Sivut

maanantai 22. toukokuuta 2017

No nyt se tuli

- kesä!!!



Eilinen ja tämä päivä on mennyt ihan pihalla. Pikkasen olen perannut istutuslaatikkoa, mansikoita ja miettinyt, mitä muuta niihin laitan. Salaattia. Pottua. 


Raparperi kasvaa kohisten!

Ja hiirenkorvat. Ehdottomasti hiirenkorvat koivuissa!


Puutarhassa on ollut aikaa paistatella päivääkin, ja olen lueskellut merkillistä kirjaa:




En oikein tiedä mitä tuosta ajatella, mutta ainakaan sitä ei voi jättää kesken, koska se on niin omituinen!


sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Sellainen päivä

Ensi minua katsoi vessan seinästä tämä:



ja heti perään kaveri:



Kun vein autoa huoltoon, pihalla kuikuili Herra Narvi:




Kotiin peiton alle ja äkkiä!

perjantai 19. toukokuuta 2017

Luonnosta vieraantuneet

Olimme vanhempainyhdistyksen kanssa kuopuksen koululla luontopäivässä pitämässä paria rastia. Yhdessä tutustuimme linnunpönttöön ja ripustimme sen. Tai ne. Ja rekisteröimme. Heti oli kiinnostuneita asuntonäytöllä:




Lapset ovat kyllä hulvattomia. 


Arvaatteko mitkä linnut pesii tällasiin pönttöihin? Ei taida ihan lokki mahtua... 
- Oisko pulu?
- Kirjolohi? (Ei, aika lähellä kuitenkin, kirjosieppo...)


Tiedättekö miks tässä reiän ympärillä on tää metalli?
- Ettei ne saa tikkuja?
*tirsk*

No, eipä minussakaan hurraamista ole. Menin seuraavana aamuna vielä paikalle kiinnittämään pöntöt varmasti naruilla kiinni. Ajatuksissani laitoin normaalit työvaatteet ja sellaiset kengät, joilla ei todellakaan kiipeillä tikkaille ilman vaaraa putoamisesta, nilkan taittumisesta tai molemmista. Kipusin siis sukkasillani, halasin puita ts kiinnitin naruja puiden ja pönttöjen ympärille niin, että kaula-aukosta meni koivun"kuorta" tissiliivienkin sisään. Tukassa oli vielä 10 minuuttia lähdön jälkeen jäkälää. Myyjä kaupassa huomautti, että toi sun "hiuskoriste" on ihan mielenkiintoinen. Just!

P.s. Kuopus ei ole luonnosta vieraantunut vaan suloinen. Tänään kävelimme bussipysäkille (lähti isälleen) ja hän varoi kotiloita ja matoja. Yhden matosen päälle arveli astuneensa ja toisteli monta kertaa: Toivottavasti se oli oksa. Anteeksi mato. Viaton matoparka...


***

Niin, ja ne esikoisen yo-kokeiden tulokset, joihin kokelas itse ei sivumennen sanoen ollut ihan tyytyväinen: LEMMMM. Minä olen. Tyytyväinen ja ylpeä!

torstai 18. toukokuuta 2017

Keskiviikkokierros

En yleensä osta kenkiä kirpparilta, mutta nyt oli pakko tehdä poikkeus. Löysin ylioppilasjuhlapuvun seuraksi jalkineet.





Kahdella eurolla (!) Gaborin kengät:








Otsikko tulee siitä, että paikallisella kirpparilla on pöytienvaihtopäivä tiistaina - iltapäivällä. Kun käy katselemassa keskiviikkoisin, näkee uudet jutut ja saattaa tehdä löytöjä. MOT!

***

EDIT: Ai niin, ja ylioppilaskirjoitusten tulokset tulivat tänään kouluille. Kuoret avattiin kello kahdeksan ja sain onnittelut tulevalta rehtorilta: upea tulos. MUTTA KUN MINÄ EN TIEDÄ SITÄ VIELÄ. Esikoinen nukkuu. Aaarggghhhhh!

Ai miten niin hötky?!?

tiistai 16. toukokuuta 2017

Yhtä juhlaa

Rakas ihana koruntekijä Mags on palannut! Sen, ja esikoisen tulevien yo-juhlien kunniaksi, oli ihan pakko tilata upea osmankäämit -rannekoru. Täsmälleen samat värit kuin mekossa, jonka löysin kirpparilta. Kun vaatteet eivät maksaneet juuri mitään (mekko ja jakku yhteensä 10€) saatoin satsata koruun. Kaulaan ja korviin pääsee vissiin pitkästä aikaa Kalevalaa. Helinää (ne toki ovat jo ennestään, en heittäytynyt hulvattomaksi). Ja tietysti se äidin lyyra.



Raidat  on beessit,
vaikea saada kuvaan tallentumaan...


Korusta taas perinteisesti parempia kuvia Magsilla.


Kutsut on postitettu, seuraavaksi olisi päätettävä tarjoilut. Koitan saada esikoisen leipomaan. Kivat pienet juhlat meille tulee, esikoinen halusi pitää kutsuvieraslistan niin lyhyenä että mua melkein harmittaa, mutta päätin olla päsmäröimättä - sen juhlathan ne on ja sillä sitten mennään.

Niin, ja se stressaavin puoli, siivous... Sain äitini lupautumaan kanssani jynssäämään, mutta eiköhän siinäkin mennä aika rennoin rantein. Riittävästi viiniä, niin hyvä tulee!

lauantai 13. toukokuuta 2017

Olisi ihanaa olla normaali

Kävin viime viikonloppuna katsomassa peräti kahta omakotitaloa. Tai tässä tapauksessa kai olisi syytä sanoa "haistelemassa". Toinen oli suloinen, 80m2, pieteetillä remontoitu 80-luvun talo, kaunis kuin koru. Sinne oli remontin yhteydessä asennettu koneellinen ilmanvaihto. Niin, ja jätetty pesutilat laittamatta. Tuon ajan alkuperäisissä tuskin vesieristeet ovat kummoisessakaan kunnossa ts niitä tuskin edes on. Joku kutitti naamaa ja hengitysteitä. Toinen oli suunnilleen samoja ikiä, hassu, mielenkiintoinen, alkuperäisessä kuosissa. Kallion päälle rakennettu. Pesutiloissa sama ongelma, kellarissa vettä kallion peruja. Söpö ja muuntelukelpoinen, mutta ei. Ei, ei ja ei.




Omakotitaloja on pakko käydä katsomassa, vaikka tiedän, että minulla tuskin on mahdollisuutta sellaiseen näillä osa-aikaisen työnpäivän tuloilla. On vaan pakko. Osakkeita ei täältä minulle löydy; kaikki ovat liian vanhoja ja - no - ei tarpeeksi puhtaita. Ylläpitokustannuksineen omakotitalo on minulle liian kallis, varsinkin, jos se on yhtään uudempi. Niissä vanhimmissa en voi hengittää. On vaan hakattava päätä seinään, koska syksyllä asumistukemme tippuu, kun esikoinen muuttaa pois. Tämä nykyinen on Kelan kriteerien mukaan meille sitten liian iso ja sitä myötä myös aivan liian kallis.

Olisi niin ihana olla normaali ihminen, käydä asuntonäytöissä, unelmoida. Miten tämän laittaisin, paljonko tarjoaisin, myisivätkö vai pitäisikö sittenkin korottaa tarjousta?

Mutta ei. Tuskin koskaan pääsen siihen pisteeseen saakka. Sitä ennen olisi pakko koenukkua, olla ihan satavarma ettei tule oireita. Sitä ennen joku muu ehtii tehdä sata tarjousta ja ostaa nenäni edestä kaikki mahdolliset talot.

Plääh!

Olisipa ihanaa olla normaali!

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Pellillinen pallopeliä

Meillä on meneillään juhlaviikot. Kuopus täyttää tänään 11-vuotta. Kuten muistatte, hän vaihtoi viime vuoden kevätpuolella koulua ja nyt on kavereita sekä uudessa että vanhassa koulussa. Koska kotimme on kuitenkin suht pieni, päädyimme pitämään kahdet synttärit. Eilen juhlimme nykyisen koulun lähellä nuorisoseurantalolla ja tänään tulee vanhan koulun väki meille kotiin. Minulla oli sellainen kuningasidea, että pidämme ulkosynttärit. Lapset saavat potkia palloa kentällä ja minä katan tarjoilut katsomoon, mutta tämä keikkuva kevätsää teki tepposet. Taivaalta tulee vuoroin rakeita, räntää ja vettä, ja vaikka lämpötila on plussan puolella, se tuntuu miinukselta kun tulee suoraan Siperiasta Jotenkin tuo ei enää tuntunutkaan niin mielettömän hienolta idealta. Onneksi olen ollut pitämässä peli-iltoja siellä seurantalolla tässä vuoden varrella, niin sain sen pariksi tunniksi käyttööni ihan tuosta noin vaan. Pelastus!




Tänään on lämpimämpää, mutta luvassa on vettä. Jos sää jossain vaiheessa sallii, pystytän maalin takapihalle ja pojat saavat ottaa rankkarikisan. Jos ei, niin sitten sinnitellään sisällä. Kakusta olen (taas) ylpeä. Tämä oli kyllä ihan mahtava idea. Toki tällä kertaa teimme sen "uusille" kavereille, vanhat saavat tänään tyytyä jäätelökakkuun. Helpoimman kautta mennään!

Mutta se tärkein: minun ihana, suloinen, hassu, huumorintajuinen kuopukseni. Hän on jo tosiaan 11-vuotta. Se pieni 2.1 kiloinen rääpäle?!? Upea poika siitä tulee - ja on jo. Onnea!


***

Niin, on sitä seurattu toisenlaistakin peliä, liukkaalla kentällä, mutta siitäpä ei ole juurikaan sanomista tänä keväänä. Grrr!