Sanosta tekoihin: pidän tämän päivän ylityövapaana ja aloittelen sopeutumista neljän työpäivän viikko -ajatukseen. Tänään tajusin vielä näihin perjataivapaisiini sellaisen ylimääräisen luksuksenkin, että kun kuopus on aina silloin isällään ei minun tarvitse lähteä kylille lainkaan. Esikoinen pääsee sinne omin neuvoin. Nyt ainakin lumen tuloon saakka pyörällä ja lupasipa kuopuksen isä hankkia synttärilahjaksi talvirenkaatkin pyörään, joten ehkä kausi vaan jatkuu? Ja onhan meillä ihana ystävä joka aina kulkee naapurista autolla samalle suunnalle, joten kyytikin löytyy tarvittaessa. Minä voin keskittyä nauttimiseen ja painua vaikka pehkuihin takaisin jahka ovi esikoisen perästä sulkeutuu. Sen verran äitiä minussa sentään on, että aion kyllä herätä hänen kanssaan.
Tänään on tarkoitus ainakin käydä kävelyllä. Kuinkas sattuikaan, eilisten pohdintojeni päätteeksi löytyi artikkeli, jossa todetaan pienenkin määrän liikuntaa tai fyysistä aktiviteettia torjuvan masennusta. Lisäksi aiomme lähteä ystävän kanssa kaupunkiin vähän asioille jahka hän töistään pääsee. Käymme varmaan myös ulkona syömässä. Muutenkin on mukava viikonvaihde luvassa, koska esikoinen lähtee lauantaina äidilleni ja koska on pyhä, on suorastaan velvollisuus ottaa rauhallisesti. Niin, ja käydä pimeällä naapurissamme hautausmaalla ihailemassa pyhäinpäivän kynttilöitä. Ehkä saunoakin yksin ja rauhassa kynttilänvalossa. Hmm, hyvää viiniä? Jep! Hyvä kirja? Hakusessa. Aloittelin Pekka Hiltusen Iso -romaania, josta on kovasti julkisuudessa ollut puhetta. Olen alkumetreillä eikä se vielä ole ihan täysillä tempaissut mukaansa, mutta saattaa hyvinkin sen vielä tehdä. Ainakin teema on kiinnostava.
Tänään on tarkoitus ainakin käydä kävelyllä. Kuinkas sattuikaan, eilisten pohdintojeni päätteeksi löytyi artikkeli, jossa todetaan pienenkin määrän liikuntaa tai fyysistä aktiviteettia torjuvan masennusta. Lisäksi aiomme lähteä ystävän kanssa kaupunkiin vähän asioille jahka hän töistään pääsee. Käymme varmaan myös ulkona syömässä. Muutenkin on mukava viikonvaihde luvassa, koska esikoinen lähtee lauantaina äidilleni ja koska on pyhä, on suorastaan velvollisuus ottaa rauhallisesti. Niin, ja käydä pimeällä naapurissamme hautausmaalla ihailemassa pyhäinpäivän kynttilöitä. Ehkä saunoakin yksin ja rauhassa kynttilänvalossa. Hmm, hyvää viiniä? Jep! Hyvä kirja? Hakusessa. Aloittelin Pekka Hiltusen Iso -romaania, josta on kovasti julkisuudessa ollut puhetta. Olen alkumetreillä eikä se vielä ole ihan täysillä tempaissut mukaansa, mutta saattaa hyvinkin sen vielä tehdä. Ainakin teema on kiinnostava.
 |
| Meillä asuu joku outo mato. Se syö raakaravintoa! |
Marraskuu. Tämä on minulle yleensä se vaikein kuukausi. Ehkä siksikin piti käydä läpi tuo aivomyrsky ja etsiä vähän konsteja jaksamiseen. Joulukuu menee kynttilänvalossa joulua odotellen ja tammikuukin jo kääntyy valon puolelle. Mutta marraskuu... Voi yksinäisen naisen(kin) viedä marraskuu.
***
***
Paitsi ei ehkä sittenkään, kun on tätä piristystä ihan omasta takaa.
Kuopuksen suusta kuultua
(Olin pukeutunut possunpunaiseen onepieceeni ja rupesin vaihtamaan työvaatteita päälle. Kun riisuin possupukua ja se roikkui nilkoissani)
"Sä oot possu jolta on riisuttu nahka. Esinahka."
