Joulupuu eiku -kuu

Kynttilöitä meillä poltetaan jo syyskuussa ja pipareitakin saatettaan tehdä varsin aikaisin. Valot voi ripustaa pimeyttä piristämään vaikka kuinka varhaisessa vaiheessa, mutta joulukoristeita en silti suostu ottamaan esiin ainakaan ennen joulukuun alkua. Joulukalenterit otetaan käytöön tänään ja yksi hassu kaverilta saatu tonttu tosin on rellestänyt meillä jo jonkin aikaa, mutta sitä ei lasketa koristeeksi. Sen punainen hiippalakki on pilkistänyt mitä merkillisimmistä paikoista viime viikkoina. Se on istunut kuopuksen hevoskärryjen kyydissä, löytynyt vesikannusta, istuskellut hyllyn päällä ja sukeltanut pää edellä koristemaljakoon. Paras taisi kuitenkin olla esikoisen keksimä piilo olohuoneen lampussa.

1.

Kovasti eskarissa jo joulupajoja pidetään, joten heti, kun tuotokset kotiin tulevat, alkaa meillä vissiin joulukoristekausi. Sitten pitää kaivaa ne vanhat ja ruttuisetkin naftaliinista ulkovarastosta. Esikoisen eskarissa askartelema vessapaperirullatonttu taitaa olla pisimpään elossa sinnitellyt. Ja kovaa vauhtia tonttujoukkio kasvaa. Jouluoksan teemme taas tänäkin vuonna ja kuusi tilataan sieltä mistä ennenkin. Josko se tänä vuonna pysyisi pystyssä eikä peittyisi lumeen. Toinenkin piparitaikina pyydettiin loppuviikosta esikoiselta, joten ainakin sen verran jouluntuoksua meillä viikonvaihteessa on.

Niin, ja sainhan minä ihanaisen joulukranssinkin ystävältä. Hän oli sen väkertänyt omin pikku kätösin. Oih. Tälläsin siihen sisään koristukseksi paikallisessa työ- ja toimintakeskuksessa valmistetun villakranssin. Vieressä tällainen kierrätetyistä villapaidoista tehty kranssi ihan pelkiltään. Olen joskus kertonutkin, että mitä suloisempi surkeampi kötöstys, sen varmemmin lankean ostamaan ja tukemaan hyvää asiaa. Näitä ostin ihan kaksin kappalein...

Kuva otettu marraskuun mahtavassa valossa!

No okei, okei, tykkään minä jouluvalmisteluista.
Tänään aukesi ensimmäinen luukku omastakin kalenterista!