Sivut


torstai 1. elokuuta 2013

Vikaa päässä...

...vai vartalossa?

Miksi ihmeessä me naiset olemme niin kovin kriittisiä itseämme ja ulkonäköämme kohtaan? Minä en tunne montaakaan ikäistäni tai vanhempaa naista, joka olisi tyytyväinen kroppaansa. Toisaalta en tunne kyllä nuorempiakaan - aina voisi joku kohta olla pienempi tai suurempi tai täyteläisempi tai kiinteämpi. Aina. Kuulun itsekin tähän ryhmään, vaikka kovasti koitan psyykata ja miettiä, että haloo, oikeasti, nainen, jos olen yli nelikymppinen, kaksi lasta synnyttänyt, ei kai kukaan voi olettaa minun olevan timmi kuin ...ööö... tammi vaikka kuusitoistakesäinen voimistelijatyttö. Ei mainosmaailma, ei ystävät taikka ohikulkijat, en edes minä itse. Siksi olen suurella kunnioituksella ja ihastuksella seurannut näitä netissä leviäviä Real me -tyyppisiä haasteita.

On oikeasti välillä terveellistä pysähtyä pohtimaan tervettä naiskuvaa ja sitä kautta myös minäkuvaa. Ensimmäinen kiertävä haaste oli kuvata itsensä ilman meikkiä, ilman kuvankäsittelyä. Sen heitti ilmoille Veera ja siihen minulla riitti juuri ja juuri kantti. Toinen, juuri nyt netissä kiertävä haaste on valokuvaaja Jade Beallin Beautiful Body Projectin innoittama. Alkuun sen Suomessa pani vissiin Minttu. Siinä suunnattoman rohkeat nuoret naiset paljastavat raskausarpien runtelemat, ruttuiset tai vähemmän ruttuiset, kiinteät tai vähemmän kiinteät kroppansa. Jopa iltapäivälehdet nappasivat aiheen: Tällainen on oikeasti naisen vartalo.

Wow, sanon minä ja nostan hattua, korkealle. Itsekin hääräsin hetken peilin edessä alushoususillani kameran kanssa, mutta - Peppone, koita pysyä housuissasi - ei löydy potkua minusta niin paljon kuin noista nuoremmista sisarista. Katjan argumentit allekirjoitan likimain täysin. Paitsi  tätä: "Nelikymppiseen mammaan ei oikeastaan kohdistu ulkopuolisia ulkonäköpaineita." 40-vuotiaaseen uudelleen parisuhdemarkkinoille päätyneeseen ihan varmasti kohdistuu. Mutta kaikesta huolimatta pupun pureman sentään teille ikuistin, olkaa hyvä. Oli muuten melkomoista venkoilua, että sain sihdattua peilin kautta. Olin aika tyytyväinen, että kukaan ei ollut tätä manööveriä näkemässä...




Eilen olin myös se pupunpurema pylly pystyssä kuntamme rantasaunaa pesemässä. (Huomasittehan taidokkaan aasinsillan?) Ostin sinne myös uusia ämpäreitä ja pesuvermeet. Sain sitten lämmittää sen itselleni siitä hyvästä ja kyllä vaan puusaunan löylyt pesevät mennen tullen sähkösaunan. Ainakin meidän. Oli ihanaa olla saunassa yksin, hiljaa, kaikessa rauhassa. Esikoinen tuli kaverinsa kanssa vasta kun olin saunonut. Teki muuten hyvää!