Sivut


keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Valapurin jäläkitauvit

Vappuaattona elelimme kutakuinkin normaalisti, kun oli kuitenkin arkivelvollisuudet meillä kaikilla. Kuopus oli revetä riemusta kun eskarissa oli naamiaiset ja talossa oli käynnissä oikea Tähtien sota. Suuri osa pojista oli varustautunut viitoin ja valomiekoin. Minä olin tyytyväinen kun pääsin pakenemaan rauhallisimmille vesille. Tämä on selkeästi ammatinvalintakysymys, mutta minusta ei olisi voinut kuuna kullan valkeana tulla opettajaa, lastentarhan työntekijää tai muuta vastaavaa. Tai sitten olisin yksinkertaisesti tullut hulluksi. Minun metelinsietokynnykseni madaltuu vuosi vuodelta. Oli siis ihana paeta loppupäiväksi oman työpaikan rauhaan.




Kuopuksen kanssa koristelimme sitten kotia serpentiineillä ja ilmapalloilla ja esikoinen puolestaan leipoi lohimuffineja. Niistä tuli kyllä aika hyviä ja kelpaa todellakin tänään tarjoilla vieraille. Minulla on tapana ainakin uutena vuotena ja vappuna pitää avoimet ovet ystäville ja nytkin on kutsu käynyt. Minä keitin eilen potut ruoaksi ja tänään teen lopuista perunasalaattia tarjolle. Esikoinen on luvannut paistaa vielä munkit ja sima on valmiina myös. Hyvä vappu tästä tulee!

Mitä juomiin tulee, niin kuoharia oli jääkaapissa ja sitä vähän siemailinkin, mutta yksin en hirveisiin suorituksiin äitynyt. Päässä kyllä soi koko illan Ajatusten aamiaisesta lukemani Lasten suusta -sketsin kunniaksi "Vaan eeeipä anna meirän äite karrrrhuviinaa ottaa!..." Ei antanut vaikka esikoisen kaverit kuulemma taas kosteita kekkereitä vapun kunniaksi suunnittelivat. Eikä ottanut itsekään, tämä äiti (paitsi drinkin seassa Luomuviljasta, vähän...)



Oli siellä eskarissa hiusmaalia
ja kynnenmaalaustakin,
jos oikein tarkasti katsoo!

Sitten lopuksi vielä vähän kevyempiä tunnelmia näin vapun kunniaksi:

Luin Laatulehdestä otsikon Talvivaaran kaivosyhtiö syyttää majavia. Jo on aikoihin eletty sanon minä. Toki he syyttävät vain veden ph-arvojen noususta, mutta otsikosta tuli aika absurdi ja harhaanjohdettu olo. Majavaparat.

Luin myös, kuinka pienet pojat säikähtivät takki auki perässään juossutta tatuoitua Wilma Schlizewskiä. Juu, minäkin olisin kyllä pelästynyt. Wilma toteaa: "Halusin vain Kevätpörriäisen". Haluaisin minäkin, mutta rajansa kaikella.

"Ripuli, rapula ja rahapula ne on valapurin aenaset jäläkitauvit." Sanoi vanha kansa. Toivottavasti ei sentään!

***

Tippaleipä. Ei, meillä ruukataan syödä munkkeja.