Sivut


perjantai 22. huhtikuuta 2016

Tärkeää asiaa

Helsingin Sanomat julkaisee kolmiosaisen juttusarjan sisäilmaongelmista ja -sairastuneista. Ensimmäisessä osassa kerrotaan kolmen sairastuneen surulliset tarinat, toisessa selvitetään sisäilmaongelmien laajuutta pääkaupunkiseudulla ja viimeisessä - kunnianhimoisesti - etsitään ratkaisua. Kuten tiedätte, aihe on minulle omakohtaisesti hyvin tuttu ja esillä jokapäiväisessä elämässämme. Sitä kautta siitä on tullut tuttu myös teille ja olen saanut paljon tukea ja ymmärrystä. Silti tai juuri siksi pyydänkin, lukekaa ainakin vielä tämä ensimmäinen osa artikkelisarjasta. Se auttaa ymmärtämään vielä konkreettisemmin, mitä sisäilmasairastuneen elämä on - tai voi pahimmillaan olla.

Yleensä en tee tätä, mutta nyt, kun aihe on niin tärkeä, ehdotan vaikka käyttämään eri selainta tai incognito -tilaa saadaksenne lukuoikeuden vielä tähän yhteen juttuun, jos muuten katsotte paljon Hesarin uutisia ja lukuoikeutenne on täynnä.



Luonnonhomeetkin aiheuttavat oireita



Minä olin eilen töissä ja nautin tänään vapaasta. 25 tunnin työviikko takana ja nenäni limakalvot kyllä ilmoittavat, että sekin on liikaa ja kolmen päivän vapaa tulee todella tarpeeseen. Pesen kaikki työvaatteet 60 asteessa ja vietän viikonlopun pääasiassa kotona, jotta pysyisin mahdollisimman oireettomana. Paranisin maanantaihin mennessä.

Esikoinen oli eilen ensin koulussa ja sitten lautakunnan kokouksessa nuorisovaltuuston edustajana. Illalla saunoimme jotta hän edes vähän puhdistuisi ja jaksaisi tänään vielä mennä kouluun. Normaalisti olisimme päättäneet suosiolla, että hän lepää tämän päivän kotona myös, mutta nyt alkoi uusi jakso, joten olisi tärkeää olla joka aineen ensimmäisellä tunnilla paikalla. Tällä viikolla lähti ylioppilastutkintolautakuntaan anomus, että hän saisi suorittaa kirjoituksensa eri tilassa missä muut. Siellä hän saa pahoja oireita, ajatus puuroutuu eikä järki juokse. Toivotaan, että anomuksemme hyväksytään. Tänä viikonloppuna ei vissiin kauheasti kavereilla vierailla.

Kuopus vaihtoi kuukausi sitten koulua sisäilmasyistä. Onneksi hän tuntuu sopeutuneen uuteen luokkaan, koulukyytiin ja kouluun ihan mukavasti. Oireita ei uudesta koulusta onneksi ole tullut.

Tällaista se on, altistuneen elämä!


8 kommenttia:

  1. Kansallinen häpeäpilkku nämä homekoulut ja -päiväkodit. Suomalaiset on joskus osanneet rakentaa ja ovat olleet isossa maailmassa haluttua sakkia pilvenpiirtäjiäkin rakentamaan, ja mikä surkea esitys nykyään täällä kotimaassa! Mutta se johtuu siitä, että on hylätty perinteinen, vuosisatojen aikana hyväksi havaittu rakennustekniikka ja omittu ulkomailta "hienoja uusia tapoja" testaamatta ollenkaan, sopiiko ne Suomen oloihin. Kaikki tietää ne 70-luvun tasakatot ja valesokkelit, mutta moni asia on vielä kauheampi. Nyt pakotetaan kaikki uudisrakentajat laittamaan taloihin koneellinen ilmastointi, että edes jotenkin menis ulos ne rakennusvirheiden ja paskojen sisustusmateriaalien myrkkyhöyryt. Hoidetaan oireita sen sijaan että perehdyttäis tautiin. Ja insinöörit keksii aina uusia teorioita tekniikoiksi, jotka laitetaan jopa pakollisiksi rakentajille eikä käytännössä toimikaan ja ne töppäykset maksaa ihminen, joka sairastuu.

    Hirvee paatos, mutta tää tekee kyllä vihaiseksi.

    Miksiköhän juuri Suomessa on homeongelma, vaikka jossain Venetsiassa tai Britannian rannikolla on talot suorastaan vedessä ja sielläkin kasvaa hometta? Oleskellaanko siellä enemmän ulkona tai onko se erilaista hometta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää aihe saa mutkin vihaiseksi.

      Tuohon viimeiseen sanon, että en ole asiantuntija, mutta sen verran lueskellut, että saattaa Suomen ilmasto vaikuttaa. Nimittäin niin, että täällä ei pärjää kuin kaikkein hurjimmat homelaadut, ne, jotka sitten sairastuttaa. Sitten on tutkimustuloksia siitä, että esim kasvualusta vaikuttaa homeen toksisuuteen (ts siihen millaisia itiöitä se ulos tunkee...) Jos täällä käytetään sellasia matskuja enemmän, tiedä häntä.

      Joka tapauksessa aika karseetahan se on, että märälle betonille pistetään muovimattoa ja sitten vuoden päästä pitää rempata uudelleen. Ja siinä välillä pari ihmistä on loppu iäkseen sairastunut.

      Se edellinen artikkeli jonka linkitin ja johon ei sitten jostain syytä päässytkään, puhui just noista eri vuosikymmenten erityispiirteistä ja rakennusmääräysten muuttumisista ja oli kyllä tosi mielenkiintoinen.

      (Nyt mä muuten taas pääsen siihen: http://www.rakennuslehti.fi/2016/04/nain-suomi-homehtui-hyva-rakentamistapa-sai-aikaan-pahaa-jalkea/ )

      Poista
    2. Hienoa, mieki pääsin sen nyt lukemaan! Pitkä, mutta kiintoisa juttu. Niinku siellä joku toteskin, tietotaitoa riittää, mutta muista syistä sitten vaan toistellaan niitä virheitä...

      Poista
    3. Mä arvasin, että sä jos joku sen luet loppuun asti. Oli tosi mielenkiintoinen, ja toi pitää nyt laittaa talteen ja mielellään tulostaa varmuuden vuoksi tässä piakkoin...

      Poista
  2. Tämä kaikki on kyllä jotenkin niin käsittämätöntä!!
    Eilen olit mielessä, kun vieressäni istui niin kertakaikkiaan kaikille kemikaaleille lemuava nainen, ettei mitään rajaa. Minäkin, tältäosin terveenä, voin huonosti. Mietin, että sä olisit joutunut lähtemään pois. Jos ylipäätään olisit ottanut riskiä ja mennyt/tullut koko paikkaan.
    Ihan järkkyä tämä nykyajan rakentaminen. Ja se, että elämä rakennetaan sen varaan, että tervehtyy sen verran, että taas pääsee töihin. Ihan h*****in väärin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noi oli musta aika hurjia mutta kuvaavia esimerkkejä - ja varsinkin lasten kohdalla tulee varmaan pala kurkkuun melkein jokaisella, joka vähänkään aattelee ja on empaattinen.

      Joo teatterit, konsertit jne on kyllä pahoja, usein itse tila tai talo on huono ja sitten vielä siihen ihmiset ja tuoksut ja hajut päälle...

      Mut ihanaa et sä menit <3

      Poista
  3. Tää homma räjähtää käsiin, hyvä että asiasta puhutaan ja kirjoitetaan. Ehkä jossain siintää jotain parempaa ja puhtaampaa! Itse altistuin työpaikalla 2000-luvulla, lapseni sitten kouluissa. Viimeiset kuukaudet homekoulua jäljellä, joka meneekin remonttiin. Mutta vahinkohan on jo tapahtunut. Tämä on vain ihan perseestä.

    Voimia Marjaanalle ja lapsille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tämä tosiaankin on ihan perseestä - meitä on ihan liikaa, ja meidän lasten tulevaisuus on vaakalaudalla.

      Voimia sinne kans, Tita, ja onneksi sä näytät vielä pystyvän puutarhahommiin (kävin kylässä), toivon, että se jatkuu <3

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana