtineet sotkea omaansa ennen kun edes ehdimme jatkaa. 





Eilen pääsimme laittamaan kuopukselle uudet verhot ja lampun jotka tilasin alesta (yhteensä n.15€). Huone tuli puunattua samalla ja lakanat vaihdettua myös.



Herran peliluola


Tänään jatkoin, putsasin keittiön, pyyhin pölyt ja vaihdoin olohuoneeseen "syksyverhot". Huutakoon hep se, jonka mielestä verhojen vaihtaminen on mukavaa? Jooei ole. Silmiin tippuu pölyä ja kaikenmailman nöyhtää verhotangosta, kädet väsyy ja puutuu ja niska huutaa hoosiannaa. Eikä ne penteleen nipsut mene koskaan ikinä kerralla oikein. Aina saa tällätä uudelleen kun jossain päässä on liian  tiheään ja toisessa taas liian harvaan, verho ei asetu. Illalla saatan vielä pestä vessan ja kylppärin jos toivun tuosta koettelemuksesta.






Huomenna pitäisi sitten imuroida ja luututa lattiat sekä omasta huoneesta että muualta kämpästä (lukuunottamatta siis pupujen ja kuopuksen huoneita).



Oikeasti se tyyny pääsi kyllä sohvalle


Ja Kössikin sai kaverikseen tyynyn sävysävyyn.





Tämä kuulostaa siltä kuin asuisimme valtavassa lukaalissa. No, onhan tämä meille kahdelle liian iso ainakin Kelan mielestä mutta oikeasti neliöitä on vain 85. 


On siinäkin hommaa kun on tällainen superlusmusiivooja kuten minä!

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Chillisti vaan

Lisää syksyn värejä, ihan omalta pihalta. Minustahan on tulossa aivan syksyfani... No ei kyllä ole, mutta väreistä nautin kyllä. Siitä en niinkään, että henkeä ahdistaa kun ulkoilen. Luonnonhomeet. 




Esikoinen lainasi autoa perjantaina ja soitteli vielä lauantain josko voisi edelleen pitää kulkupelin. Minulla ei ollut sen suurempia suunnitelmia kuin olla kotona ja parannella itseäni joten lupasin. 


Lääkettä...
kuva ei suostunut millään kääntymään!


Tänään esikoinen palautti auton ja palasi kotiinsa, minä kävin luontoyhdistyksen kokouksessa ja kohta haen kuopuksen bussilta. Arki alkaa, toivottavasti vähän armollisempana kuin parina edellisenä viikkona.

Tosin lomaan ei ole enää kuin neljä päivää, sen nyt vaikka seisoo päällään!

perjantai 6. lokakuuta 2017

Ristiriitaista

Olen ahdistuneempi kuin pitkään aikaan. Altistus vaivaa pahemmin kuin miesnaismuistiin. Voin fyysisestikin huonosti. Näemmä rahattomuuden aiheuttama alakulo myös kumuloituu. Siitä huolimatta tai juuri siksi lähdin tapaamaan esikoista kaupunkiin. Joimme kahvit, jutustelimme.  Halasimme lähtiessäni. Oli ihana nähdä ja kuulla, että elämä kannattelee, häntäkin


Kaikki tämän postauksen maisemat löytyvät
200 metrin päästä kotoani.


Paluumatkalla ihailin maisemia, syksyn värejä, jotka jo ovat parhaan teränsä menettäneet, mutta kauniita silti. 


Olen onnekas!


Aamulla nukuin todella pitkään, kävin huoltoasemalla syömässä ilmaisen lounaan. Ystävä käväisi pikakahveilla koska tiesi, että on kurja olo. Toi viinipullon ja halasi. 


Aika kaunista!


Olin kiitollinen ja onnellinen ystävästä. Ylpeä esikoisesta. Matkalla maisemista ja tuli sellainen onnentunne: kylläpä elämä on kaunis.

Nämä oloni ja asiat ovat jotenkin ristiriidassa keskenään. Etsinkö/löydänkö kiitollisuudenhetkiä koska tilanne muuten on niin ahdistava ja kaoottinen? Vai onko se vaan perusluonteeni? Vai ailahtelenko laidasta toiseen? On vaikea tietää mikä on normaalia.

Siksipä minulla on teille kysymys: kuinka usein teille tulee sellainen pakahduttava "mun elämä on kyllä ihanaa" -tunne? Laimeampikin oivallus, "hei tää mun elämässä on hyvää" kelpaa myös.

tiistai 3. lokakuuta 2017

Välillä

luen nuorten kirjoja. Vähän niin kuin työni puolesta tutustun siihen maailmaan ja tavallaan haen myös vinkkejä poikien lukemiseen. Tai tällä haavaa tosin vain kuopuksen. Edelliset nuortenkirjarynnistykset olivat Salla Simukan Lumikki-trilogia ja John Greenin mainiot kirjat. Häneltä taitaa muuten olla tulossa uusi suomennos jossain lähitulevaisuudessa. Mikään näistä tosin ei ole sellainen, jota vielä omalleni suosittelisin, mutta Nälkäpelinhän se jo ehti ahmia nuorten hyllystä.





No, tällä kertaa nappasin itselleni tuon Kaikki kaikessa -romaanin ja tempauduin kyllä mukaan. En tiedä, leffankin varmaan katsoisin jos tulisi sopivassa välissä vastaan. Teema - sairauden vuoksi kotiin jumiutunut tyttö - vaikutti valintaan ja mietin asioita, tietenkin, ympäristöyliherkän näkökulmasta. Sellaisiakin altistuneita on, jotka ovat kodeissaan vankina. Edelleen jatkuvasta kurjasta olosta huolimatta koitan pitää lippua korkealla ja ajatella, että hullumminkin voisi olla.

***

Tosin välillä mieleen hiipii ajatus, että milloin tästä elämästä tuli tällaista selviytymistä? Päivästä toiseen, (rahapäivästä seuraavaan, jatkuvaa laskemista, että riittääkö tämänkertainen 80€ viikon), terveydellisesti, tunti tunnilta töissä. Välillä on helpompaa, toki, mutta juuri nyt ei kauheasti valoa näy tunnelin päässä. Aika raskaaksi käy se lipun korkealla pitäminen, toisinaan.

maanantai 2. lokakuuta 2017

Ihan syystä

teen lyhennettyä työviikkoa. Yleensä olen toteuttanut sen niin, että vietän kolmipäiväisen viikonlopun pe-su. Nyt, kun esimiehellä oli läksiäiset, olin myös perjantaina töissä. Heti huomaa, että kahden päivän palautumisaika ei ole riittävä. Maanantai-aamu tuli liian pian.

Viikonlopun olimme kuopuksen kanssa ihan rauhassa kotosalla, mitä nyt kaupassa ja kentällä käyneet. Minä tein eilen pienen lenkin kun kuopus oli treeneissä. Muutoin on tosiaan mennyt ihan hissutellessa.





Tämä viikko on onneksi normaali ja kohta on syyslomakin.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

perjantai 29. syyskuuta 2017

Uuh

onpas ollut järisyttävän kamala vaihteleva ja monipuolinen viikko. Ensin oli iltavuoro poikkeuksellisesti tiistaina, keskiviikkona olin pitämässä kioskia kuopuksen koulun lähellä peli-illassa. Eilen oli pitkä koulutuspäivä *köhköh* aika vanhalla kunnantalolla naapurikunnassa ja illalla vielä lautakunnan kokous, johon oli mentävä. Tänään juhlittiin lähimmän esimieheni tulevaa eläköitymistä. Viileät yöt ja kosteus aktivoivat luonnonhomeita.



Ei luonnonhomeita vaan poksutuhnun känsätuhkelon itiöitä


Olen aivan raato, kuollut, löysä ja lapamato. Pitkään aikaan ei ole ollut näin hirveää oloa. 

Voi olla, että viikonloppu menee totta totisesti toipuessa. Otan kuopuksen kainaloon ja kääriydyn viltin alle. Luen, katson Vain elämää, loikoilen.


Ottakaa tekin rennosti ja oikein hyvää viikonloppua!

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Kaikki keinot käyttöön

Kuka hullu menee metsään Marimekon käsilaukun kanssa, hopeatunikassa ja bling-bling-trikoissa?




Minä. 

Jos ne ovatkin uusi täsmäase hirvikärpäsiä vastaan. Sokaistuvat vaikka...

No ei. Tuli lähdettyä ex tempore työpäivän päätteeksi sienestämään. Onneksi autosta sentään löytyi huppari ja pipo - ne lienevät kuitenkin parempia taistelussa noita pirulaisia vastaan.

Mutta olin minä hiton tyylikäs 😆

maanantai 25. syyskuuta 2017

Kauniita syyspäiviä

Sunnuntai oli upea. Sain terassin talviteloille, ostin pari callunaa oven pieleen ja asettelin kynttilälyhdyt ulos. Sisällä kynttiläkausi on jo alkanut. Kirkavalolamppu on asetettu keittiön pöydän laidalle odottamaan. Tulkoon se syksy ja talvikin sitten kun sen aika on.




Urakan jälkeen oli mukava istahtaa juomaan iltapäiväkahvia aurinkoiselle terassille johon vielä jätin yhden pienen pöydän.






Myös tänään oli ihanan lämmintä. Käväisimme metsässä kuopuksen kanssa kun sieniöön oli hakusessa orakkaita. Känsätuhkelo alias poksutuhnu löytyi myös. Eilen bongasimme suppilovahveron ja kantarellin kuten toive oli. Hyvä sieniösyksy!






Jotenkin on ihan eri tavalla virtaa kun ilma on tuollainen.

Toivotaan, että tästä tulee hyvä viikko!

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Lukemattomia maailmoja

Maailmanloppua odotellessa oli hyvä lukea. Viikonlopun repertuaarissa oli kaksi pientä kirjaa Chirovici: Peilien kirja ja Bourdeaut: Tule takaisin Mr. Bojangles


Linkkien takana kustantajan esittely kirjasta


Ensimmäinen piti tiiviissä otteessaan aivan loppuun saakka, jälkimmäinen on vielä kesken, mutta tuntuu jo olevan ihastuttava, suloinen, runollinen. 

Tämän päivän ohjelmassa on paitsi sen loppuun lukaiseminen myös kuopuksen odottelu. Käymme ehkä heti suoraan bussilta metsässä, koska heidän luokassaan tehdään sieniötä - mikä hieno idea! Suppiksia olisi kiva kuvata (kuopus) ja kerätä (minä). Voi olla, että temuan vähän terassilla ja laitan sitä talvikuntoon jahka tässä virkoan.

Mutta sitä ennen aamukahvi pavuista jauhettuna, pressolla haudutettuna vaahdotetun maidon kera ja kyytipojaksi perjantaina leivottua omenapiirakkaa vaniljakastikkeella. 

Tästä tulee hyvä päivä!

perjantai 22. syyskuuta 2017

Elän kuin viimeistä päivää

tai vuorokautta.


***

Pahoittelen jo etukäteen, jos olen jonkun mielestä rienaava tai vitsailen vakavalla asialla.


***

En vain voi itselleni mitään. 

Olen saanut kuulla erään kristillisen kirkko/yhdyskunnan edustajan kertoneen, että maailmanloppu tulee huomenna. Raamatun kirjoituksista, taivaankappaleista ja ties vaikka mistä on nyt luettavissa sellaiset merkit. Huomenna kello 20.22 se tapahtuu.



Ei ihan viimeinen ateria,
mutta leivoin illanistujaisiimme tällaisen.



Sen kunniaksi me istahdimme tänään ystävän kanssa meille, koitamme juoda kaiken maailman viinin ja juttelemme, parannamme maailmaa.

(Tämä postaus on siis ajastettu, tarkoituksella tiettyyn aikaan.)

Huomenna on ohjelmassa aurinkoisesta ilmasta nauttimista, ehkä terassikamojen talviteloille laittamista. Sellaista leppoisaa.

Ehkä. 

Tai sitten voihan se ahdistus iskeä minuunkin huomenna illan suussa. Kuka tietää?


***

EDIT: jaaha,  tietää siitä näköjään muutkin: klik.


***


Pahoittelen toistamiseen, jos sain ahdistuksen jonkun sydämeen tai mieleen. Se ei ollut tarkoitukseni.

torstai 21. syyskuuta 2017

Onni on

kukkakauppiasystävä


yksinkertainen on kaunista!!!


Vapaa alkaa poikkeuksellisesti vasta huomenna. Kuopus vilustutti itsensä maanantaina ja olen pystynyt olemaan töissä varsin satunnaisesti. On pakko vähän paikata vielä perjantaina. On tämä aikamoista palapeliä välillä.

Joka tapauksessa hyvää viikonvaihdetta joka ainoalle!

maanantai 18. syyskuuta 2017

Lisää kiitollisuutta

Viikonlopun kiitollisuudenaiheet liittyvät taas lapsiin, ystäviin, yhteisöllisyyteen, tähän paikkakuntaan. Perjantaina koulun jälkeen kävimme kuopuksen kanssa kaupungissa etsimässä välikausitakkia. Esikoinen lähti matkaamme myös ja otti sitten auton lainaan. Palautti sen lauantaina ja lähti bussilla takaisin kotiin. Mukava pikainen tapaaminen ja kuulumistenvaihto molempina päivinä. 

Perjantaina minulla kävi ystävä katsomassa kanssani Vain elämää ja lauantaina kuopukselle tuli kaveri yökylään. Hänen äitinsä toi minulle aivan supermaukasta itse leipomaansa karpalo-siemenleipää ja puolukoita. Sunnuntaina toinen ystävä tyhjensi autotallistaan tavaraa jotka voin myydä kirpputorilla. Rahat saan pitää. Jotenkin tuntuu, että ihmiset pitävät minusta huolta!



Tänä kesänä auringonkukkani eivät ehtineet kukkaan



Syyslomaviikolle on varattu sekä kirpparipöytä että vapaa viikko. Sitä odotellessa, koska tästä viikosta on myös tulossa hektinen. Tänään oli iltavuoroa ennen ajettava oikomishoitoon ja samalla reissulla jätin kuopuksen äitini ja hänen miehensä huomaan. Itse jatkoin töihin. Huomenna on kuopuksella parturi, koulukuvaus kolkuttelee ovella ja keskiviikkona yksi kokous jonka vuoksi ystävä kuskaa kuopuksen kyliltä kotiin. Jahka selviän kokouksesta ruokin pojan nopeasti ja jatkamme peli-iltaan, minä kahviota pitämään ja kuopus kavereita tapaamaan. Torstaina on taas koulutusta lähikaupungissa.

Miten tämä elämä taas on näin hurjaa?
No, torstaina laitan kuopuksen sitten bussiin ja vietän tooodelllla rauhallisen viikonlopun.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Tuokiokuva

Aina vaan jaksan harmitella sitä, että ei tule kannettua kameraa mukana. Eilen sattui melko erikoinen tapaus kun olin hakemassa munia lähikanalasta. Pikkutieltä iso(mma)lle tielle yrittäessäni eteeni pelmahti noin 30 lampaan saattue. Siinä se jolkotteli kuin porolauma konsanaan autoni edessä, isoja ja pieniä sulassa sovussa. Vähän kaasua painaessa ne onneksi kääntyivät kohti kotia (tiesin, että munapaikan vieressä on lammastila) mutta oli siinä varmasti vastaantulijoilla ihmetteleminen, kun kirmasivat täyttäen tyystin toisen kaistan. Pian jo tulikin "paimen" koiransa kanssa ja luulen, että saivat lauman onnellisesti kotiin.


Tämä on aivan eri porukka ja tiukasti aidan sisäpuolella!


Täytyy sanoa, että oli aika epätodellinen näky ja fiilis!

perjantai 15. syyskuuta 2017

Olen kiitollinen

Sattui tosiaan melko osuvaan saumaan Birgitan haaste kiitollisuudesta. Tiedän vanhastaan, että niitä aiheita kyllä löytää, vaikka kuinka vaikealta tuntuisi. 

Ja maanantaina tuntui. Olin purskahtanut itkuun töissä ja todennut, että nyt olisin kyllä loman tarpeessa. Kuormitusta on ollut vähän liikaa. Ja vaikka meillä ihanasti hommat joustaakin, niin nyt oli sellainen kohta, että en millään voinut edes ajatella lomapäivien pitämistä. Että ei muuta kuin feikkihymyä huuleen (aivot ehkä hämääntyisivät?) ja kiitollisuudella kohti loppuviikko ja viikonloppua.


Kyllä se on syksy.
Hämähäkinseitit näkyvät aamukasteessa
ja aroniakin jo punastuu.


Maanantai-iltana olin kiitollinen, että kuopus on niin suloinen ja ymmärtäväinen. Olin väsynyt ja kireä mutta ei ollut millänsäkään. Halasikin. Ja futasi kentällä kaksi ja puoli tuntia jolloin minä sain vedettyä oikein kunnolla henkeä. Saunassa oli jo oikeasti mukavaakin - ja siitäkin olen kiitollinen: rakastan saunomista! Olin kiitollinen ystävästä jolle saatoin purkaa oloani ja koitin vielä illan päälle olla kiitollinen, että ylipäätään on työpaikka. Vähän huonolla menestyksellä.

Tiistaina oli kaksi kokousta lähikaupungissa ja koitin olla kiitollinen hyvistä kollegoista naapurikunnissa. Vielä helpompaa oli, kun käytiin esikoisen kanssa syömässä kun vapauduimme, minä kokouksista ja hän luennoilta. Mikä pulputus ja kuulumisten- ja ajatustenvaihto. Olen todella kiitollinen, että meillä on tällaiset välit ja että lapsesta on kasvanut hieno, pärjäävä nuori mies!

Kuopus oli koulun jälkeen kaverillaan ja vielä senkin aikaa, kun kävin vanhempainyhdistyksen kokouksessa. Olen kiitollinen hyvistä ystävistä, jotka auttavat näin. Ja illalla oli ihanaa, kun iltapalan ja hammaspesun jälkeen teimme kuopukselle pesän sohvalle ja katsoimme vielä jalkapallo-ottelunkin 💗.

Keskiviikkona kova meni jatkui: töissä oli kaksi palaveria, ja vaikka ahdisti ja jännitti, olin niiden jälkeen todella kiitollinen. On ihanaa, kun voi keskustella asioista rauhassa ja rakentavasti, selvittää ja saada uusiakin näkökulmia. Työkonehässäkkäkin rupesi olemaan voiton puolella ja illalla vielä vietin hetken työmaalla ettei tarvitsisi perjantaina sitten enää työskennellä. Olen kiitollinen, että tämä on mahdollista.

Torstaina - niin kuin liki joka torstai - tunsin kiitollisuutta siitä, että on vuorotyö. Iltavuoroa edeltävät aamut vaan ovat niin leppoisia! Samoin tykkään olla iltavuoron tiskissä ja nähdä ihania asikkaitamme. On hienoa, että työkaverit joustavat ja pystyn muun ajan tekemään ns. sisätöitä, mutta kyllä se asiakaspalvelu vaan on sitä parasta.

Perjantai: nyt olen kiitollinen, että työviikko on ohi ja voin huokasta. Niin, ja että on tilipäivä.

Toivottelenkin teille tässä kohtaa hyvää viikonloppua ja keräilen sen kiitollisuudenaiheet sitten ihan erikseen.

maanantai 11. syyskuuta 2017

Tunnelmasta toiseen

Olenkohan minä vähän loman tarpeessa, kun purskahdin turhautumisitkuun töissä? Käyttäjätilini oli päivitysten yhteydessä mystisesti kadonnut ja kun ict-tuki sen palautti, olivat asetukset aivan pyllyllään. Tuleva työviikkokin hirvittää, on yhtä sun toista tulollaan. Toivottavasti ei kyyneliä kuitenkaan enää.


Pupun viimeisin versio laatikkohässäkästä



Niinpä Birgitan kiitollisuushaaste tuli oivaan rakoon. Koitan kaikesta huolimatta löytää positiivisia ja kiitollisuutta herättäviä asioita tämän keskellä. Katsotaan auttaako se.

Palataan viimeistään sunnuntaina asiaan!

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Parasta just nyt

On ollut ihana viikonloppu. Leppoisa, rauhallinen, mutta myös sosiaalinen. Ja sitten sitä maalla-asumista parhaimmillaan. 






Perjantaina ystävä tuli kylään, söimme, katsoimme Vain elämää ja joimme viiniä, kävimme kuulumisia läpi, paransimme maailmaa. Lauantaina oli taidenäyttelyn avajaiset, hienoja töitä ja kohtaamisia ihmisten kanssa ja ilahduttava puhelu: ystävän mies soitti ja kysyi, josko haluaisin saunoa puusaunan löylyissä. Tarjous josta ei voi kieltäytyä. He olivat varanneet kuntamme rantasaunan koko päiväksi mutta lopettelivat saunomista jo ennen vuoron loppumista. Pääsin jälkilämpimille, nautin rentouttavasta iltapäivän hetkestä ihan omassa seurassani. Ihanaa, että ihmiset ovat tuollaisia, sydämellisiä, ajattelevat minua.






Myös avajaiset sitä ennen olivat mukava, yhteisöllinen tapahtuma. Paikallisia taiteilijoita, muutama lähikaupungista ja pari ihan ulkomailta asti. Kunnanjohtaja puhui, ystävän tytär esiintyi, kollega oli paikalla vauvansa kanssa ja oli jotenkin hyvin rento ja lämmin tunnelma.

Kyllä minä kuulun maalle, tänne, näiden ihmisten keskelle!

Illalla olin omassa hyvässä seurassa ja totesin, että kuopus saa jo tulla kotiin. Olen virkistynyt. Olen taas valmis uuteen viikkoon!

perjantai 8. syyskuuta 2017

Siiselikiisseliä

Saimme alkuviikosta täytettäväksemme viitosluokkalaisen terveyskyselyn. Siinä kartoitettiin paitsi lapsen, niin myös koko perheen tapoja ja hyvinvointia. Huomasin taas olevani keskusteleva äiti, kun kävimme sitä kuopuksen kanssa läpi. Rankkojakin juttuja sinne laitettiin, ajoittaista jaksamattomuutta, rahahuolia, surua lähiomaisen kuolemasta. Juttelimme avoimesti näistä kaikista ja todella, lapsi on jo yksitoista, sen kanssa voi ikätasoisesti käsitellä monenmoisia juttuja. Minusta on parempi että kuopus tietää jotain, kun jos eläisi täydessä tietämättömyydessä ja pimennossa ja sitten pahimmassa tapauksessa miettisi, että ajoittainen kireyteni ja itkuisuuteni johtuu hänestä. Oli hyvä keskustelu.


Otsikosta huolimatta tämä ei ole siiseli


Sitten hän kiinnitti huomionsa kohtaan, jossa kysyttiin mitä teemme yhdessä. Olin kirjoittanut mm. hömpötämme. Se olisi kuulemma pitänyt poistaa, mutta kun se on totta. Ja totta vie, joka päiväistä. Harva on se päivä, joka ei ala naurulla ja pääty siihen. 

Kyselyn jälkeen kehitimme laulun nimeltä Siiselikiisseli, kas tässä, teidänkin iloksenne:

Siiseleitä pitää suojella
niistä ei saa tehdä keittoa
eikä muhennosta
eikä lisukkeita
eikä kiisseliä.
Siiselikiisseli
siiselikiisseli
siiselikiisseli
ei ei ei!



Jos tämä ei ole hömpöttämistä niin mikä sitten?

Ihan höpöä viikonloppua teille ihanat!

torstai 7. syyskuuta 2017

Päivä kerrallaan

Nyt todellakin mennään



otetaan rauhassa ja levätään. Iltavuoron jälkeen alkaa vapaat.


Ihana pieni kirje ja yllätys (blogi)ystävältä.

Kiitos muru!

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Kylmää (kyytiä)

Parina aamuna olen saanut raapata (!) auton ikkunat. Hrrr!

Töissä ei nyt ihan suju. Ongelmat eivät ole omassa työpisteessä vaan muiden kanssa tehtävässä yhteistyössä. Työnjakoa pitäisi selkiyttää ja vähän muutakin. Äh!


Kuva napattu kesän mm-kisoista
(tv-ruudulta, kuten laadusta huomaa)
Rutto jahtaa Kissaa!


Kuopus lähtee huomenna isälleen ja hyvä niin. Alan olla vähän ylikireä taas.

Vapaa tulee tarpeeseen, (taaskaan) en tee mitään, olen vaan. Lepään ja nautin, ottaa tämä töissä olo ja elämä ylipäätään vähän koville nyt.

***

Ai niin, vai pitäisiköhän mun ruveta juttelemaan mun limbiselle järjestelmälle? Varmaan pitäis!

maanantai 4. syyskuuta 2017

Lasten suusta

Minulla oli ilo ja kunnia koko matkan Tampereelle ja takaisin kuunnella sekä erään varsin suulaan isän että toisen perheen tyttären jatkuvaa puhetulvaa. 

Paluumatkalla, kun kello lähenteli jo puolta yötä, meinasin tikahtua, kun tyttö totesi vakavana ja tosissaan vierustoverilleen, että "jumala juo joka aterialla viinaa"!

Taisi siinä mennä viinit, viinat, ehtoolliset, jumalat ja jeesukset suloisesti sekaisin?


Jostain syystä kuopus halusi eräällä reissullamme
ehdottomasti kuvata lampaan pyllyn.


Sekaisin tai ei, mukavaa viikkoa joka tapauksessa!

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Ette kyllä ikinä arvaa

missä vietin eilispäivän ja -illan. Edes blogistanian kuulumisia en kerinnyt, kun oli niin hässäkkää. Kone pysyi kiinni koko päivän. Minulla oli treffit Sauni Niinistön kanssa täällä:






No ei vais, mutta Sauli oli kyllä samassa tapahtumassa kanssamme. Lähdimme siis kuopuksen futisjoukkueen pelikauden päättäjäisreissun Tampereelle Suomi - Islanti MM-karsintaotteluun. Täytyy sanoa, että oli ihan mahtava päätös kuluneelle kesälle. Oli upeaa seurata junnujen intoa ja pidäkkeetöntä riemua - kröhöm - ja kylläpä me aikuisetkin olimme aivan fiiliksissä. 

Oli kyllä todella vapauttavaa huutaa kurkku suorana, kannustaa ja jännittää mukana. Ääni on käheänä vieläkin ja muisteltavaa riittää pitkäksi aikaa. 

Islannin kannattajat olivat vielä ihan oma lukunsa, kuten viime kesän EM-kisoista muistetaan. Uh-huutokin kuultiin Ratinassa ja se veti hiljaiseksi. Heitä oli stadionilla muutama tuhat ja peittosivat helposti meidät 12 000 "ujoa ja hiljaista suomalaista". Siis katsomossa, mutta pelistä voitto tuli, yllättäen, Suomelle. Se kruunasikin hienon retkemme! Ja ne islantilaisfanit, jotka heittelivät ylävitosia lähtöruuhkassa suomalaisten kanssa: urheiluhenkeä parhaimmillaan.

Juuri ennen nukahtamista totesimme kuopuksen kanssa, että oli kyllä yksi parhaista päivistä ikinä!

***

Kamera ei ollut mukana, nautin vain ihan omin silmin. Parhaat lehtikuvat löytyivät täältä.

perjantai 1. syyskuuta 2017

Laadunvalvojan päätös

Tästä tuli jatkokertomus. Saa nähdä kuinka pitkä. Tässä minun alkuperäinen näkemykseni asiasta:




Pupun toissa päiväinen innovaatio:




Tällä hetkellä kaverin versio laatikkohässäkästä on tämä:




mennään sitten näin!


Mukavaa viikonloppu itse kullekin.

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Kyselyikä jatkuu

Esikoisella jatkui kyselyikä monta vuotta. Huokaisin helpotuksesta kun meni kouluun ja saatoin välillä sanoa, että "kysypä opelta".

Ja esikoisestapa tuli mieleeni: miksi matikka muka on "perseestä"? Pojalla oli alkanut ryhmäytyminen ja orientoitumisopinnot, ja kun kysyin, miten meni ja miltä porukka vaikutti, se vastasi "no ainakin eka mun "luokka" jonka mielestä matikka ei oo perseestä :D"!!!

Miksi laatikkoviritelmäni ei kelpaa pupulle?




Yllä kaveri ja hänen oma versionsa, alla se, jonka minä tarjoilin:


Laaduntarkastaja saapui paikalle...


Toisen pupun kanssa olemme eri mielisiä vessapellettien paikasta. Aina kun minä laitan ja tasoitan ne, hän hyppää närkästyneenä paikalle ja kuopii pelletit toisaalle.  (Siitä, sekä kuvista tuli mieleen, että olisi pakko siivota pupujen huone ja pian. Miksi sekin on niin vastenmielistä?)


...hmm, tämä on taas laitettu tällei...


Miksi askelmittariin tulee askelia vaikka ajan autoa, häh? Onhan se kätevää, mutta ei hirmu reilua saati hyödyllistä, kai.


...mahtuuko tänne edes?


Miksi kuopuksen maha on kipeä? Mikään perinteinen vatsatauti se ei ole, mutta poika ei ole päässyt pariin päivään kouluun. Ruoaksi on syönyt lähinnä maitohappobakteereja, viiliä ja kaurapuuroa sekä juonut vichyä. Pöh!


En ole oikein vakuuttunut.


Miksi minä olen tällainen? Kuulin eilen, että tänne rakennettaisiin uusi kerrostalo. Heräsin viideltä miettimään asiaan ja tekemään asuntokauppoja ja murehtimaan tuleeko siihen koneellinen ilmanvaihto, entä rakoventtiilit ja saankohan oireita maaleista ja rakennusmateriaaleista? Tai antaisiko pankinjohtaja edes lainaa?


Onkohan tämä hylkäävä päätös?


No, huomenna on infotilaisuus jonka jälkeen olen edes hieman viisaampi!

Ehkä jatkan kyselemistäni siellä?

maanantai 28. elokuuta 2017

Kyselyikä

Miksi ei koskaan ole kamera mukana silloin kun pitäisi? Tähän tiedän vastauksen: kun ei ole kännykässä kunnon kameraa, ja pitäisi raahata vähän isompaa varta vasten mukana, siksi!

Miksi aina kun lähden ex tempore lenkille (kuten tänään kuopuksen treenien ajaksi) päällä on siihen hommaan varsin sopimattomat vaatteet? Näyttää tyhmältä veuhtoa työvaatteissa. Onneksi sentään ei ollut korut korvissa killumassa. 

Ja miksi paino ei tipu, häh! (Heti kohta pian lenkin jälkeen?)


***

Niin, kesken lenkin pujahdin pienelle tutkimusretkelle ja kas, löytyi iltapalaleivän ainekset:





Hmmm, siinäpä taisi  tulla vastaus myös kysymykseen numero kolme, kantarellit pääsivät  pannulle voikylpyyn.

Ja viimeisimpänä mutta ei missään nimessä vähäisimpänä: miksei sammakko muutu rinssiksi, häh?!?

lauantai 26. elokuuta 2017

Hissuksiin

Olemme viettäneet prinssini kanssa rauhaiseloa. Kuopus lähti torstaina isälleen ja varmemman vakuudeksi vein autonkin huoltoon samana päivänä. Täällä olen ollut "jumissa". No ei vais, jalat kulkee ja niillä pääsee, ja lisäksi hain varmuuden vuoksi ystävän kakkosauton avaimet itselleni. En minä tosin sitä ole tarvinnut, olen käynyt lenkillä ja vötkistellyt - sillai sopivassa suhteessa. Aion jatkaa samalla linjalla.





Olen tehnyt palapeliä, lueskellut ja levännyt. Jotenkin tänä syksynä töiden alku on ottanut todella koville. Taitavat luonnonhomeet myös vaivata. Lepoa tarvitsee nyt erityisen paljon. Perjantaina heräsin lopullisesti puoli yhdeltä, asia, jota ei ole kyllä tapahtunut vuosikymmeniin.

Kaikki viime viikon Australian MasterChefin jaksot on tarkoitus tässä viikonvaihteen aikana väijyä myös, en oikein ole päässyt tänä vuonna rytmiin ja rutiiniin kiinni. Avaamme niin harvoin television, että en vaan muista illansuussa, että tosiaan, se on taas alkanut. 

Kuopus tulee huomenna - ja saa jo tullakin. Olen vasta opettelemassa siihen, että oikeasti olemme kaksin täällä, ja silloin kun hän on isällään, olen oikeasti yksin. Yksin olo on ihanaa välillä, mutta rajansa kaikella, kyllä kolme vuorokautta riittää vallan mainiosti!

torstai 24. elokuuta 2017

Olen rakastunut!

Oi, löysin elämäni prinssin paikalliselta kirpputorilta.

Kas tässä, saanko esitellä:





Prince Everest!

tiistai 22. elokuuta 2017

Harvinaisuuksia

Numero yksi.

Esikoinen tuli eilen kotiin yöksi ensimmäistä kertaa sitten muuton. Kuukausi siitäkin jo on - huimaa! Tänä aamuna oli hammaslääkäri, jonka oli ehtinyt varata ennen paikkakunnan vaihtoa. Ei sitten ruvettu sitä perumaan. Mukavaa oli, vaikka "jouduinkin" evakkoon kuopuksen kaveriksi, prinsessahuoneen luovutin esikoisen käyttöön. Ihan hyvin kuulemma nukutti

Numero kaksi.

Päätin eilisessä marttakohtauksessani opetella myös jauhelihakastikkeen teon. Kuulostaa säälittävältä, tiedän. Mutta kun olen ollut kasvissyöjä kohta 30 vuotta, ei edes perustaidot tuolla saralla ole hallussa. Kuopus söi kylässä jauhelihakastiketta sellaisella innolla, että lupasin itselleni paneutuvani aiheeseen. Ei se mitään rakettitiedettä ollut, ainoa ongelma oli maustaminen, koska en pystynyt maistamaan. Nyt meillä kuitenkin on pakkasessa hurja määrä kastikepurnukoita, joita voin tarpeen tullen sulattaa ja ensimmäinen satsi meni jo uusien perunoiden kera. 




Aika voittajaolo!!!

maanantai 21. elokuuta 2017

Syksy on ihanaa aikaa!

Tai sanotaan tätä vaikka loppukesäksi, miten vaan. Joka tapauksessa sadonkorjuun aika... Tänään on tulossa marttavapaapäivä. Eilen nimittäin sain kutsun yhden ystävän kantarellipaikoille ja vadelmia poimimaan sillä aikaa kun poikamme leikkivät keskenään. Vatut olivat pieniä, vasta tulollaan, mutta vähän saatiin maistiaisiksi niitäkin.




Kantarelleja sen sijaan tuli oikein kelpo satsi. Ystävällä itsellään kuulemma on jo varsin hyvä varasto, joten sain kaikki matkaani. Poikien treenien aikana kävimme toisen ystävän kanssa katsastamassa omat sienipaikkamme ja aika mainio vuosi on kyllä siinä suhteessa. Annoin hänen suosiolla kerätä suurimman osan, koska kaiken päälle sain vielä kolmannelta ystävältä viestin, että hänen pihassaan olisi ylimääräisiä kantarelleja, kelpaisiko, jos toisi treeneistähakureissulla minulle. No kelpasihan ne. 




Kun kotona katselin kokonaissaalista, laitoin viestin äidilleni, että mitenkähän saatais näitä herkkuja teillekin. Vastaus tuli välittömästi: hypätään autoon ja tullaan hakemaan. Niin tekivät ja siitä huolimatta sain illalla sienileivän (tumman paahdetun leivän päälle voissa paistettuja sieniä ja kevätsipulia sekä ehdottomasti parmesania, nam!), tänään teen kantarellipiirakan (kantarellit ja sipuli paistettuna, kermaviili ja kantarellituorejuusto, hyvää ja helppoa) ja vielä jää huomiselle kastikeainekset (varmaan on pakko laittaa vähän koskenlaskijaa) uusien pottujen kylkeen. 

Mustikkavuosi ei meillä päin ole ollut kaksinen, mutta syömämarjaa sain kuopukselle vähän eilisellä reissulla myös. Yksi tuttu myi jokusen litran minulle pakkaseen lauantaina. Puolukan keruunkin olen ulkoistanut, niitä vielä odotellaan. 




Jotenkin aika ihanaa. Isona haluaisin elää vähän omavaraisempaa elämää, niin mahtava olo tästä tulee. Tiedän kuitenkin, että olen liian laiska ja tarvitsisin kaverin ja tsempparin niihin hommiin (sen oman pihan lisäksi). Mutta oli kyllä upeaa aloittaa tämä päivä mustikkasmoothiella, jossa oli ystävän pihasta mangoldia ja lehtikaalia.

Maukasta viikkoa!