Sivut

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Kukkia ja sidont... ei vaan siivousta

Oli taas pakko ostaa itselle kukkia siitä hyvästä, että oli aikomus siivota... Ja olihan se sitten toteutettava kun lahjuksetkin oli hankittu etukäteen. Minä olen kyllä maailman huonoin siinä hommassa. Sunnuntain ihana aurinko auttoi onneksi asiaa. Kun olin ensin keksinyt kaikki mahdolliset verukkeet - kävin kävelyllä, ystävän luona kahvilla, suunnittelin alkuviikon menun ja ostin ruokatarpeet ja ne kukat - sain ryhdyttyä tuumasta toimeen. Vaihdoin lakanat, imuroin, pesin lattiat, lajittelin kilokaupalla pyykkiä ja hurisutin vielä kaksi koneellista lisää. Pesin jopa ikkunatkin ulkoa päin.


Huomiseen jäi vielä keittiön kaappien pyyhkiminen. Mutta pitipä sitten auringon ja siivouksen ja elämän ihanuuden kunniaksi istahtaa ystävän kanssa etupihalle ja korkata kiitokseksi itselle kupliva luomuvalkkari. Aivan oivallinen tuttavuus, tuo. Mutta täytyy nyt ääneen ihmetellä, kuinka te normaalit perheihmiset oikein selviätte viikkosiivouksesta niin kepeäntuntuisesti? Ilman vetkutusta ja lahjontaa ennen ja jälkeen? Minulta ihan varmasti puuttuu joku geeni tai ainakin osa sellaisesta! Jo se, että saan kokonaisen postauksen aikaiseksi aiheesta, taitaa todistaa tämän.

Kuva täältä
Uskaltauduin kuplivasta huolimatta vielä polkaisemaan vähän kuntopyörälläkin ennen saunaa. Konnadonnan varoittelusta huolimatta en edes käyttänyt kypärää, enkä tipahtanut kyydistä. Viikonloppu olikin täten pulkassa. Oikein mahtavaa alkanutta viikkoa kaikille. Siistissä tai siivottomassa kodissa!

2 kommenttia:

  1. Äidiltä puuttuu sama geeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se siis ainakin on periytyvää! Taidankin tästä lähtien syyttää geeniperimää (tai sua?) jos joku vilkuilee ympärilleen ja kauhistelee villakoirien kokoa ;-)

      Poista

Kiitos kommentistasi!
Marjaana