Kello 13.00

Ajauduin taas pohdiskelemaan värejä. Ja lukemaan Anne Hietasen Värikirjaa.

"Värien voima joko kutsuu luokseen tai työntää pois luotaan. Väreillä voidaan osoittaa mieltä ja tulla huomatuksi tai niillä voidaan ottaa etäisyyttä ja olla näkymätön. ... Synkät mustat ja räväkät voimavärit eivät niinikään ole parhaita asiakaspalvelun värejä. Ujo ja arka ihminen ei saata uskaltaa tulla kysymään neuvoja. Vanhemmat ihmiset kaihtavat myös voimavärejä. Mustia vaatteita rakastava asiakaspalvelija voi tuntua synkältä ja tulipunainen voi saada asiakkaalta hyökkäävän käytöksen."

Ei ole hirveän kauaa siitä, kun pohdiskelin liian energistä hamettani tai sitä, ärsyttääkö punainen oikeasti kollegoitani. En ehkä haudanvakavasti, mutta kuitenkin. Anne Hietanen sanoo, että: "Värejä rakastava ihminen ottaa myös toiset huomioon." Hmmm, asiakas on tunnetusti aina oikeassa - paitsi niinä parina kertana, kun on väittänyt keskiviikkoa torstaiksi ja jotain sellaista yhtä ...pientä ja mitätöntä... Mitä olette mieltä, pitääkö asiakas ottaa huomioon myös aamulla vaatekaapilla pohdiskellessa?

Piti tai ei, täytyy tästä lähtien huolehtia, että oranssit paitani ovat pitokunnossa ja päälläni aina torstain iltavuorossa. Ja miten tämä kaikki liittyy päivän teemaan, joka on Kello 13.00? No siten, että minä istahdan noihin aikoihin asiakaspalveluun oranssi paita päälläni. Toiveikkaana. Koska "Oranssissa puserossa istuva voi rohkaista asiakasta treffien tekoon."

(Kaikki lainaukset kirjasta Anne Hietanen: Valonvoimaa. Kivi- ja väriterapiaopas.)

***

On ihan pakko vielä jatkaa tästä herne nenässä aiheesta. Abu-Hannan adoptiotyttäreltä jäi lottovoitto lunastamatta. Wali Hashi taas lunasti omansa. Molemmat puhuvat täsmälleen samasta asiasta, rasismista. Sopii miettiä, miksi toinen näistä puheenvuoroista on hyväksytty ja toinen taas tuomittava? Ruben Stillerilläkin meni sama pieni vihreä nenään. Sieltä se tulee. Vastaus edelliseen kysymykseen.