Heinäkuun helteet?

No niin, rauha on laskeutunut Majaamme. Molemmat pojat ovat reissussa ja minä nautin hiljaisesta kodista. Tosin epäselvää on, miten paljon ehdin kotosalla olla, mutta vissiin aikakin alkuviikon myöhäisillat ovat töistä vapaata vyöhykettä. Eilen meillä oli valokuvanäyttelyn avajaiset kirjastolla, mutta se tapahtui ihan työaikana. Ja kiirettä piisasi ihan normihommissakin, ihmiset lainaavat lukemista, dvd:tä ja muuta viihdykettä, kun keli on ollut mitä on. Viikonlopuksi ja ensi viikolle on sitten taas luvattu ihan mukavaa ilmaa. Pieni varoituksen sana: aion Suarezin hengessä vahingossa kalauttaa hampaani ihan jokaiseen, joka sitten kehtaa valittaa liiasta lämmöstä.

Kuopus oli ennen lähtöään sitä mieltä, että Kössikin tarvitsee vaatteet. Pieneksi jääneisiin kalsareihin piti leikata aukko hännälle ja niin kelpasi näissä vermeissä sohvan kulmalta seurata sunnuntain Hollanti-Meksiko peliä. Minulle tosin jäi epäselväksi kumpaa Kössi kannatti, koska värikoodit olivat kumpaisellekin kohdillaan. Tuo hattu on, uskokaa tai älkää, ollut kuopuksella päässä kun hän syntyi (2100g ja päänympärys jotain hyvin hyvin pientä). Ystävä virkkasi sen sillä aikaa kun olin laitoksella ja esikoinen heillä hoidossa. Ja minä tietysti säästin sen. En millään meinaa uskoa, että se hassu höpöttäjä on joskus ollut noin pieni. Juuri juttelimme ex-anopin kanssa, jonka luo esikoinen siis eilen lähti, miten fiksu ja ihana poika siitäkin on tullut. Kuten isoveljestäänkin.


Mä sanon taas Niki Juuselan eläimet: sinivalas, (lasketaanko sähikäinen?), käärme(enkieli), superkotka ja Gallian kukko kanalassa.

***

Tulin sitten tilanneeksi puolikkaan koiran. Päätimme esikoisen kanssa, että pullopuutarhaamme ei tulekaan puutarhatonttua (paitsi jos löydämme sellaisen miniatyyrin, joka näyttää paljasta pyllyä). Pieni kaivelu netissä johti minut nukkekotisivustolle ja löysimme sieltä parikin otusta, jotka halusimme pulloomme.

Kuva täältä

Enää pitää vaan keksiä, miten saamme ne ujutettua paikoilleen!