Sivut

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Kuin kissa ja koira

On muuten hermot kireällä ja pinna tiukalla yhden asian suhteen. Pojat, joilla on noin 7 vuotta ikäeroa, ovat kuin kissa ja koira taas kerran. Molempien kanssa erikseen hommat hoituvat oikeinkin hyvin, mutta voi jessus sitä vääntöä, kun ovat saman pöydän ääressä. Kuopus osaa tökkiä esikoisen raivon partaalle kahdessa sekunnissa ja esikoinen tietää tasan mistä naruista vetää, että saa kuopuksen kilahtamaan. Mitä pirua näiden kanssa oikein pitäisi tehdä?

Lepositeet? Eristysselli? Pitäisikö nämä teljetä omiin huoneisiinsa seuraavaksi viideksi vuodeksi? Ja ruokkia eri aikaan? Olenko hullu, kun edes ajattelen, että voisimme muuttaa pienempään kämppään (sekoamatta) jos sellaisen löydämme?


Koitin googlata "iso ikäero lapsilla" ja "sisarusten ikäero" mutta viisitoista ensimmäistä tulosta oli linkkejä Vavva ja YksPlus -lehden keskustelupalstoille, joista - suonette anteeksi - minulla ei ihan hirveän hyvä ja ammattimainen kuva ole.

(Poikkeuksena tietysti nämä klassikot:
Mitä teen? Huomasin, että mieheni on narsissi?
Minkä ikäisenä olette kääntäneet lapsen kasvot menosuuntaan?
Päästättekö lapsenne kyläilemään kerrostalossa asuvien kavereiden luokse?
Mitä ajattelet, jos pariskunnalla on pussilakanat eriparia? )


Ehkä kuudentenatoista osumana hakuuni sain edes vähän kiinnostavan ja avartavankin artikkelin Rakkaat ja raivostuttavat sisarukset, jossa haastateltiin väitöstutkimuksen tekijää aiheesta. Tolkun nainen tämä Ulla Rannikko, ja tukeudun kuin piru raamattuun pariin hänen lauseeseensa:

 "Kun toinen tykkää ajella polkupyörällä ja istua Osuuspankin rappusilla kavereiden kanssa ja toinen rakennella legoja, luontevaa yhdessä oloa ei synny."

"Riitely ei ole kuitenkaan paha asia, päinvastoin: lapsi ei koskaan riitele sellaisen kanssa, johon hänellä ei ole hyvät välit ja lämpimät suhteet. Riitely kertoo siitä, että sisarusten välit ovat kunnossa." (Lainaukset tästä artikkelista)

Bingo!

Kuvitus kuopuksen


Voisinkohan minä nyt vähän hengähtää ja olla ja nauttia elämästäni, kaikesta torasta huolimatta?

Mitä te olette mieltä?

4 kommenttia:

  1. Kyllä voit hengähtää !! Sisarusten välistä toraa on varmasti kaikilla, niin meilläkin. Mutta sitten taas välillä he ovat kuin paita ja peppu. :)
    Tuo lainaus: "lapsi ei koskaan riitele sellaisen kanssa, johon hänellä ei ole hyvät välit ja lämpimät suhteet. Riitely kertoo siitä, että sisarusten välit ovat kunnossa." Tämä on niin totta.

    Eli nautitaan vaan näistä meidän lapsista !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mini, nautitaan! Meiltä vaan puuttuu se paita ja peppu -vaihe, mutta täytyy elää senkin kanssa ;-)

      Minulla ja pikkuveljelläni oli samainen 7-vuotta ikäeroa ja yhtä karsea meininki taisi lapsuudenkodissakin olla. Nyttemmin olemme kyllä ystäviä, joten kyllä tämä tästä!

      Poista
  2. Meillon poikien ikäero 3 vuotta ja kyllä sitä teini-iän taistelua riitti; sitä ennen ja sen jälkeen, nyt aikuistuvina, ovat parhaita kavereita! Koita siis vaan kestää (kun et muuta voi, hehheh)! Luulen, että tuo väittelijä on niin niin oikeessa, rakkaitamme koettelemme ;-))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huokaus, totta puhut, Mags. Ja kiitos tsempistä, suurimman osan ajasta osaan suhtautua asiaan sen vaatimalla zeniläisyydellä, mutta toisina päivinä - kuten eilen - menee koko palollinen herneitä nenään. Kyl tää täst'

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana