Sivut

maanantai 24. helmikuuta 2014

Ei mitään päällepantavaa...

Vuoden vaihteessa aloittamani ostolakko on sujunut ihan hyvin. Muutaman kerran (no okei, vähän useamminkin, mutta se johtuu vain siitä, että tuo kyseinen nainen on niin taitava) olen kuolannut uusia koruja ja ollut sormi näppäimillä tilaamassa tai ainakin keksimässä kyllin hyvää tekosyytä livetä lakostani. Yhden korun kohdalla mietin jo valjastavani ystävän ostamaan sen minulle "lahjaksi" mutta toistaiseksi on itsekurini pitänyt ihan hyvin. Vaatteiden osalta ei ole tehnyt tiukkaakaan. Nimittäin nyt, kun kaikki vaatteeni ovat saman huoneen kaapeissa ja näen ne yhdellä vilkaisulla, ei kyllä voi ymmärtää miksi ihmeessä minun pitäisi ostaa yhtä ainutta uutta rättiä tähän talouteen (seuraavaan viiteentoista vuoteen). 

Kuka pentele tarvitsee

15 hametta
10 mekkoa ja
10 tunikaa sekä
20 kappaletta muita luokittelemattomia paitoja, puseroita ja yläosia (en edes laskenut hihattomia mukaan)
ja tähän päälle vielä noin 10 jakkua/villatakkia.?
Ristus!

Housuja ei ole niin monia, mutta löytyy niitäkin melkein kymmenen. Ylikin, jos trikoot ja kotihousut lasketaan mukaan.

Osa toki vain kesä- ja osa talvikäytössä, mutta silti?

















Olisi kyllä kiinnostavaa kuulla vastaavia lukuja teiltä. Onko oikeasti olemassa niitä naisia, joilla "ei ole mitään päällepantavaa"? Minä en nimittäin ehdi tällä tahdilla kuluttaa noita puhki elinaikanani. Kekseliäällä yhdistelyllä tästä paljoudesta saisi vissiin helpostikin vuoden jokaiselle päivälle oman erilaisen asun - ja vielä niin, että värit sointuisivat kutakuinkin yhteen. Huokaus.

Mitä muihin uudenvuoden lupauksiini tulee, onnistuin niissä ihan kohtuullisesti. Tipaton tammikuu oli likitipaton. Ystävän kanssa juhlittiin hänen syntymäpäiväänsä tammikuun loppupuolella ja tein ruokaa johon tuli valkoviiniä. Lurppaisimme sitten loput pois ruoan kanssa. Olisimme tosin voineet tehdä tämänkin täysin alkoholittomasta viinistä, mutta ne ovat niin pirun pahoja. Puolustukseksi sanottakoon, että ostimme mietoa early harvest -valkkaria ja myyjäkin - tosin vähän tirskahdellen - myönteli kun kysyin, että olihan tämä sitä tipattoman tammikuun viiniä...

Painonhallinnassa pääsin taas siihen totuttuun rytmiin, että syön päivän toisen aterian salaattia ja vain toisen tuhdimpaa. Viikonloppuna olen vähän väljemmin vaikkapa herkkujen suhteen. Joulun lisäkilot karisivat jo ja olen suht tyytyväinen tämänhetkiseen olotilaani.


***

Yksi lipsahdus minulla on tunnustettavana. Kun kuopukselle piti tilata uusi lamppu, mukaan livahti yksi ei välttämätön valaisin minullekin. 6€. 

40 kommenttia:

  1. Jälleen kerran kiitän Luojaani siitä etten ole syntynyt naiseksi sillä mulle riittää vallan mainiosti haalarit arkeen ja bokserit koti - iltoihin :D

    Hyvää maanantaita ja alkavaa viikkoa sulle <3
    (on olevinansa kiire niin en kerkiä enempää)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miehillä on niin helppoa, parit farkut ja t-paitaa ja sillä selvä ;-)

      Mukavaa viikkoa sinnekin ja toivottavasti silmä paranee pian!

      Poista
  2. Ihanan värikästä! Olis varmaan mullakin aika monta vaatetta, jos laskemaan alkais (ei tosin hameita eikä mekkoja juurikaan) mutta niistäkin on osa liian pieniä. Sitä toiveikkaasti säästää pieneksimenneitä lempihousuja toivoen, että joskus mahtuis taas niihin. No, ehkä sitten, kun sairastuu syöpään ja näivettyy... kun on paljon pahalla mielellä, saa syövän, väitti äidin syöpälääkäri 70-luvulla.

    Mutta kyllä tuo Anttilan valaisin on ihan selvästi tarpeellinen!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna, mä en voinut olla ostamatta sitä tunnelman luojaksi. Ja siitä leviää kyllä aivan mahtava valo. Niin kuin mun vaatekaapistani ;-)

      Mä mietin kerran marketissa kun yhden kaupan edustalla oli peili sillai jännässä kulmassa etten tajunnut näkeväni itseäni, että "Kukahan toi rempseä koko-oransseihin pukeutunut hörhä oikein on". Vähän nolotti sitten kun tajusin, että se olinkin minä itse...

      Mulla ei edes oli liian pieniä vaatteita, niistä olen jo luopunut, samoin kuin toivosta

      Poista
  3. Komppaan Sannaa ... ihanan värikästä!
    Itsellä taitaa enemmän olla tummanpuhuvia vaatteita kuin väriä. Mutta ei minulla ihan noin paljon vaatteita ole. Ostan sitten vasta, kun tarvitsen. Ns. heräteostoksia omiin vaatteisiin teen n. pari kolme vuodessa. En ole mekko ihmisiä ja hameitakin minulla on vain 3. Joitain housuja löytyy, jotka ei sovi tuosta vatsan kohdalta, mutta 5 housua käytän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Multa löytyy vastapainoksi myös mustaa, jota käytänkin, mutta sitten pitää ainakin korujen olla värikkäät.

      Mä olen jo luopunut liian pienistä vaatteista (ja silti niitä on noin paljon). Mutta lisää ei tosiaankaan tarvitse ostaa - ei tuonne mahtuisikaan ;-)

      Poista
  4. Olen ihastunut vaatteidesi värikirjoon! Wau!
    Minä olen nainen, jolla ei ole päällepantavaa... Hmm, johtuu siitä, että olen kieltänyt itseltäni uudet vaatteet kunnes saavutan tietyn kilomäärän; sitten käykin kaikki vanhat vaatteet, joita on kyllä kohtuullisesti :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mags! Mä käytin n 15 vuotta pelkkää mustaa ja vähän saattoi olla valkoista "väripilkkuna" joten tää on vissiin sitten vastareaktio sille ;-)

      Järkevä suunnitelma sulla vaatteiden suhteen!

      Poista
    2. Suunnitelmiahan mulla aina on ;-D No, oon noin puolivälissä ja tähtäin touko-kesäkuulle.

      Poista
  5. En uskalla edes laskea puseroiden määrää, mutta niitä on paljon. Aina välillä pitää tehdä karsintaa. En kyllä juuri vaatteita edes ostele....Oikein hyvää lomaa teille kaikille! Olen tämän viikon töissä ja taas ensi viikolla lomalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nauti sä sitten ensi viikolla vapaasta!

      Mä en tiedä miten monta noita yläosia oikeesti voi tarvita. Mulle oli yllätys, että niitä on niin paljon. Ihanaa, että muillakin on

      Poista
  6. Mulla on se ongelma, että vaatteita on paljon, mutta suurin osa niistä on sellaisia, ettei niillä kehtaa mihinkään mennä. Liian lyhyitä paitoja, kulahtaneita neuletakkeja jne. Sitten on ne muutamat hassut vaatteet, jotka kiertää käytössä, ne joita kehtaa käyttää. Tarkoitus olisi luopua niistä, joita ei voi käyttää, mutta en kykene tekemään sitä, ennen kuin saan tarpeeksi uusia (=lue: löydän kirppikseltä), joita kehtaa käyttää. En uskalla antaa niitä käyttämättömiä vaatteita pois sitä ennen. Kerran nimittäin kävi 10 vuotta sitten niin, että päätin hankkiutua eroon kaikista vaatteista, joista en pidä ja raahasin neljä pursuavaa muovikassillista vaatteita jaettavaksi johonkin Viron köyhille. Sitten olinkin tilanteessa, ettei oikeasti ollut päälle pantavaa, kun olin jättänyt vain ne kivat vaatteet jäljelle, niin eihän niitä sitten ollutkaan kovin montaa... Mutta juu, nyt menen systeemillä, että aina kun löydän jotain uutta kirppikseltä, mitä on kiva käyttää, niin samalla jotain vanhaa käyttämätöntä lähtee kaapista veks.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi voisi olla mun ohjenuora sitten kun taas annan luvan itselleni jotain uutta ostaa. Siis se, että alta lähtee sitten vastaavasti jotain pois ja kiertoon.

      Hulluinta tässä mun tilanteessa on, että viime vuoden aikana oikeasti myin kirpparilla kolmeen-neljään otteeseen pois sellaisia joita en käytä. Ei tehnyt tiukkaakaan kun jäljelle jäi noin paljon, ja noita ihan oikeasti käytän kaikkia, joitain harvemmin, toisia ihan viikottain, mutta kuitenkin. Huokaus!

      Niin, ja löysin vielä kaksi mekkoa piilosta, kääk!

      Poista
  7. Oih, mä melkeen jo otin haasteen vastaan. Laskisin vaatekaappini sisältämien neuleiden ja toppien määrän, mikäli en pelkäisi sitä, etten saa niitä enää mahtumaan takaisin kaappiin, jos kerran otan ne sieltä ulos. Mutta siis mun heikkous on neuleet ja topit. Ostan AINA uuden perustopin, koska... noh, mustaa tai valkoista perustoppia tarvitsee aina. Ja kun sen saa kolmella eurolla.
    Ja neuleet... niihin mä vaan olen hulluna. Mutta en ole ostanut yhtään tänä vuonna vielä. Kitsastelen, säästän ja nyt on vielä menossa "halpa helmikuu".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä nostan sun halvalle helmikuulle hattua! Ja ymmärrän hyvin ton neulejutun - mulla oli sama ongelma ennen tätä homealtistusta. Nykyään käytän tosi vähän neuleita kun niitä ei saa kunnolla puhtaaksi (tai siis ei voi yleensä pestä etikan kanssa kuudessakympissä) ja sitten ne rupeaa mua ärsyttämään jos olen ne päällä käynyt jossain huonossa paikassa.

      Mä kyllä kuulisin lukuja ihan hirmu mielelläni jos vaan uskallat tehdä inventaarin ;-)

      Poista
  8. Luulenpa, että pyörryn kun ryhdyn vaatekaappejani ratsaamaan... Mulla on IHAN liikaa vaatteita ja sen lisäksi vaatekaapissa lymyilee varmasti jotain, mikä ei mahdu päälle tai en vaan ole muistanut sen olemassaoloa. Nooh, kohtahan se totuus paljastuu kun rupean siivousurakkaan... :-/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on kohta hyvää aikaa tehdä se!

      Ja hei, mun vaatekaappi näyttää tolta vaikka olen tehnyt sen inventaarin. Viime vuonna myin kaikki sellaiset vaatteet jotka ei mahdu, joita en ole vuoteen käyttänyt tai ovat siinä hilkulla että käytänköhän tätä vielä joskus. Tein ihan hyvän tilin ja silti vaatteita on ihan tuhottomasti vieläkin...

      Poista
  9. Hienoja vaatteita. Tuleeko päiviä ettei tietäisi mitä pukisi??

    Mulla on n. 20 kpl farkkuja, n. 20 kpl hupparia ja paljon lyhythihaisia teepaitoja kun ne sopii moneen käyttöön. Reenivaatteet on omassa loosissaan, niitä on sopivasti aina puhdasta kun tarvii. Kaikkia on kertynyt vuosikymmenien aikana mutta kaikki vaatteet käytössä, jos vain ehjä/korjattavissa oleva. Sukissa ja alushousuissa olen ehdoton, jos tulee reikä, poistoon heti.
    Musta olisi hullua laittaa pois vaatteita jos on ehjiä/käyttökelpoisia tms. Varmaan samanlaisen aatosmaailman omaa moni koiras, joten sen takia miesten vaatteita kirpputoreilla ei juuri taida olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhtä turha kommebtti mitä kommentoijakin. Siinä ihminen joka ei kestä jos hänen kanssa ei olla samaa mieltä. Huomattu on. Ainoastaan samaa mieltä saa blogissa olla.
      Huomattu on!

      Poista
    2. Mulla ei kyllä tuu päiviä ettei tietäisi mitä pistää päälleen. Kun vielä pidän töissä yleensä kaksi päivää samoja kuteita (riisun ne kodinhoitohuoneeseen päältä pois heti kotiintultuani ja vaihdan kotivaatteet sattuneista syistä) ei nykytyöajalla ehdi käyttää kun kahta vaatekertaa viikon aikana. Joten ongelma on päinvastainen: en ehdi käyttää noita kaikkia.

      Hauska kuulla, että on miehiäkin, joilla on paljon vaatteita. Mitä sitä käyttökelpoistaa pois heittämään?

      Poista
    3. Anonyymi: mä en käy toisten blogeissa ketään arvostelemassa joten toivon, ettei sitä harrastettaisi munkaan blogissa. Lisäksi mulla on omat aivot joilla teen omat johtopäätökseni ihmisistä.

      Poista
    4. Kas vain, mie olen kyllä huomannu, että täällä saa olla eri mieltä ihan vapaasti, ainakin jos sen eriävän mielipiteen esittää asiallisesti.

      Poista
    5. Tuo anonyymi taisi tarkoittaa Arttoriuksen blogia, mutta musta siellä saa kans olla eri mieltä jos esittää mielipiteensä asiallisesti - ihan niin kuin säkin sanoit. Ja hei, kiitos, jos susta tuntuu siltä täällä!

      Poista
    6. Voi hyvää päivää.
      Minun kanssa saa ja pitääkin olla eri mieltä, jos ja kun siltä tuntuu. Inhoan jousia, jotka miellyttämisen halusta tms kipeästä syystä olisivat samaa mieltä kaikesta, yök.
      On silti täysin eri asia käydä vattuilemassa ja haukkumassa kaikesta ja kaikkea nimeä vaihdellen ja "olla eri mieltä" kun se on niin ilmeistä kuka sitä päätä aukoo. On myös absurdia louskottaa sormiaan täysin irrelevanteista henkilöön itseen liittyvistä ja täysin päin puuta arvailuiden kanssa menevistä asioista ja kitistä vaikkapa tässä miten torppaan ne "eri mielipiteet". Heh.

      Poista
    7. Anomuumi-kommentoinnin mahdollisuus blogissa(ni) ei ole sen takia että se oikeuttaa kitisemään törkeitä, silloin todennäköisesti saa sitä mitä tilaa eli yhtä epäasiallista käytöstä takaisin. Anomuumi-mahdollisuus omassa blogissani on olemassa vain ja ainoastaan äitiäni varten, jolla google-tili näyttäisi koko nimen(eikä hän osaa sitä vaihtaa) ja joka välillä kommentoi blogiini. Ja onhan niitä asiallisiakin anoja, valitettavasti marginaalissa sellaiset.

      Poista
    8. Sun äiti lukee sun blogia! Mun äiti kans - siis ei sun blogia vaan mun.

      Mä olen saanut ihan hirvittävän vähän mitään epäasiallista, ja sitten kun sitä on tullut, se kohdistuu yleensä muihin. Aika outoa musta! Viimeksi oli Nollis tululinjalla.

      No, karavaani kulkee ja koirat haukkuu.
      Vuh!

      Poista
    9. Niin, ja lisää vielä: mä en tiedä olenko ymmärtänyt kommentoinnin ihan kokonaan väärin, mutta mun ei tulisi mieleenikään - yhtään sen enempää kuin naamakkainkaan - olla törkeä ja tökerö toiselle vaikka olisimme eri mieltä. Usein jää kommentoimatta jos ihan eri kannoilla olen, koska mitäpä sitä aikuisen ihmisen mielipidettä kritisoimaan. Jokaisella on oikeus omaansa.

      Toki on myös oikeus olla eri mieltä mutta senkin voi totta totisesti tehdä monella tavalla, rakentavasti, tyylikkäästi, noin niin kuin muutamia mainitakseni.

      Poista
    10. Jeah! Piti äidille antaa koodit blogiini, kun en häntä privajuttujani halua lukemaan, mutta jotain yleistä läpinää kun lapsistani usein mainitsen mitä ollaan tehty yms mitä varmaan tahtoo tietää.

      Mä sain erään rouvalauman kimppuuni ekan kerran "vieraassa blogissa", kun erehdyin sanomaan yli kuuskymppisiä ihmisiä iäkkäiksi ja vielä rouviksi, yleistäen ilman ketään erityisesti saati mitään pilkkaa tms outoa liittyen. Musta se oli lovelove, kun intellektuellit kirjasivistyneet daamit kävi tällaisen keski-ikäisen taukin kimppuun paheksumaan urakalla. :p Hauskaa se oli seurata sivusta, mutta creapy.

      Poista
    11. Mä ihan samasta syystä annoin äidille tän osoitteen ja lukeekin kuulumisemme päivittäin. Vannotin tosin, ettei vahingossakaan paljasta esikoiselle taikka kuopuksen isälle. Mieluusti kuitenkin kirjoittelisin suht vapaasti. Mutta pakosti sitä on jonkinmoinen sordiino päällä kun tietää tuttujen lukevan. Privablogi on siitä kyllä kätevä.

      Poista
    12. Niin, ja iäkkäät rouvat voi olla välillä vähän päällekäypiä ja ärhäköitä ;-)

      Poista
  10. Aah, tursuileva vaatekaappi! Ihan vaan järjestelemällä löytäis varmasti vaikka kuinka paljon "uutta" päälle pantavaa. Tosin nyt siellä on sekaisin ne jotka menee päälle ja ne jotka menis JOS ei olis tätä pötsiä...
    Ihailen tota sun ostolakkoa! Mulla on lähtenyt ostelu lapasesta kun vauvalle muka saa ostella kaikenlaista ja sit pitää kyllä tasapuolisuuden nimissä ostaa isosiskollekin. Ja itteäkin pitää hemmotella kun olo on ollut niin kurja. Havahduin tuossa kun juttelin ystävän kanssa joka kertoi että ennen hänen viikkonsa ainoa kohokohta oli kun pääsi prismaan ruokaostoksille ja OSTELEMAAN kaikenlaista tarpeetonta. "Ostan niin olen." Nykyään hänen olemassaolonsa perustuu muihin asioihin ja ostaa vain tarpeellista. Ihailen häntäkin kovasti ja olen yrittänyt hillitä omaa ostelua. Mikä on kyllä vaikeaa kun tässä nyt on ihan oikeastikin kaikkea mitä vielä pitää ostaa ennen h-hetkeä. Mistä löytyisi kohtuus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä mä just lähdin tällä ostolakolla hakemaan. On tullut noita vaatteita hankittua vähän sillai "no kun harmittaa niin ostanpa uuden" tai "tää väri piristää" joten nyt koitan opetella ostamaan tarpeeseen enkä tunteeseen. Mikä ikinä se tunne sitten onkin.

      Vähän sama on syömisen kanssa, on pitänyt opetella syömään nälkäänsä eikä mihinkään muuhun. Mutta kova koulu se on - eikä olis multa onnistunut raskaana ollessa, joten sä voit antaa itelles anteeksi kans ;-)

      Poista
  11. Lamppu oli ehdottomasti tarpeellinen, kaikki on tarpeellista, jos on noin hyvä alennus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sillä tulee ihana punaisten lyhtyjen alue -fiilis olkkariin. Jos mä ikinä saan ketään miestä tänne niin testaan kyllä heti!

      Niin, joku ettii ihan tosissaan Kikiä täältä: uusin hakusana oli Kikin kotikolo. Miten mulle tuli kaksimielisiä konnotaatioita?!?

      Poista
  12. Tiedostin kyllä, että mun vaatevalikoima on TOSI pieni, mutta että onkin niin suppea..ai kamala. Pitäs varmaan ostoksille mennä :-) Oon "rytkyissäni" tyytyväisenä tallustanut. Hoksaan, että koska joskus aikoinaan mikään muu ei mulle enempää merkinnyt kuin vaatteet, ehkä siksi? Meni siis överiksi.. Isäni mulle kaiken kustansi, ja nyt huomaan tekeväni melkein saman omilleni, auts. Mutta kun pojat tykkää pukeutua.. :-)) Pitää olla tietynlaiset t-paidat, kauluspaidat, farkut, kengät, korut jne. Hiivatin hifistelijät. Halvemmaksi tulisi olla hiphoppareiden vanhempi..

    Ihailen hyvin ja värikkäästi, omaperäisesti pukeutuvia ihmisiä. Itse nykyään tykkään "boyfriend" farkuistani, lenkkareista/buutseista ja hupparista.

    Aivan ihania värejä sulla!! Tulisipa minustakin joskus naisellinen nainen!
    -a

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, -a, jokainen tyylillään! Mä olen ollut niin kaukana naisellisesta naisesta kuin olla voi. Nyt käytän mieluiten tunikoita ja mekkoja mutta housutkin eksyy jalkaan melkein yhtä usein. Mitä väreihin tulee, pukeuduin n 15v pelkkään mustaan niin,että joskus hurjina päivinä oli valkoista väripilkkuna. Tää on varmaan se vastaveto sille?

      Mun ostolakko lähti liikkeelle just siitä, että ostin kun halvalla sain johonkin muuhun tarpeeseen kuin siihen, ettei ollut mitään päällepantavaa. Nyt opettelen siitä pois. Meillä pojat on vaatimattomia pukeutujia, mitä nyt esikoinen tietää tarkaan mitä värejä (!) se käyttää ja mikä on sen tyyli. Mutta kalliiksi se ei (onneksi) tule. Phuuh!

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana