Sivut


maanantai 28. marraskuuta 2016

Joskus ahdistaa

Tietääkö joku (muu kuin Helmi) sitä tunnetta, kun on ostanut kaksi 3,90€ maksanutta mattoa pupujen lämmikkeeksi ja kotona kaduttaa "kun tuli tuhlattua". Olisi se tahrainen ja pureskeltu ehkä vielä hetken välttänyt. 

Tai kun menee paikalliseen (niin, kuka ylipäätään menee paikalliseen, kun ei ole rahaa?) ja koko illaksi pitää riittää yksi tuopillinen ja sen jälkeen kädet ristissä toivoo, että jäävedestä ei velotettaisi erikseen. Ja aamulla on huono omatunto, vaikka tilaisuus oli sellainen, että sinne piti päästä. Ja vaikka edellisestä kerrasta on puolitoista vuotta jollei pidempäänkin. 

Toisinaan tulee sellainen uhma katumuksen tai huonon omantunnon sijaan, että pakkohan sitä on joskus saada elää likipitäen normaalia elämää edes hetken, suoda itselleenkin jotain, pieniä iloja, sen, että ostaa muutakin kuin ruokaa. Kuten vaikka juuri ne matot lemmikille. Tai käy kahvilassa. Tai kirpputorilla. Tai kerran kahdessa vuodessa keikalla.

On tämä tyhmää, mutta tällaista tämä nyt on. Helpotusta ei ole luvassa, päin vastoin.

Joskus ärsyttää, ahdistaa ja masentaa. 

Nyt on sellainen joskus.




***

Ihana asia taasen on, että sain auton varsin pikaisesti huollosta. Taas olin valmis halaamaan korjaajaa, kun hän soitti minulle sunnuntaina, että Pösön voisi noutaa 💗

8 kommenttia:

  1. Tiedän. Hiljattain nostin käyttöluottotililtä kakssataa, kun tili oli miinuksella, ja nyt se on taas miinuksella, vielä enemmän. Kaduttaa kyllä, vaikka on ostanut vain tarpeellista (no vajaa 20€ meni turhuuteen) ja senkin huomattavalla alennuksella. Ja etenkin tuon uhman tunnistan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että joku muukin tunnistaa sen uhman. Mähän vasta käytin viimeset 7€ kukkaan, ja olin siitä hirmu onnellinen. Koska vaikka jättäis kaikki kahvit ja kukat ja ylimääräset ja säästäis, niin eipä sillä silti pitkälle pötkittäis!

      Poista
  2. Tiedän. Ja ihan samanlailla olen ottanut sen yhden paikallisessa, kun joskus on vaan pakko päästä kavereiden kanssa sinne, ei kai kaksi krt vuodessa ole liikaa. Mutta kuinka paljon voi katua sitä reilun kuuden euron ostosta. Tai sitä kun on ostanut jonkun kolmen euron herkun kokeillakseen, vaikkei olisi varaa. Tai kun ostaa kasvovettä vähän liian aikaisin ja huomaa, että se liru kestikin vielä kaksi viikkoa ja olis voinut ostaa vasta seuraavasta tilistä. Perseestä on köyhyys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi kasvovesi... mä niiiin tunnistan ton! Vasta ostin muotovaahdon melkein viimesillä rahoilla ja arvaa "ärsyttääkö" kun vanhasta vaan tulee ja tulee vaikka luulin sen olevan ihan finito ;-)

      Poista
  3. Mä ymmärrän kyllä, on niitä aikoja ollut itselläkin. Tarvitsethan sinäkin jotain pientä iloa sentään <3

    Mä pohdin, kuinka paljon se autonkorjaaja olisi hämmentynyt halauksesta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on mun kollegan mies, joten ei varmaan ihan kauheasti olis hämmästynyt ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana