Sivut


sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

#oikeesti sairas

Terve sisäilma ry:n kautta sain haasteen sen verran tutun ja tärkeän asian tiimoilta, että nappasin koukkuun ja osallistun. Tietysti!





#oikeesti sairas -kampanja pyörähtää käyntiin tänään ja kestää toukokuun loppuun saakka. Ei ongelma silloinkaan tietenkään mihinkään katoa, mutta "tavoitteena on herättää ajattelemaan hyvän sisäilman tärkeyttä ihmisen terveyttä ja tulevaisuutta ajatellen, tuoda esiin sairastuneiden heikot oikeudet ja lisätä tietoisuutta asiassa, joka koskettaa yhä useampia suomalaisia ikävällä tavalla".


Kampanjan kotisivu täällä ja tiedote - josta edellinen lainaus - täällä.


***

Olen omalta osaltani kirjoittanut altistuksesta lukuisia kertoja, mutta niille, jotka eivät tiedä: aihe koskettaa perhettämme monin tavoin. Olen kahden lapsen yksinhuoltajaäiti. Olemme esikoisen kanssa kumpainenkin pahasti altistuneita. Emme ole eron ja yli kolmen vuoden etsinnänkään jälkeen löytäneet paikkakunnaltamme riittävän puhdasta uutta (pienempää ja halvempaa) kotia. Tämä vaikuttaa fataalisti taloustilanteeseemme. Toki olen onnellinen ja onnekas, että ylipäätään on koti - sellainen, jossa voimme oireettomana asua.

Hometalossa asuessani minulla diagnosoitiin astma sekä kilpirauhasen vajaatoiminta. Molempiin on elinikäinen lääkitys. Sinne muuttaessani tai edes ollessani en tiennyt mitään tästä sairaudesta, en ollut vainoharhainen tai epäluuloinen, vain tietämätön. Asuimme kodissamme aivan liian pitkään sairastelumme alkamisen jälkeen ja altistuminen jätti meihin elinikäiset jäljet. Kun muutimme pois, luulin yhä, että se helvetti olisi päättynyt siihen, jahka vastustuskykyni saataisiin korjattua. En kuvitellutkaan, että oireilisin myös muualla. Näin kävi, vaikken karttanut mitään paikkoja enkä osannut pelätä. Olin ihan oikeesti sairas(tunut).

Nykyään teen lyhennettyä työpäivää, jotta kroppani kestäisi altistuksen työpaikallani. Siedättäminen ei ole auttanut, päin vastoin. Kokopäiväiseen työntekoon tuskin on paluuta. Mistään ei tule kompensaatiota, koska olen työpaikka- en työkyvytön. Tämä heikentää myös suuresti toimeentuloamme.

Esikoinen on ollut yhden lukukauden kotiopetuksessa ja pystyy tällä hetkellä suorittamaan lukiota lääkkeiden ja erityisjärjestelyjen voimalla. Hänellä on todettu voimakas igE -välitteinen allergisoituminen ainakin yhdelle homeelle. Se ei koskaan parane. Ei siedättämällä, ei ajan kanssa. Asia tulee vaikuttamaan hänen elämäänsä kokonaisvaltaisesti opiskelupaikkaa ja uravalintaa myöten.

Tällä hetkellä suurin huoleni on kuopuksen sairastelu. Hän ei normaalisti ole lainkaan kipeä. Kahden ensimmäisen kouluvuoden aikana on ollut huomattavasti enemmän vakaviakin ongelmia kuin koskaan aikaisemmin. Nyt alkuvuonna varsinkin. 

Olen hyvin huolissani ja huolestunut.