Marjaana ja lupa parkkeerata

Kiki teki minusta melkein elokuvatähden lanseeratessaan tuon otsikon lentävän lauseen ja kadehti kovasti Nollavaimolta saamaani parkkeerauslupaa. Kyllä kuulkaas saa kadehtiakin. Lupa parkeerata just niin kuin haluaa. Juttuhan lähti siitä, että joskus taannoin Nollis moitti varsin värikkäin sanankääntein sellaisia (yleensä nais)kuskeja, jotka parkkeeraavat arkuuksissaan liian kauas viereisestä autosta ja vievät näin ihan liikaa tilaa. Minulla, jolla meni vuosi autokoulusta ennen kun uskalsin ylipäätään ajaa omaani kahden auton väliin, nousi postausta lukiessa ...kröhöm... hento puna kasvoille. Tämän jälkeen olen aina autoani toisen viereen tällätessä kuullut Nolliksen ärhäkän kuvitteellisen äänen joka komentaa että "olisi se v*ttu lähemmäksikin mahtunut". Mutta nyt voin ruveta irrottelemaan!

Tämä tumpelouteni johtuu varmasti siitä, että ajoin kortin vasta pari vuotta sitten ja silloinkin vastentahtoisesti ja pakon edessä. En vieläkään miellä itseäni autoilijaksi ja pysyttelen enimmäkseen maalla poissa vilkkaasta liikenteestä ja ruuhkista. Ja täällähän onneksi riittää sitä tilaa parkkeerata. Pupunhakumatkalla huomasin, että vielä tuota parkkeerauslupaakin kipeämmin tarvitsisin luvan pysähtyä rampin päähän tai muuten vaan luvan olla arka kuski. Koska sellainen minä olen. Esikoinen lupasi ilmoittaa minut Suomen huonoin kuski -ohjelmaan, mutta se nyt on kyllä silkkaa panettelua, sanon minä. Juttelen itselleni rauhoittavasti ja suomin kiihkeästi muita liikenteessä liikkujia, mutta ei se vielä tee minusta surkeaa kuskia, omituisen vain. 

Muutenkin minulla tuntuu olevan sellainen kummallinen magneetti auton perässä, että siihen imeytyvät kaikki Audi-, Bemari- ja Mersukuskit aivan huolimatta siitä paljonko nopeusmittarini näyttää. Viimeksi kun ajoin lähikaupunkiin sain todistaa kahta mahtavaa ohitusta risteysalueella joista ainakin toinen on merkitty erillisillä ohituskieltomerkeillä ja toisessa on kuudenkympin rajoitus. Mutta ohi piti päästä ihan vängällä. Oi, minä niin mielelläni luopuisin tuosta autosta. Josta tulikin mieleeni, että se pitää katsastaa tässä kuussa. Ihan vast ikään tuli täyteen 315 000 kilometriä. Vieläköhän ranskatar vuoden jaksaisi? Menisiköhän se vielä kerran läpi? Viime vuonnahan ystävä avitti rukoilemalla katsastusaseman lähellä kaupan pukukopissa. Silloin vielä oli suhteet yläkertaan kunnossa. 

Suomalaiset ovat sielultaan autoilijoita. Anteeksi kuinka?

***

Tämä ei ole aprillipilaa, jos sellaista epäilit, vaan totisinta totta!