Sivut


maanantai 6. lokakuuta 2014

Suloinen sunnuntai

Oikein oli onnistunut sunnuntaikin, vaikka vähän enemmän puuhaa oli kuin lötkölauantaina. Aurinko helli suloisesti, joten lähdimme suunnitelman mukaisesti sienimetsään ystävän kanssa. Olihan siellä suppilovahveroita vaikka muille jakaa. Minä poimin tällä kertaa kuivattavaksi puolikkaan kassillisen ja toinen mokoma varmasti tulee syyslomalla haettua. Ystävä oli keittänyt kahvit ja kyllä kelpasi mättäällä maistella tummaa suklaata ja lämmittävää kahvia. Hirvikärpäsetkään eivät tällä kertaa onneksi olleet riesana. Samalla reissulla haettiin myös munia. Kotona intouduin vielä piilottamaan tulppaanin sipulit maahan. Upea ruska on ihan omassa pihassa: aronia loistaa kaikissa mahdollisissa minun väreissä!







Sunnuntait ovat yleensä vähän sellaisia viikkoon valmistautumispäiviä. Miettii ruokalistaa, seuraavan päivän eväitä, puuhaan keittiössä. Niin nytkin. Keittelin sen verran runsaan linssikeiton, että siitä riittää pakkaseen ja esikoiselle toisenkin kerran tulevalla viikolla. Torstaithan meillä ovat vähän hankalampia ruokapäiviä, kun minä olen iltavuorossa enkä kotona laittamassa ruokaa. Silloin esikoinen yleensä syö jotain, mitä pystyy itse lämmittämään. Nythän hän on syönyt kirjastolla, kun päivä on se pisin ja raskain, ensin koulupäivä ja sitten vielä illalla kansalaisopistossa venäjä. Tällä viikolla kuopuskin pitää ruokkia kirjastolla, koska ei mene isälleen. Mutta lähtee sitten perjantaina koko viikoksi. Eilen oli siitäkin ihana päivä, kun kuopus tuli kotiin. On mainiota, kun on koko perhe koolla. Ja pannukakkua sen kunniaksi.

***

Kuopus katseli ennen nukkumaan menoa toista pupuamme ja kysyi;
"Miks toi vaan möllöttää tuossa?"
- Ehkä se mietiskelee asioita, yritin.
"Asioita?"
- No, asioita, tiedäthän sä.
"Ei. Asiaa. Muistatko, sillä on niin pieni pää, että sinne ei mahdu asioita, vaan yksi asia kerrallaan. Niin kun vaikka Oliko nälkä. Vai eikö. Pitäisikö mennä pissalle. Vai eikö. Tai jotain tuon tapaista."

Ok, asia selvä!

8 kommenttia:

  1. Aronia menee totisesti komean väriseksi näin syksyllä! Tuota kuvaa katsoessa aloin tähyillä ikkunasta ulos ja miettiä, mahtuisko mejänki pihalle johonkin aronia niin, että näkyis sisälle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kylläkomea. Ja meillä on vieressä norjanangervo joka sekin parhaana vuonna on oikein värikäs. Sun pitää mittailla ja laskeskella ;-)

      Poista
    2. Ei kyllä mejän norjanangervot oo värikkäitä... tosin ne on etupihalla, että ehkä mie en oo niitä niin katellu tarkkaan. Näinä aikoina taidan mieluummin olla silmät kiinni enimmän osan aikaa :)

      Poista
    3. Meillekin iski nyt sellainen harmaus, että tiukkaa tekee pysytellä hyvällä päällä

      Poista
  2. Tuolla teidän kuopuksella on kyllä niin loistavat lahjat ajattelulle ja puhumiselle, että mitä pojasta vielä tuleekaan.....
    Mekin olimme sunnuntaina käymässä mökillä ja suppiksia kertyi pikkuisen pussiin. Saa niistä yhden kerran aterian. Mukana on vielä myös hieman kanttarelleja.
    Hiukan oli väsyttävä loppuviikko, kun perjantaina lähdin seitsemän bussilla kohti Helsinkiä ja Tallinnaa ja lauantaina olin kotona klo 21.30. Tänään sitten väsyttää, vaikkei eilen illalla vielä yhtään!
    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa siltä, että sun pitää levätä ens viikonloppuna ;-)

      Täytyy hakea vielä jokunen kerta lisää suppiksia, ekat jo kuivuivat näppärästi lattialämmityksen päällä.

      Mukavaa viikkoa sinnekin

      Poista
  3. Aroniat on kyllä niin upeita marjaterttuineen ja punaisine lehtineen!
    Ja suppiksia minäkin just kävin hakemassa yhteen muhennokseen... :-)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana