Sivut

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Matala Majani

Tiedättekö, en minä sittenkään ole niin huono kodinhengetär kuin olen antanut itseni ja teidän ymmärtää. Hoksasin tässä juuri, että olen kehittynyt valtavasti. Paitsi että vaihdoin verhot ja vähän muutenkin tekstiilejä, puuhailen huomaamattani ja olen vaan jämähtänyt siihen käsitykseen, etten tee mitään. Kuitenkin lakaisen melkein joka päivä lattioita, pesen isompia astioita käsin ja heiluttelen tiskirättiä. Järjestelen tavaroita jollen nyt paikoilleen niin ainakin kasoihin lapsille vietäväksi sinne minne ne kuuluvat. Pyykkihuoltonikin on huoneidenvaihdon myötä petraantunut hurjasti. Hui kamalaa, ehtoisa emäntä? Silti haluaisin Omaan Majaani armahtavammat materiaalit: rosterikodinkoneet ja jotain muuta kuin valkoista laattaa ja kaapin ovea. Olen viime aikoina ajatellut Majaa vähemmän, ehkä alan orientoitua ajatukseen, että sitä ei vaan löydy. Se uusi autokin on tilauksessa, joten autollinen elämä jatkukoon. Jos joskus joku ihme tapahtuu, otan sen kyllä vastaan. Rahastoon säästän edelleenkin, tietysti.



Alkuperäinen kuva täältä


Olen miettinyt millaiseen ratkaisuun päätyisin, jos minun ei tarvitsisi välittää rahasta. Niin, eikä muistakaan realiteeteista kuten rakennusmääräyksistä ja kaavoituksesta sun muusta byrokratiasta. Minä valitsisin ylläolevankaltaisen hirsirakenteisen huvilan keskustaan kaukolämmön piiriin. Vettä tulisi vain saunan puolelle, jota laajentaisin hieman, että sinne saisi myös vähävetisen vessan ja pienen pisteen tiskaamiselle. Taloon pitäisi saada puuhella ja leivinuuni, jotka toimisivat myös päälämmönlähteinä. Autosta tietysti luopuisin ja elelisin muutenkin pientä ja ekologista elämää hoitaen puutarhaani. (Grr, Kanerva!)


Alkuperäinen kuva täältä


Niin, ja siellä Majassa olisi tietysti koko ajan puhdasta ja siistiä...


***

Eilen juttelimme esikoisen kanssa paljon uskonnosta, suvaitsevaisuudesta, rationaalisuudesta ja sen sellaisesta. Minun suvaitsevaisuuteni oli koetuksella, kun kuulin, että esikoisen tyttöystävän perheessä oli - oikeasti - heitetty noppaa siitä, pääseekö tyttö Turkuun vai ei. Sillä tavalla jumala ilmaisi tahtonsa tähän asiaan. Mahtavaa! I rest my case!

Onneksi eilinen oli muuten upea päivä: aurinko paistoi, linnut visersivät ja hiekka pölisi. Oli kuin huhtikuussa konsanaan. Kevät!

16 kommenttia:

  1. Ihana maja tuo! Ulkosaunakin :)

    VastaaPoista
  2. Hyvältä kuulostaa. Haaveita Pitää olla. Ja niinhän sitä väitetään, että kun ne on näkyvillä, ovat ikäänkuin tilauksessa ja toive joskus toteutuu. Nyt siis talon kuva jääkaapin oveen, tai jotain muuta vastaavaa. (ei siitä haittaakaan voi olla...)
    Sunnuntaita sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullon Aarrekartta ,-)

      Suloista sunnuntaita sinnekin!

      Poista
    2. Se on täällä esitelty:

      http://marjaananmaja.blogspot.fi/2013/06/aarretta-etsimassa.html

      Poista
  3. Ihanan näköinen talo! :) Haaveet ja unelmat ovat tärkeitä. :)

    Mulla on asuntonäytöillä käymistä edelleen. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerrothan sitten heti jos tärppää?!?

      Pidän edelleen peukut pystyssä.

      Poista
    2. Mä kerron, jos asunto löytyy. :) Kiitos peukutuksesta! :)

      Poista
  4. Tuo noppa laittaa kyllä pohtimaan mitä kaikkea muuta kyseisessä perheessä on ratkaistu arpomismenetelmällä. On se käsittämätöntä, kun me ei enää missään pimeällä keskiajalla eletä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo ei ole musta enää rationaalista toimintaa. Mutta ei kai uskonto olekaan?

      Poista
  5. Toi noppa on ihan uskomaton juttu. Luulisi niiden nyt pystyvän tommoseen asiaan päättään "linjansa" ilman nopankin heittoa. Ja voisi melkein sanoa, että aika "vähäuskoista", jos tarvii tommosta arpapelimenetelmää käyttää. Mutta niin sitä uutta oppii, kun vanhaks elää. En ole ikinä ennen kuullu kenenkään uskovaisenkaan noin tekevän. Arpookohan ko. perhe kaikki vähänkin hankalat asia nopalla?

    Musta on kumminkin hienoo, kaikesta huolimatta, että sun esikoinen on ihastunut siihen tyttöön ja on jaksanut yrittää kaikesta tästä hulluudesta huolimatta. Voisin kuvitella sen meinaan tekevän hyvää tytön itsetunnolle, koska luulis, että sitäkin helposti syrjitään noin oudon perheen takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle tuli sellainen olo, että vanhemmat (ts isä) ei halunnut ottaa vastuuta, pahiksen roolia ja se ulkoistettiin. En tiedä!

      Mutta tää on varmasti kasvattava ja opettavainen kokemus meidän perheelle ja esikoiselle eritoten. Ihan varmasti on ;-)

      Poista
  6. Enpä usko, että kukaan on sua kehnona kodinhengettärenä koskaan pitänyt, päinvastoin: kertoiluistasi saa käsityksen lämpimästä viisaasta `lapsellisesta` naisesta joka aivan varmasti handlaa myös ne hengetär jutut! :-)
    -a
    lapsellinen tietty tarkoittaa, että on niitä lapsia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta mä oon ihna hirveän huono siivoamaan ;-)

      NO, sen minkä (mun) lapset häviää siistissä kodissa niin ne voittaa läsnäolossa. Kiitti taas -a, sä niin nätisti asettelet sanasi mulle!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana