Sivut


maanantai 18. toukokuuta 2015

Suunnitelmallista syömistä

Tuoreruokailuni vaatii vähän ennakointia. Joitain juttuja on hyvä liottaa hetken aikaa tai vaikka ihan yön yli. Toiset ruoat tykkäävät vetäytyä ja ässehtiä ennen kun ne syödään. Joku voisi kokea sen hankalaksi, mutta minulle se ei tuota ongelmia. Olen jo pidemmän aikaa koittanut pitää yllä sellaista suunnitelmallista ruokahuoltoa ja suht järkevää kaupassa ramppaamista muutenkin. Nytkin, kun pojat olivat poissa, kävin kaupassa alkuviikkoa varten, eikä sitten tarvitse joka päivä juosta siellä arkena ja heidän kanssaan. Tämä suunnittelu ja jatkumon harrastaminen helpottaa myös omaa ruokailuani. 




Otetaanpa  esimerkki: lauantai-iltapäivänä laitoin seuraavan aamun puuron ainekset likoamaan (chian siemeniä, pellavarouhetta, kaura- ja neljänviljanhiutaleita sekä pari kuivattua viikunaa ja vähän rusinoita). Aamulla surautan ne blenderissä puolikkaan banaanin kanssa ja ripottelen päälle kanelia. Päivälliseksi söin osan kesäkurpitsasta kääräistynä hapankaali-avocado-pähkinämössön ympärille. Kaksi muuta osaa päätyvät sitten lautaselleni seuraavina päivinä: sunnuntaiksi surautin kastikkeen kesäkurpitsa-porkkanapastalle ja maanantai-aamuna huitaisin viimeisen palan nassuuni omituisen puuron muodossa: kesäkurpitsaa, omenaa ja päärynää blenderillä muusattuna ja terästettynä taas kanelilla. Oikeasti hyvää.





Viikolla pojat saavat jonain päivänä, kun haluan päästä helpolla, couscousia ja sen kanssa tuoretta sekä pakkasesta kaivamani valmis(kasvis)pihvit/kalapullat. Itselleni suunnittelen tekeväni samalle päivälle kukkakaalicouscousia. Vihreitä linssejä on itämässä, olen suunnattoman onnellinen, kun olen saanut molemmat pojat tykkäämään niistä. Jämät heitän omenan kanssa tehosekoittimeen ja taas on tuorepuuro kanelia vaille valmis.




Niin, ja jälkkäriherkuksi muusasin itselleni pakastetusta banaanista, mustikoista ja vaniljasta taas sorbettia. Slurps! Käsilaukussa on aina muutama välipalapatukka, jos nälkä tai makeanhimo yllättää.





P.S. Älä huoli, ystäväni. Salaateissani on aina juustoa. Kananmunankin syön tuolloin tällöin ja kahvin juon aina runsaan maidon kanssa. Itse asiassa voisi jopa sanoa toisinpäin: juon maitoa kahvilla terästettynä. Luomujogurttia ja tummaa leipääkin nautin ja pähkinöitä sekä siemeniä kuluu mukavasti. Klik.

8 kommenttia:

  1. Hyvältä kuulostaa tuo tuoreruokailu. Mä olen vuosikaudet pyrkinyt siihen, että käyn kaupassa kerran viikossa ja ostan kaikki kerralla. Nyt kun olen nuorimman kanssa ollut viikot kaksin, ei tule tehtyä tiukkoja suunnitelmia, kun hän on kaikkein ronkelein näissä meidän ruokailijoissa. Joka päivä pitäisi olla lihaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen huomannut, että siinä (tietty) säästääkin kun ei ramppaa joka päivä kaupassa pahimmassa tapauksessa nälkäisenä ja mielitekojensa armoilla. Vähän pakko on tietty tätä suunnitelmallisuutta harrastaa ihan taloudellisessa mielessä, mutta kyllä se on ihan kivaa ja helpottaa arkea, kun yksin pyörittää taloutta.

      Mukavaa viikkoa, Sari!

      Poista
  2. Säkin juot maitosi kahvilla???? Mä myös :-D
    Ässehtiä??? Joo, mä ymmärrän kyllä asiayhteyden ja tarkoituksen tässä, mutta jos olisit sanonut pelkän sanan ässehtiä, en olisi osannut sanoa sille synonyymia. Mikä se sinusta olisi? Kaikkea oppii kun van...nuorenmieliseksi pääsee!
    Sun ruokailusi kuulostaa niin ihanan viisaalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun ruokailuni on kaikkea muuta kuin viisasta. Suunnitelmallista se kyllä on, mutta en tiedä onko tässä muuten mitään järkeä. Paitsi se, että voin ihan älyttömän hyvin.

      Ässehtiminen on meille ihan normisana: "kaadapa se kerma sekaan niin ehtii vähän aikaa ässehtiä ennen kun pannaan tarjolle" tai "se on vielä parempaa kun on saanut ässehtiä yön yli".

      Paljon oppii kun vanhemmaksi elää!

      Ja ehdottomasti maitoa, niin paljon, että jos sitä ei ole lämmitetty, joutaa koko kuppi mikroon, koska vaikka kylmä kahvi kaunistaa, niin rajansa silläkin ;-)

      Poista
    2. Oikein ymmärsin, ihana sana :)
      Jeps, kaffe juuri noin! Tosin, teetä menee enemmän....

      Poista
    3. Mä oon edelleenkin huono tossa teeasiassa, mutta opettelen. Se mansikkatee auttaa ;-)

      Katoin sulle muuten poistettuja kasetteja töistä mutta olin jo hävittänyt melkein kaikki. Harmi!

      Poista
  3. Hyvä, että laitoit ton p.s. älä huoli - muutoin oiski ollut liika terveellistä :-))
    Joo, kyllä täälläkin yritetään suht terveellisesti syödä, mun superinhokit ovat kevätkurpitsa, munakoiso ja parsakaali. Parsakaalia onneksi syö muu perhe. Kahta edellistä en tarjoa edes.. ;-)
    -a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noita kahta ensimmäistä ei mene meilläkään. mutta parsa on poikien ja mun suurta herkkua ;-) Usein oikein toivovat, että höyryttäisin sitä perunamuusille kaveriksi. Outoja otuksia!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana